Mahtaako ennakoida lopun läheisyyttä, kun entistä useammin tulee mieleen unohtuneiksi luulemiani tapahtumia?
Siitä ei ole kauan, kun Leena kertoi poikien sulkeneen hänet roskasäiliöön. Vasta nyt palautui yli viidenkymmenen vuoden takainen.
Pengerkadulla asuttiin. Pihassa oli iso betoninen roskasäiliö. Luukku ja katto oli paksua peltiä. Leena kävi sunnuntaisin lasten elokuvissa. Lippu maksoi viisikymmentä markkaa. Annoin Leenalle satasen, kun ei pienempää ollut. Palattua kysyin Leenalta viisikymppistä. Leena sanoi. "Ostin kaksi lippua." Sitä vähän ihmettelin. Leena sanoi: "Saanhan ostaa kaksi lastenlippua jos haluan!" -- No joo, saat.
Sinä päivänä menin ennen elokuvan loppua teatterin luo odottamaan Leenaa. Vahtasin mielestäni tarkkaavasti, mutta en havainnut Leenaa. Ihmettelin: Jopa äkkiä pääsi livahtamaan!? Kiirehdin Pengerkadun puolelta kotiin päin saadakseni Leenan kiinni. Ei näkynyt. Katsoin Hämeentien suuntaan, mutta ei näkynyt. Ennättikö se jo kotiin? Ei ollut kotona. Hätäilin ja kiertelin ympäristössä. Karhupuistossa käytiin usein. Jospa sinne? Tuntui toivottomalta. Pistäydyin välillä kotona.
Kiertelin pitkään. Viimein satuin olemaan kotona kun Leena tuli. Likaisin vaattein. Kyselyihin ei osannut vastata. En kiusannut enempää, kun näytti olevan kunnossa. Ei aavistustakaan, missä mahtoi seikkailla? Mietin vaarojen mahdollisuuksia. Kaiken jälken Leena oli yllättävän rauhallinen.
Tapaus tuli mieleeni ja Leenan kertomus roskalaatikkoon sulkemisesta. Leena on pelännyt. Peltiseen kanteen hakkaaminen tuntuu kamalalta kannen alle joutuneesta.
Näin pitkän ajan jälkeen tulee oivallus: Leena ei päässytkään elokuviin. Vaan joutui olemaan vangittuna roskasäiliöön. Leena osasi mennä elokuviin ja muitakin menijöitä oli, joten en mennyt saattamaan, mutta hakemaan menin. En tietenkään osannut arvata, ettei Leena ollutkaan elokuvissa, enkä siis nähnyt häntä poistujien joukossa. Virui tuntikausia vankilassa!?
Elokuviin Leena tottui menemään Hämeentien kautta. Joten odotin leenaa teatterin sillä puolen. Kun en Leenaa nähnyt, arvelin menneen Pengerkadun kautta. Sitä kautta käytiin Karhupuistossa. Kaiketi Leena oli roskalaatikossa koko ajan, minkä häntä yritin löytää?
Asuimme jo maaseudulla. Kävimme Helsingissä vierailemassa. Kari asui Helsingissä, samoin Veli, jonka luona kävimme.
Leena oli jo isompi ja Tuija minun kanssani kaupungilla kävelemässä. Jäimme kadun viereen katsomaan naisvoimistelijoiden kulkuetta. Voimistelijat marssivat ajoväylällä ja jalkakäytävillä runsaasti katsojia.
Pidin Tuijaa kädestä ja kehotin Leenaa pysymään aivan vieressä. Kulkue meni pian ohi ja aioin jatkaa matkaa, mutta Leenaa ei näkynyt. Yritin katsella kulkueen perään, mutta ei näkynyt, enkä voinut lähteä juoksemaan, kun Tuija oli siinä.
Aikaa kului, kun vein Tuijan Kapteeninkadulle, matkan päähän. Leenaa etsimään. Tietenkin poliisiasemalle. Helppo päätellä, että Leena on jossain kaupungilla eksyksissä. Kaksi konstaapelia autoon ja minä takapenkille. Kiertelimme paikoissa, jotka tuntuivat luonnollisilta katoamispaikasta ajatellen.
Poliisit ottivat huomioon myös Kapteeninkadun seudun. Mielestäni Leena ei voi sinne osata, liian mutkikas reitti. Mutta se kannatti. Olimme menossa Mannerheimintietä siihen suuntaan, kun näin aseman edessä seisomassa Leena jonkun naisen kanssa. Tuolla!
Poliisi kysyi: "onko varmasti?" Tunsin, vaikka oli kaukana. Poliisit hiljensivät ja läksin suoraan väylien yli juoksemaan. Nainen sanoi nähneensä tytön seisovan neuvottomana. Tyttö sanonut, että hän ehkä osaisi asemalta Velin asunolle. Nainen toi tytön asemalle, jossa sattumalta hänet havaitsin.
Kävelimme Asemalta Mannerheimintielle, sinne mistä läksin juoksemaan. Vanhempi herra oli katsomut koko ajan. Sanoi ihmetelleensä, kun poliisiautosta juoksee mies kovaa vauhtia karkuun!
