Paljosta työnteosta rasittui selkä. Pahimmillaan makasin viikon kotona. Toinen paha tuli niskaan. Sydän leikattiin. Kuntoilin ja voimistelin. Sydämelle kahdenlaista. Ryntäystä ja leppoisaa. Rautalammilla ulkoliikuntapaikalla katsoin jyrkimmän polun. Juoksin polkua ylöspäin minkä itsestäni irti sain. Läkähdykseen asti hengästyin. Istuin kivelle. Lepäsin niin kauan, että hengitys ja sydän tasaantui. Ulkopuoliset eivät sellaista suosittele, kehottavat varomaan.
Naruhyppelyä sellaiseen tahtiin kuin Speden ohjelmassa. Naruhyppely sopi selälle ja sydämelle. Leppoisaa oli soutelu. Uistelukin. Soutelin tuntikausia kerrallaan. Koin sen tekevän hyvää sydämelle. Hyvää on sekin, ettei tarvitse tehdä työtä.
Rakentelin sängyn runkosängyn pohjalle. 17 senttimetriä paksu loistopatja vaikutti selän hyväksi.
Suonenjoella tuli mukaan uimahalli. Kuntosalia yritin, mutta sairaat jalat eivät tykänneet. Koukkupolvi haittaa verenkiertoa. Sen opin jostain tekstistä. Teeveetä katson jalat kohotettuna tuolin mekanismilla. Uimahallissa en mene ryhmiin. Uimiseni on tavallaan voimistelua. Laajoja liikkeitä. Myös selkäuintia.
Omatekoiset painot olivat siihen asti kun läksin Rautalammilta. Liikaa tavaraa. Videolla näkyy leuanvetoa. Leuanveto loppui Suonenjoella kaatumiseen. Harmi! Ostin pienet muovipainot kevyellä tangolla.
Jalkasairaus rajoittaa. En hyppää narua, enkä juokse. Sairaus on säärissä ja jalkaterissä. Selälläni nostelen pieniä panoja. Kun sarjat lähestyy kymmentä, tuntuu kuin varpaista puristuisi jotain ulos. Hiukan kipeältä tuntuvaa. Veri kai sieltä ponnistaa. Onkohan terveellistä? Vasen reisi on lähes normaali. Oikea, se sairaampi vertyi hieromalla. Reisille yritän voimistelua.
Lääkkeitä en käytä. Sydän voi paremmin jokaisella lääkkeen poistolla. Kehottivat rautalääkettä. Sitä ei suolistoni kestä. Kerään nokkosta. Sitä riittää ympäri vuoden. Kolmena peräkkäisenä vuotena hemoglobiini 157 - 156 - 155. Niillä tuntuu pärjäävän. Onkohan raaka valkosipuli lääkettä?
Mitä sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto; - vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavaliokin oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan. Siinäpä se, virallisilla suosituksilla en itseäni orjuuta.
Tänä päivänäkin pätee 1840 luvulla kansakoulussa kerrottu: "Ravintoa on kolmenlaista, valkuaista, rasvaa ja hiilihydraattia. Vararavinto tulee rasvana hiilihydraatista." Menneinä aikoina enin osa kasvatettiin itse. Ruoka vaihteli vuodenaikojen mukaan.
Rasvahysteriaa en ymmärrä. Rasva ei muutu suoraan rasvaksi. Rasva muodostuu hiilihydraateista. Silloin kun kävin kansakoulua ja vielä tänäkin päivänä. Karppaajat vouhottivat ja laihtuivat. Vähän huvitti, kun aikaisemmin saman kuulin sanottavan Atkinsin dieetiksi. Katsoin tarkasti englantilaista dokumenttia, "totuus rasvasta". Ainoa todellinen oli nuorehkon mieslääkärin sivuhuomautus, johon ei kukaan korvaansa lotkauttanut: - Ei rasva lihota, jos ei syö liikaa. Koko höpinä oli plaa plaa.
Erkkikin tietää, jos ei syö liikaa, ei liho. Miksi sitä ei uskota, vaikka se on totta? Vaakani näytti minun laihtuneen. Söin vähän enemmän. Aivoni ovat hitaan laiset. Ihmettelin housun kauluksen supistuneen. Kesti aikansa, kunnes epäilin vaakaa, näytti 64. Uusi digitaalinen näytti 69. En paastoa, syön vähän vähemmän. Tänä aamuna näytti 66. Lähellä normaalia. Kohtalaisen terve ihminen pystyy hallitsemaan painoaan. Miksi ei tarmokkaat kun minäkin tarmoton tyhmeliini?
Varmaan lisättävää ja korjattavaa löytyy paljonkin tästä sepustuksesta. En korjaile. Ruokavalioni pränttään lähiaikoina.
