Nainen halusi tienata helpolla. Ilmoitti Varkaudessa aloittavansa balettikoulun. Seija kävi tutustumassa. Sanoi haluavansa aloittaa siellä. Sanoin sen maksavan liian paljon, ei meillä ole yhtään ylimääräistä markkaa. Muuten kyllä saisit mennä. Kirkkain silmin Seija kertoi naisen sanoneen, että voi tulla, ei tarvitse rahaa.
Naureskelin, sillä totta kai koko homma on rahan hankintaa. Seija menköön, niin pitkään kuin saa.
Ensimmäisen kerran käytyään Seija ylpeili:
--- Myöpä tehtiin pakarti!
Parin kerran jälkeen Seija ei enää riemuinnut:
--- Nyt se pyyti jo rahaa.
Herää kysymys: pitikö jyrkästi kieltää heti? Toimin tuolla tavalla, katsoin siten oppivan parhaiten.
Kuulin usein kuinka tenava kinuaa äidiltään tai isältään jotakin haluamaansa. Muistaakseni meidän tyttäret eivät ronkuneet. Jotenkin kai ymmärsivät talouden lakeja. Ku eijjoo rahhoo ni eijjoo rahhoo.
