Vajaaravitsemus se on nimeltään nykyään. Sota-aikana sanoivat: puutostauti. Ravitsemusterapeutit kärsivät puutostautia. Esiintyy heidän aivoissaan. 91 v ei aiheuta ikivanhalle puutostautia, eikä vajaaravitsemusta. Olen ymmärtänyt koko hössötyksen ajan, että nykyinen tiukka suositusten noudattaminen johtaa puutostautiin ja ennen aikaiseen kuolemaan. Lukemiseni ja kokemukseni ohjaa ruokavaliotani. Siihen kuuluu myös vispikerma ja sianliha. Kohtuullisessa määrin. Eikä kukaan liho, jos ei syö liikaa. Painoani säätelen ruoan määrällä.
Niin kauan kuin muistan, vannottiin monipuolisen ruoan nimeen. Vastoin sitä "totuutta" ja tapaani ajatella julistivat ruoka-aineita yksi toisensa jälkeen vahingolliseksi. En noudata ohjeita, vaan syön vanhan aikaisesti. Silti vielä yli yhdeksänkymppisenä naputtelen tätä tekstiä. Kuka vielä uskaltaa väittää syömisiäni myrkyllisiksi?
Saatan muistaa väärin. Muistaakseni "terapeutin" sukunimi on Laakkonen. Puhuu ihan puuta heinää. Puhuu television välityksellä: "Maitoon lisätään d-vitamiinia siksi kun sitä maidossa itsessään ei ole" ?! Jo Ohemäen kansakoulussa 1940 luvulla tiedettiin maidon d-vitamiini. Kuului renkutuslaulu: "Vitamiinit ne viisaat on keksineet, kun rillit päässä niitä on etsineet".
Verstaassa kuulin toisella korvallani radiota. Aamupäivällä esitelmöi naishenkilö. Tuomitsi maidon lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi. Iltapäivällä toinen naishenkilö esitelmöi vitamiinien hyödystä. Muuta en muista, kuin loppulauseen: "Nämä ovat rasvaliukoisia, niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa." Terapeutin maidossa ei ollut rasvaa. Se oli otettu pois ja tehty siitä voita.
