Heräsin aamulla tavalliseen tapaan. Nukuin yön sikeästi, niin kuin tapani on. Hermoni eivät ole riekaleina, vaikka pitkän elämän vastoin käymisten perusteella voisi olettaa. Aluksi on melko nahkeaa. Virtsa mekanismi on häiriintynyt. Kaksi tuntia kusematta on vähän pitkänlainen tovi. Mikäli jostain syystä yöllä en herää, se kostautuu ylös nousun jälkeen. Kun olen noustua lorotellut ja aion lähteä askareille, tulee heti kohta uusi tarve. Kun ei ole töihin lähtö ohjelmassa, joutaa nöyrtymään uudelleen ja uudelleen. Kuten muuan viisas sanoi - Kyllä se siitä!
Ruokalaan lähtiessä pysäytti asukas. Valitti, kun eivät tuo ruokaa, vaikka hän on pyytänyt, tiijjätkö sinä puhelin numeron. Enhän minä. Yritin selitellä, että heillä on sillä kellon lyömällä paljon puuhaa, eivät ehkä pian kerkeä. Miehellä oli kunto heikentynyt äkillisesti, eikä jaksanut mennä ruokalaan. Näytti tyytyvän selittelyyni ja lähti kämppänsä suuntaan. Kun astuin ulos, oli vastassa henkilö kantaen koria, asukkaalle eväitä. Homma hoitui.
Jälkiruokana tarjolla on tavallisesti jotain kiisseliä. Sillä kertaa ei ollut kiisseliä, eikä mitään muutakaan, niin luulin. Yllätys yllätys, tarjosivat jäätelö paketin. Hyvähän se oli, mutta en saanut pakkausta auki kovasti yrittämälläkään. !!!??? En iljennyt kysyä. Pelkäsin tyhmyyden paljastumista. Kotona leikkasin saksilla pakkauksesta pään. Aukesi! Tulihan sieltä esiin sekin paikka, josta olisi pitänyt avata, siellä oli myös leveä tikku. Sellainenko on tikkujäätelö. En ollut sellaiseen tutustunut. Kuinkahan käy seuraavalla kerralla? Ennen sanoivat: - Oppia ikä kaikki. Vieläkö sataakin lähestyessä?
