Naisten maratonjuoksu loppui. Pilviä näytti olevan vähän, voi lähteä ulos. Pieni kaarros, sitten rautatien ali, jatkoin suljetun kapakan nurkalle. Sellaista on usein heinäkuussa, auringon paistetta, pilviä ja sadetta samaan aikaan. Auringon säteet valaisivat saderintaman. Tuli suoraan kohti. Jäin seisomaan kapakan leveän räystään alle suojaan. Edessä olevan talon, minusta katsoen vasemman puoleiselta sivulta näkyi viistoon rajattu alue auringon valaisemaa lyhyeksi leikattua vihreää ruohokenttää. Oikealla näkyvä katu kylpi runsaissa, pomppivissa sadepisaroissa, jotka kuulsivat auringon valossa. Kauneutta kesti hetkisen.
