Opin lukemaan varhain. Istuin Tervarannan tuvan penkillä. Augusti hakkasi hakkurissa petkeleellä kessuja. Meidän välissä penkillä oli Yhteishyvä. Augusti osoitti sormellaan kirjaimia, opetti minua. Oppi lankesi otolliseen maaperään. Päättelyni mukaan olin viiden vanha.
Jälkeenpäin aprikoin, kun en muista, koska opin lukemaan. Sillä kohtaa on muistini tyhjä, ikäänkuin ei sitä aikaa ollut ollenkaan. Augustin opetuksen jälkeen muistan vain, kun jo osasin lukea sujuvasti, tavailusta en muista mitään.
Vasta kovin myöhään ymmärsin yhdistää ajanjaksoon, kun äiti odotti Anjaa.
Tilanteessa on ollut ristiriitoja, rähinää, joista en mitään ole ymmärtänyt ja synkkä talvi on pyyhkiytynyt mielestä. Hyvämuistisena mieleeni tallentui hyvinkin varhaisia tapahtumia. Siltäkin ajalta, kun äiti kantoi sylissään. Sen sijaan muistan kevättalven aamun, jolloin Anja syntyi Korpelan saunassa. Kuin olisin juuri herännyt unesta. Sinä keväänä täytin kuusi vuotta ja osasin lukea.
Kuin kaiken painetun tekstin, minkä käsiini sain. Savon Sanomat tuli harvoin. Yhteishyvä, Kuluttajain Lehti ja Karjatalous. Raamattu. Eila oli vanhempi ja luki romaaneja. Luin nekin. Ohemäen koulun lainaston luin läpi. Kantokosken kämpällä oli Enso Gutzeitin siirtokirjasto n:o 4. Siitä muistan urheiluaiheet ja Samuli Paulaharjun. Kotiani lähin lainasto oli pieni sivukirjasto Jokijärvellä Rantalan kaupan takana jonkun mökissä. Sieltä sain Urheilun Pikkujättiläisen. Siitä opin kaikki merkittävät tapahtumat ja muistin jokaisen maailmanennätyksen.
Joroisissa oli kirjasto Hilja Holopaisen mökissä keskellä kylää. Lainasin ahkerasti.
Näiden kirjastojen valikoima oli tarkoin valikoitu. Niistä, kuten muistakin romaaneista välittyi vastaanottavaan mieleeni aivan väärä kuva elämästä, ohjeeksi niistä ei ollut. Jos olisin kasvanut hyvän kirjaston kupeessa, olisin kehittynyt kypsemmäksi ja olisin erilainen ihmisenä.
Lukemistani kritisoitiin. Kertoivat esimerkkejä nuorista, jotka lukivat paljon ja tulivat hulluksi. Minä vaan luin. Vielä aikuisena Joroisissa asuessani muurari Kauppisen yläkerrassa, Kauppinen sanoi: "Taejat olla himolukija, lukemisseen tulloo himo. Luen minäkin, mutta minä luen sanomalehtiä".
Olis pitäny olla lukematta, niin en olisi tullut hulluksi.
Konkurssin jälkeen oli aikaa, jouti lukemaan. Ylätyin Pielaveden kirjastosta. Vaikka tilaa oli vähän koulun yhteydessä, kirjastossa oli paljon laatukirjallisuutta. Minun kannaltani laatua. Kirjastonhoitajan ansioko? Viime aikoina olen lukenut vähemmän. Motiivi kuihtuu ja kirjoitan vuorostani. Sairastelun takia tärkeintä on kunnosta huolehtiminen ja video täyttää toimintatarpeen.
