sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Aamu

Vanha tarvitsee unta vähemmän kuin nuori. Jotkut vanhukset kärsivät unettomuudesta. Joku nousee yöllä tupakalle, joku ihminen syö yöllä suklaata ja lihoo.
Muutamina öinä valvon tuntikausia. Kyllästyin valvomiseen ja ajatusten harhailuun tarpeettomien asioiden parissa. Viime yönäkin heräsin vaille kolmen. Pyöriskelin aikani, nousin ylös. Avasin ikkunan raikastaakseni makuupaikan. Keitin puuron. Käytän sekaisin Isokaura Elovenaa ja halvinta riisihiutaletta. Runsaasti mustikkasoppaa.
Popsin puuron ja huuhtasin astiat. Painuin pehkuihin, enkä tarvinnut piehtaroida pitkään, kun olin nukahtanut ja heräsin seitsemältä. Tuommoinen menetelmä on toiminut ennenkin.
Kun käyn iltapäivällä pitkällä lenkillä, silloin nukun melko hyvin, mutta liika rasitus vaikuttaa heikontavasti, enkä tunne oloani hyväksi.

Aamuyön valvokin aikana voisi käydä lenkillä, mutta yöllä elintoiminnat ovat vähimmillään, eikä kone lähde käyntiin nopeasti, liikunnasta ei saa hyötyä. Aamulla herätessä sydämen toiminta tuntuu hitaalta. En tiedä miten alhainen syke on maatessa, tuntuu harvalta.

 Olo tuntuu nyt hyvältä. Kahvin juotuani istahdin tuoliin ja tarkistin sykkeen kahteen kertaan. Kahvista huolimatta syke oli 41. Tuommoisille lukemille olen kuullut laitettavan tahdistimen. Aamuyöllä se on todennäköisesti alhaisempi.
Lääkäri Sinikka Kuusisto kysyi josko olen urheilija? Mittauksen aikana syke on yleensä 47 - 50. 
Huippukuntoisella kestävyysurheilijalla leposyke on alle 40. Lasse Virenillä 32.
Kuntoilen, mutta kaukana olen huippukunnosta.