Kuulas syksyaamu. Taivaalla näyttää olevan kevyttä pilviverhoa, mutta nousevan auringon säteet pääsevät värjäämään huurteisia koivun latvoja pronssinvärisiksi. Ilmeisesti aamurusko, ikkunattomalta puolelta se ei kämppääni näy. Jos pilvet kaikkoavat, päivä on kirkas.
Eilisaamu valkeni pienessä pakkasessa. Olemustani vaivaa saamattomuus, tuntuu, että laiskuus valtaa. Pakotin ruhoni liikkeelle. Jälleen jouduin huomaamaan, että päävärkki ei toimi kunnolla. Pyöräilin ohi metsän-
tutkimuslaitoksen tienhaaran Iisvedelle. Viitta on tien varressa, eikä se näy kauemmas pyörätielle. Vasta takaisin käännyttyäni näin, että se on Juntintie.
Kuvasin maisemaa, mutta pisteaitaa en löytänyt, jalkaisin menen hiihtolenkin kautta. Pisteaitaa siksi, kun se on aivan väärin rakennettu. Siinä on komea taulu, jossa mainitaan tekijät. Opiskelijat eivät osaa, mutta jonkun olisi pitänyt ohjata.
Eilisiltana uutisoivat tietokonepoikien osaavan hyvin englantia. Pelaavat kolme tuntia päivässä.
Osaavatkohan tehdä mitään? Osaavatko laittaa ruokaa, siivoavatko kämppänsä, taitavatko taloudensa? Näyttää huonolta siitä päätellen, kun viskovat lenkkarinsa lattialle sikin sokin.
