Eilisiltan seurasin töllöstä Linnaa. Moneen vuoteen en sitä katsellut kuin vilaukselta. Sain videohommani jonkinlaiseen järjestykseen. Siivosin koneiden sisälmyksiä. Kirjoitin. tein huushollihommia.
Toosan katselun sovitin yhteen voimistelun kanssa. Tein pienillä painoilla nostoliikkeitä semmoisia sarjoja mitä jaksoin. Pienen häikän takia en viime aikoina pystynyt. Painojen noston välillä lepäsin ja katsoin.
En minä ole samasta maailmasta tuon näytelmän kanssa. Televisiosta kuuluu selostus naisten puvuista ja vähän miestenkin.
Miksi miehet pyntätään pellen pakettiin ja naiset kuljeksivat puolialasti. En millään ilkeäisi tulla ihmisten ilmoille niin vähissä vaatteissa.
Helmoihin riittää kyllä kangasta tusina neliömetrejä, luulisi tuosta määrästä riittävän yläosaankin.
Televisiosta tuttu tyhjäntoimittaja rupattelee vaatteiden suunnittelijoista.
Tuleekohan koskaan se päivä jolloin tuo typerä frakki hylätään. Se ei näytä juhlapuvulta.
Presidenttien rouvat ovat sentään tarpeeksi hyvätuloisia, että pystyvät ostamaan riittävästi hamekangasta, eivätkä tuhlaa sitä lattialuutuiksi.
Sen verran olen ahdasmielinen, etten pysty ihailemaan homopareja. Ei hyvältä näytä.
TURHUUDEN MARKKINAT
