perjantai 25. helmikuuta 2022

Vielä kerran Leena

 En muista, enkä osaa yhdistää, missä silloin asuttiin. Vierailimme Helsingissä. Majailimme Velin porukan luona Kapteeninkadulla. En muista sitäkään, olimmeko koko porukalla, vaiko vain minä Leenan ja Tuijan kanssa? 

Läksin Leenan ja Tuijan kanssa kävellen Helsingin keskustaan. Aurinkoinen päivä. Satuimme sellaiselle väylälle, jossa vaelsi järjestäytynyt kulkue. Ilmeisesti useita satoja naisia, joukkovoimistelijoita esityksensä jälkeen. Mukavan näköistä porukkaa jäimme seuraamaan. Tuijaa pitelin kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan lähellä vieressä. 

Sitten havaitsin, että Leenaa ei ollut??!! Ilmeisesti lähtenyt valumaan kulkueen myötä, samaan suuntaan. Tuija oli niin pieni, etten voinut muuta, kun vein hänet Kapteeninkadulle. Sitten poliisiasemalle. Välittömästi läksivät etsimään. Olin vakuuttunut, että Leena on mennyt Pitkänsillan suuntaan. Poliisit toimivat omalla logiikallaan. Tiesin, ettei Leena voinut mennä Kapteeninkadun suuntaan, ei osannut. 

Kun kaartelimme siellä, missä Leena katosi, poliisit halusivat tarkistaa Kapteeninkadun ympäristön. Sinänsä väärä suunta olikin oikea. Poliisit ajoivat Mannerheimintietä suuntaan, missä on Kapteeninkatu. Kuinka ollakaan, näin Leenan seisovan jonkun naisen vierellä Rautatieaseman edustalla. Poliisi kysyi, onko varmasti? - Kyllä on Leena!

 Siihen paikkaan oli kielto, mutta poliisit voivat pysähtyä. Loikkasin autosta ja läksin juoksemaan täyttä vauhtia. Nainen havainnut Leenan hämmennyksen. Leena arvellut ehkä asemalta osaavansa Velille.  Sen arvelun perusteella toi hänet asemalle. Sattui hyvin.

Kävelimme kohti Mannerheimintietä. Vanhempi herrasmies jäänyt odottamaan meitä. Kertoi hämmästyneensä poliisiautosta kovasti juoksemaan lähtevää miestä.