Säätieteilijä liioitteli. Lupaili täksi päiväksi seutukunnalle auringon näkyviin. Tosin ei tuiskuta, mutta taivas on harmaa. Suunnittelin lastaavani kameran ja jalustan reppuun, aikomuksena nousta jonnekin korkeammalle, josta näkyisi horisontti. Tarkoituksena laatia videopostikortti. Kaunista löytyy ruskotuksesta, pilvien muodosta ja liikkeistä.
Ennen lukemaan oppimistani sanavarastossani ei ollut sanaa kaunis. Korpelassa ei sitä kuullut, ei myöskään sanaa rakas. Niin köyhää oli. Siitä huolimatta sain kokea kauneuselämyksiä.
Tulin tupaan. Isoäiti touhusi hellan luona. Kerroin hänelle: metässä ol korree lintu.
- Minkä näkönen se ol?
- Sillä ol punanen piälaki.
- Se on palokärki.
Ristiriita selvisi aikanaan, eihän palokärki ole korea, se on musta. Tämä on esimerkki tiedon saannista ja ympäristön hoksottimista. Kului vuosikymmeniä ennenkuin varmistuin linnusta: valkoselkätikka. Ainoa havaintoni, sitä lajia en ole nähnyt sen jälkeen. Koivun kyljessä nakuttavassa linnussa näin kaunista.
Rantaan menemisen kielsivät. Kuitenkin olin Pienen Ohejärven rannassa. Järven pinnassa välkehti pieniä laineita. Auringon valo heijastui välkkyvänä ja häikäisi silmiäni. Järven yllä lenteli sudenkorentoja. Äkkiä ilmestyi eteeni sininen sudenkorento. Se tuli vähä päätäni korkeammalle, pysähtyi räpyttelemään paikalleen. Tulen henkäys liikutti sitä taaksepäin. Se liikkui eteenpäin ja jäi taas eteeni räpyttelemään niin tiuhaan, ettei silmäni kunnolla erottanut siipien liikettä.
Tälläkin hetkellä näen tuo leikkivän liitelijän päässäni kuin videolla. En ollut kuulut sanaa: kaunis, mutta osasin nauttia kauneudesta.
Naisen kauneus on sitten eri juttu. Ensimmäinen oli Pienenniemen Elli. Ei sanottu: kaunis, vaan: nätti tyttö.
" En ruvennu Elliä rienoomaan, poes matkustin kihloja tienoomaan..."
Taikurin apurina oli nainen, ei nuori. Kirkkaanpunaiset maalatut huulet eivät näyttäneet kauniilta. Ympäristössäni paheksuttiin maalattuja naisia.
Seisoi Rantalan kaupassa odottamassa vuoroani. Silloin olin neljäntoista. Katsoi salaa naista. Oven pieleen nojasi pienehkö vaalea nainen. Leningin värin muistan; sininen. Naisen huulet olivat maalatut, ehkä jotain poskiensa iholla, sitä en pystynyt arvioimaan. Näin ensi kerran todella kauniin naisen. Toisten takaa vilkuilin syrjäsilmällä, niin paljon kuin ilkesin.
