Kansakouluista ja sen kirjoista opin kovin vähän. Suomen historian kirja alkoi ensimmäisestä ristiretkestä Vuodeksi mainittiin 1154. Myöhemmin sain sellaista tietoa, ettei vuosiluku ole oikein.
Ristiretki on huono määritelmä. Historian valossa nähtynä ne olivat ryöstöretkiä, joita tekivät Kristuksen nimissä. Se siitä.
Kirjasta sai lukea Ruotsin historiaa. Urhoollisista sotilaista, joita sanoivat suomalaisiksi. Ruotsin sotaväkeä he olivat, enimmäkseen pakotettuja. Suomalaisten historia kiinnosti. Olin halukas tietämään suomalaisten elämäntavoista ennen ensimmäistä ristiretkeä. Arkeologit ovat selvitelleet, mutta en ole tutustunut. Perheen elannon hankkiminen vei enimmän tarmon.
Astuvansalmen meripihkaukot makasivat järvessä tuhansia vuosia. Maasta löydetyt esineet kertovat yhteyksistä jopa Välimeren taakse! Suomalaisilla ei ollut kirjoitusmerkkejä joilla olisivat kertoneet jälkipolville. Viestintämerkkejä varmaankin ollut. Kalliopiirrokset saattoivat kertoa.
Joen varrella Suonenjoella on kivinen muistomerkki. Kertoo ensimmäisestä Suomen rajasta. Eihän Pähkinäsaaren raja ollut Suomen raja?! Ruotsin ja Venäjän raja!
Mitä väittänevät venäläiset nyt, mutta Suuren valtion aikaan teksti kertoi Viipurin olevan vanha venäläinen kaupunki. Suomalaisten mielissä kaupunki on suomalainen. Ei se ole suomalainen. Ruotsi rakensi Viipurin linnan sotilaalliseksi tukikohdaksi Venäjän takia. Ruotsin ja Venäjän välillä näyttää olleen sotia jatkuvasti. Suomalaisilla kestämistä. Suomalaiset kuitenkin tekivät pääasiallisen sotatyön ja rakennustyön.
Tapahtumat kulkevat omaa latuaan, omaan tahtiinsa. Suurten kansojen johtajat vallanhimossaan ohjailevat ja pienet kasakunnat jauhautuvat myllerryksissä. Eivä suuretkaan kuitenkaan ole kaikkivoipia. Vastaan tulee suurempia.
Olin jo verrattain "varttunut", kun tulin tietoiseksi 1808 - 1809 tapahtumisista. Vänrikki Stoolin tarinoissa kerrottiin, miten suomalaisten piti aina vaan perääntyä? Pienten voittojenkin jälkeen!
Silloinkin sotivat suomalaiset turhaan. Tanssivat Euroopan mahtivaltioiden pillin mukaan.
Suomi oli myyty. Eivät suomalaiset sitä tienneet, vaan halusivat vastustaa Venäjän valtaa. Halusivatko olla ruotsalaisia?
Historia oli määrätty kirjoitettavaksi niin, että Venäjän vallattua Suomen, alkoi Suomen itsenäisyyden kehittyminen. Sitä auttoi seikka, ettei valtaosaan Suomea tullut venäläisiä virkamiehiä. Vielä sata vuotta myöhemmin kotiseudullani ollut ruotsinkielisiä. Papit ja vallesmannit. Sotilaat tietenkin olleet venäläisiä. En tiedä miten pian suomalaiset nousivat upseereiksi.
Iso-äiti Akaatta kertoi veljistään, jotka menivät Amerikkaan: En muista kumpiko heistä oli uhitellut, ettei suostu menemään arvan nostoon. Muistaakseni Akaatta sanoi olleensa sillä kannalla, ettei pidä vastustella. Akaatta oli yksinkertainen uskossaan: "keisarille mikä keisarin on".
Näin siinä ristiriidan, kun kertoivat Suomen itsenäistyneen v 1917 ja vapaussota käytiin v 1918. Kuulin kyllä joskus puhuttavan valkoisista ja punikeista, mutta penskalle ei kukaan kertonut. Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun kuudentena 1917. Silloiset Venäjän hallitsijat myönsivä sen joulukuun lopulla. Tietämätöntä päätäni askarrutti ristiriita. Vapaussota kerrottiin käydyn Venäjää vastaan. Venäläisten sotilaiden häätämiseksi. Miksi??? Kansakoulun kirjassa oli vapaussodasta puolen sivun mittainen maininta.
Jotkut vanhimmat puhuivat kapinakeväästä.
Totuus on kallisarvoista; sitä pitää säästellä.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on sopiva valottamaan sen ajan tapahtumia. Se on fiktio, mutta mielestäni siinä ei ole asiavirheitä. Siihen asti lukemani olivat tarkoituksen mukaisia. Jos nuoria kiinnostaa, silloin kannattaa uhrata aikaa lukemiseen.
Wolf H Halsti kirjoittaa muistelmissaan ihailunsa; "kuinka hyvin suuret taiteilijat osaavat eläytyä. Linna kirjoittaa Syrjäntaan taistelusta juuri niin kuin todella tapahtui." Lainaukseni on muistin varainen mukaelma. Halsti tiesi. Hän oli 12 vuotisena siminnäkijä. Oli saksalaisen kapteenin tulkkina.
Lapsuuteni aikaan oli vielä maaseudun elämä suunnilleen samanlaista kuin Linnan kirjassa. Pitää paikkansa. Sillä erotuksella, että Linna liikkuu vauraassa Hämäläisessä kylässä, mutta minä kasvoin
syrjäisen köyhän korven kansan keskuudessa.
Tänä päivänä ovat Suomi ja suomalaiset rikkaita. Suorastaan superrikkaita elämäni alkuaikaan verrattuna. Sanovat Suomessa olleen lama -90-luvulla. Ei silloin ollut lama lähelläkään niin kuin se oli 1940-luvulla. Silloin oli LAMA, joka jatkui 50-luvulle.
Taas on uusi aika ja uudet kujeet. Valtiomme johtajat halusivat Euroopan ytimeen. Siellä nyt suunnittelevat Välimeren maille köyhänapua, vaikka ne eivät ole köyhiä. Kuka pystyy ennustamaan?
Kaikilla valtioilla on velkaa liian paljon "hirmuisesti", Suomellakin kahden vuosibudjetin verran. En ymmärrä niten se pystytään maksamaan koskaan???
Suomen itsenäisyys murentuu. "Eurostoliitto" määräilee kuin pikkulasta. "Raju on ajan riento".
Niinkö on tähtiin kirjoitettu?
