sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Elettiinpä ennenkin

Alexis kivi pani Jukolan veljekset laulamaan:  "Elettiinpä ennenkin, vaik ojan takan oltiin..." Niinpä niin.
Kaikki haluavat enemmän rahaa, vähemmän työtä.  Enemmän rahaa ja sirkushuveja.  Lisää vapaa-aikaa.  Nuorisotyöttömyyttä surkutellaan.  
Ennen oli "nuorisotyötä"
Sinä talvena olin jo viidentoista, keväällä täytin kuusitoista.  Laiha pitkäkaulainen ruipelo.  Heppoisilla sapuskoilla elettiin. 
Eino Tirkkonen ja Topi Rytkönen menivät Ristiselle ropsin tekoon.  Sinne minäkin halusin.   Eino ja topi tekivät porukassa.  Minä ahersin yksin.
Matkaa Korpelasta siihen metsään on viitisen kilometriä.  Kuljettiin hiihtämällä.  Minulla oli itseni tekemät sukset.  Huononlaiset.  Raaka-aineeksi kaasin suolta pienen koivun.  Siksi suolta, kun arvelin suokoivun sitkeäksi.  Koivu oli juuri sen kokoinen, että halkaisemalla sain siitä molemmat sukset.  Kuivattelin jonkin aikaa ja muotoilin sukset.  Työkaluja oli vain kirves ja puukko.  Siteiksi jotain vanhaa kengänruojua ja narut jalan taakse. 
Kuljin niiden avulla jonkin aikaa, mutta metsässä paksussa lumessa toinen murtui melkein keskeltä.  Sen jälkeen kuljin jalkaisin.  Viisi kilometriä aamulla ja viisi kilometriä illalla.

Siellä tekivät kesällä savottaa.  Hakkasivat parhaat paikat.  Jäljelle jäi kuusen juntturoita.  Paksutyvisiä paksuoksaisia tarrukoita.  Maksoivat hieman parempaa taksaa, että saivat puut pois.  Lumen paksuutta en mitannut, muistan vain, että sitä oli paljon, lähes jalkojeni mitta.  Kansanomaisesti sanottuna; pershuaroja myöten.

Kuusien juurilla ei ole lunta niin paljon kuin muualla.  Oksat suojaa.  Paksuja alaoksia piti karsia, että pääsi lähelle.  Kolmekymmensenttinen kuusi pokasahalla nirhattuna vei voimia.  Paksujen oksien karsiminen oli melkoinen urakka.  Heikkoja käsivoimia kompensoin taktisesti tekemällä kirveeseeni pitemmän varren.  Tietenkin se hidasti.  Sain katkottua ja sitten pöllit kakolle.   Kasaamisen jälkeen olin voipunut, piti istahtaa kannolle lepäämään.

Ei ollut termospulloa. Lauhalla ilmalla oli maitopullo käärittynä villasukan resuihin, mutta pakkaspäivänä oli pelkät leipäpalat ja päällä ohuelti voita.  Tein nuotion , jossa tikun nenässä sulattelin jäiset leivät.  Pieni nuotio lämmitti vain käsiä, pitkään ei voinut istua lepäämässä.

Illan hämärtyessä kotimatkalle.  Kotona oli keittoa luista ja perunoista.  Leipää kuitenkin oli. Leipää söin ja neljä lautasellista laihaa keittoa.  Nälkä tuntui koko ajan lisääntyvän.  Istuin syömässä pienen pöydän ääressä ikkunan luona.   Alakuloisena katsoin koulua, joka näkyi mäen päällä. Väsynyt keho ja väsynyt mieli.