lauantai 19. marraskuuta 2011

Maailman menoa

Kun Samuli järjesti tätä plokkeria, ehdotin nimeksi yllä olevaa. Hetikohta plaraillessani tuli ilmi, että tuolla otsikolla on monen monituista Blogia. En ennättänyt ajatella persoonallisempaa.

Mitäpä maailman meno minua enää koskettaa? Seuraan kuitenkin uutisia ja omia mielipiteitäkin on. Nuoruudessani ei ollut muuta blogia kuin Aapelin pakina Savon Sanomissa. Olihan Jouko Auteron urheilujutut.

Tänä päivänä hukkuu tiedon tulvaan. En kai minä? Liikaa tulee semmoista tietoa, jota juoruksi kutsutaan. Ylen uutisissakin vatkataan tuntitolkulla uudestaan ja uudestaan juttuja, jotka ei suurta huomiota ansaitse.

Minkä arvoinen on Juha Lallukka? Yksi sirkushevonen muiden joukossa. Sillä erotuksella, että hevosia lääkitään, mutta Lallukat lääkitsevät itse. Ja mitä se sitten meinaa?  Kukas sanoikaan: - Sho Watt?

Aikanaan urheilu merkitsi tärkeää asiaa, mutta nyt urheilusta vouhkataan liikaa. Jos ei uutisten jälkeen ennätä sulkea toosaa, niin kuulee Amerikan jääkiekkouutisia toistettavan  aamulla puolentunnin välein. Ja muita yhtä tarpeettomia. Kun se ei ole urheilua, vaan ammattilaisten sirkusta, jota ei pidä yhteiskunnan tukea. Rakentakoot sirkuksensa itse.

Antiikin olympialaiset olivat rehellisesti sirkushuvia. Moni ei tiedä, miksi joku parooni Couperding viritteli nykyajan olympialaiset? Puhuvat yleviä olympia-aatteesta. Mitä se on?

Se sovitettiin sen ajan elämään, kun Euroopan valtioilla oli siirtomaita. Pieni ylimystö hallitsi suurta alamaisten joukkoa. Ylhäisten nuorukaisten piti harjoittaa ruumiin kunto korkealle, että pystyvät hallitsemaan alamaisia olemalla niiden suhteen ylivertaisia. Kehittyneen suorituskyvyn ja uljaan ulkomuodon ansiosta.