Optikon mukaan kaihileikattu näkökykyni on erinomainen. Ajokorttiasiaa hoitava lääkäri sanoi samaa, sanoi omaansa paremmaksi. Lähilasit tarvitsen. Lasien suunnitteluun vaikutti jalat!? Etäisyyteen.
Pienen päänkivistyksen luulin tulevan ruutujen tuijotuksesta. Tarkemmin tunnustellessa uskon sen tulevan poskiontelosta. Enemmän vasemmanpuolisesta. En vaivaa lääkäriä. Tiedän se parantuvan aikanaan.
Ajaessani Joroisista Varkauteen leipiä, tunsi silmissäni jotain häikkää. Kevättalvinen auringonpaiste ja hohtavat hanget arvelin syyksi. Ostin paluumatkalle aurinkolasit, huonolaatuisia ne kaupoissa olivat. Oudoksuin, kun silmänympäryksissä tuntui kosketuskipua. Ei häikäistynyttä, vaan poskiontelovaiva. Sitä ilmaantui usein. Vuosikymmeniin en havainnut. Arvelin, siitä asti kun aloin käyttämään valkosipulia. Säännöllisesti joka päivä. Jäiköhän viimeaikoina väliin.
Entä nestevajaus? Usein syön keittoruokaa, siinä nestettä. Pakastepaketissa reilusti kuhaa. Sitä söin kolmena päivänä. Vähemmän vettä? Muistini ei kerro nautitun veden määrää. Kai pitää keskittyä.
Eilisaamuna nukuin pitkään. Pelkäsin valvovani, saamani huonosti unta. Turha pelko sillä kertaa, en muista valvomista, siis nukahdin nopeasti. Luonnolliset yöheräämiset tulevat, mutta joka kerta nukahdin uudelleen. Painuin pehkuihin puoli yhdeltätoista. Aamuherääminen varttia vaille kahdeksan. Pitkä uni.
Maanantaina kävin uimahallilla. Pukuhuoneeseen mentyä tunsin sydänoireen, se tulee joskus. Hartioihin keskikohdalle pistemäinen kipu. Istuin hiljaa, kunnes hellitti. Lämpö tekee hyvää. Löylyttelykin Jari Laukkasen mukaan. Uin vain altaan edestakaisin. Tiistaina keskittyminen riitti aikaan optikolla. Tämän päivän pyhitin lepäämiselle. Kuitenkin vähän lumitöitä. Aura puhdistaa vapaan osan, mutta auton ympäryksen itse. Ohut kerros märkää lunta. Siivosin sen, ettei ennätä kovettua. Huomenna uimahalliin.
