Hyvä että hengissä selvisi. Semmoinen oli kaltaisillani kasvatus. Puutteellinen ruoka ja niukat oltavat kaikin puolin. Kasvatuksesta ei kohdallani voi puhua. Aineellinen köyhyys ei ole niin haitallista kuin järjen köyhyys.
Korpelasssa ei juuri voinut saada järkevää opastusta. Eikä ympäristökään minua auttanut. Halveksittuna kuljeskelin, missä liikuinkin. Kuinka voi kehittyä, jos lähtökohdan eväät jäävät laihoiksi?
Äiti oli toistaitoinen, eikä häntä voi syyttää, enkä halua sitä. Iso-äiti oli yksinkertainen ja eli tavallaan. Iso-äiti olisi voinut antaa eväitä, mutta hänelläkin ne olivat vajavaiset. Perimän ja ympäristön tutteita olemme.
En kunnollista opastusta oikean tien löytämiseen saanut mistään. Ohjeita sain ja uskoinkin, mutta lähes kaikki olivat hyödyttömiä, osa suorastaan haitallisia.
Niinpä noista lähtökohdista en pystynyt kehittymään läheskään mahdollisuuksieni mukaan. Omia lapsiani kasvatin kovin vähän, enimmäkseen äitinsä hoiti sen puolen, eikä hänenkään kehitys ollut suotuisa, että olisi voinut antaa älyllisiä eväitä.
Noina aikoina meidän tyoläisten puolueet, vasemmisto, julkistivat totuutenaan, että lasten vanhemmat eivät osaa kasvattaa, kun eivät ole koulutettuja. Pitää jättää kasvatus ammattilaisten tehtäväksi.
Itselläni oli täysi työ pitää perhettä yllä, enkä varsinaiseen kasvatukseen joka hetki kerennyt.
Semoiset puheet ärsyttivät, kun toitottivat, että pitää olla enemmän lasten kanssa, eikä juosta aina rahan perässä. Tarvittiin juosta, että elannosta jotenkin selvittiin. Jokainen irti saatu penni tarvittiin. Kuitenkin lapsilla jonkinlainen turva säilyi.
Samat tahot, jotka suosittelivat kasvatuksen jättämistä asiantuntijoille, osoittavat syyttävillä sormilla lasten vanhempia. Peräävät kodin vastuuta.
Luultavasti tilanne ei ole helpottunut entisestä. Isä ja äiti eivät ole kaikkivoipia, ympäristön ja kaveripiirin vaikutus on voimakas, joskus tuntuu, ettei itse pysty.
Kasvatusesta esiintyvät suurimpina asiantuntijoina sellaiset joilla ei ole yhtään lasta. Eikä yhden lapsen kaitsija ymmärrä, että jokainen on yksilö, eikä samat totuudet kaikkiin päde.
Epäonnistuessa pannaan syy vanhempien niskaan, honosti kasvattaneet. Toinen koulukunta vannoo perittyjen geenien nimeen. Printötekijöiden oppiin uskovilta sain evästyksen, ettei minulla suurta toivoa ole tulla kunnon kansalaiseksi.
Koulussa hankalan lapsen perusteella arvellaan myös hänen vanhempiensa olevan hankalia. Kodin syytä! Ja kunnottomien vanhempien lapsissa ei nähdä mitään hyvää. Huorpentuna sain kaiken kokea. Kyläkunnan pohjasakkaa.
Tietoa olisin tarvinnut, että itseäni olisin kasvattanut. Lukemiseen kiinostuin jo alle kouluiän. Missä vain sain lehden käsiini, luin innolla. Nuorilla naisilla oli romaaneja. Eila lainasi naapureilta ja minä luin niitä. Iso-äiti moitti: "Synnillisiä romaaneja!". Voin sanoa, että synnillisyyttä niissä oli vähän. Tyhmiä ja lapsellisia olivat. Luin eläytyen ja sain väärää kuvaa elämästä. Uskontokirjat olivat hyväksyttäviä. Hartauskirjasta opin fraktuurakirjaimet. Raamatun luin totena. Olin kai yhdeksänvuotinen. Päättelen siitä, kun Pekka Rytkönen eli vielä. Vasta ikämiehenä tulin tietämään miten nopea lukija olin. Raamatun luin lähes kokonaan. Oikeastaan Raamattu on vain meidän Vanha Testamentti. Uusi Testamenttihan ei ole Israelissa tunnustettu. Vanhan luin kokonaan ja Uuden lähes, mutta Johanneksen Ilmestys pelotti ja lopetin kesken.
Koulun lainaston luin kokonaan, mutta opiksi niistä ei ollut. Historiallisia romaaneja Sten Sture vanhemman ajoillta; romantiikkaa. Muistanenko oikein: kirjoittaja oli Karl Blink? Intiaanien tappamisesta kertovia kirjoitti Zane Grey. Rasistisia "sankareita". Eläydyin tarinoihin, joissa intiaaneja pidettiin julmureina ja vihollisina. Seikkailin valkoisten metsästäjien mukana. Aivan vääriä kirjoja, rikollista julkaista sellaisia kehittyville lapsille. Hukkaan heitettyä lukuaikaa. Parempiakaan ei ollut saatavillani.
Jokijärvellä kaupan luona oli kunnallinen pieni sivukirjasto. Muistan vain Urheilun Pikku Jättiläisen. Se oli ehkä ensimmäinen hyödyllinen kirja luettavanani. Paksun kirjan luin tarkkaan. Sain kipinää. Sain tietoa. Ja muistin kaikki maailmanennätykset. Muutaman hyödyllisen ohjeen harjoitteluun löysin. Niistä sain jotain. Sen sijaan lähes kaikki ihmisten antamat ohjeet ja apu vain jarruttivat.
Vähillä eväillä en kyennyt kasvattamaan. Eikä lasten äitikään ollut saanut kummempia valmiuksia. Lapsemme joutuivat kehittymään enimäkseen omillaan. Enkä liioin voinut omalla esimerkilläni tietä viitoittaa, että paremmin olisivat pärjänneet.
Parempaan en pystynyt.
