Eilen katsoin töllöstä huvittuneella mielenkiinnolla Intiassa vaikuttavasta toimistosta: Office Tiger. "Vähäkielisenä" pohdiskelin; tarkoittaako tuo tiikeritoimistoa vai toimistotiikeriä? Nuorehkot ihmiset. Nuoret ja kauniit esittelivät Amerikasta matkitulla tyylillä suurenmoista osaamistaan ja saavutuksiaan.
Ulko-ovi ei ole lukossa, vartijat kuitenkin tarvitaan. Henkilökunta voi mennä töihin ympärivuorokauden. Toimisto ei ole koskaan kiinni. Hymähtelin vuodatukselle, kun aina vaan puhua pälpättivät. Kompuutterin ääressä nuori nainen hieroskeli silmiään. Mies esitelmöi värikkäästi. Sanoi tekevänsä 20-tuntisia työpäiviä.
Kovat vaatimukset oli töihin pyrkivillä: tuhannesta hakijasta kaksi otetaan. Runsaasta puhetulvasta ja hymyn paljoudesta en pysty välittämään paljonkaan näin tekstin välityksellä. Pääasiallinen ajatukseni oli: Ay-liikkeen painajaisuni!
Ovatko he työn rakastajia vai työn orjia? Jos he kertoivat pelkän totuuden, ei heidän järkensä tuommoista kestä. Vai kestääkö? Ovathan he erikoisporukkaa.
Mitäpä tuo minulle kuuluu? Sitäkin ohjelmaa katsoin puoliksi sattumalta. En valikoinut, vaan kahviveden poristessa avasin telkan. Kahvia hörppiessä joutaa katselemaan. Ohjelma vangitsi ja seurasin loppuun asti. Parasta "työn sankaria" juhlivat riehakkaasti. Näytti lapselliselta.
Entäpä meillä?
Ihmettelen mihinkä järjen valo katoaa. Ristiriitaisia puheita kuulee mediasta jatkuvasti. Lauri Ihalainenkin, entinen työajan lyhentäjä joutuu tunnustamaan, että työtä pitää tehdä. Puhuu työurien pidentämisestä.
Ay-liike ajaa voimakkaasti työajan lyhentämistä kolmelle päivällä vuodessa. Taloudesta vastaavat ajavat eläkeiän nostamista. Eläkeikää ei tarvitse nostaa. Työaikaa voi lisätä keskikohdalta.
En suinkaan halua sellaista työaikaa, jota itse tein jossain vaiheessa. Palkkatyössä tein noin kolmetuhatta tuntia vuodessa kuukausipalkalla. Lomaa oikeutettiin pitämään kaksi viikkoa.
En viitsi toistaa joskus laskemaani nykyistä työaikaa, mutta sitä voisi miettiä itsekukin ja pohtia, miten Suomen talouden perusta luotiin. Epäonnistuneen pienyrittäjän työaika oli sitten ihan eri juttu.
Kolmen päivän "koulutusvapaa" on vain ay-pomojen kasvojen kohotusta. Vangitsivat itsensä älyttömään tavoitteeseen.
Olen ollut työnantajan tarjoamassa koulutuksessa ja olen kouluttautunut itsenäisesti omalla kustannuksellani. Se porukka on pieni, jolla riittää motiivia koulutukseen. Ja enimmäkseen hyödyttää tyäpaikalla oppiminen. Sekin huvitti, kun yhtäkkiä joku taho alkoi puhumaan työssä oppimisesta. Vanhaa korpifilosofia se nauratti. Työssä opittiin maailman sivu.
Katson itseni asiantuntijaksi. On "sisäpiirin tietoa", jota on harvalla poliitikolla. Peruskoulutukseni on sota-ajalta Ohemäen kansakoulusta.
Ohemäen koulu loppui ja sen vaiheista värkkäsin vaatimattoman ohjelman. Siinä haastateltuna Väinö Malinen sanoo Ohemäen koulun opeilla pärjätyn maailmalla. Väinön lausumaa en editoinut.
Omasta puolestani Ohemäen koulussa oppimani on melko ohutta. Kouluun mennessä osasin lukea sujuvasti ja nopeasti. Kirjoituskirjaimetkin osasin, mutta kirjoittaminen oli kankeaa, käteni ei taipunut. Laskea osasi pienillä luvuilla. Laskento oli vahvuuteni.
Itseopiskeluni auttoi, sekä tieto osaamisestani, että sain kurkistaa sijaisena ammattikoulun maailmaan. Opettava ja kehittävä kokemus.
Kirjoittamisen harrastajat puhuvat tajunnan virrasta. Kirjoitan tajunnan virtaa. tätä aloittaessani en suinkaan ajatellut kirjoittavani noin. Pää ja kädet vain ohjailevat. Sen takia esityksestä tulee väkisinkin hieman sekava, mutta "kirjoitin minkä kirjoitin". Amulla sängystä kömpiesä tuntui kovin tahmealta, mutta nyt olen virkeä.
Sakkiakin pelasin voitokkaasti konetta vastaan viitostasolla. Yllätyin hyvästä pelaamisesta, joskus en huomaa mikä tilanne laudalla on!
