Pöydällä ovat joulukortit. Suku lähetti, vaikka minä en lähettänyt. Vakiotouhut; kauppa ja ruuanlaitto. Pakkanen vähän pehmennyt ja luvassa lumipyryä. Läksin kävelylle ennen kuin tuuli alkaisi tuivertaa. Kirjoitin jotain. Suunnittelin videohommia, kun on materiaalia. Timo soitti.
Jospa minäkin mässaäilen hieman. Mitään jouluun viittaavaa ruokatavaraa en ostanut.
Paistan lettuja! Ohuet rasvaiset letut maistuivat hyvälle. Jääkaapista otin aukaistun pienen hillopurkin, jossa on mustaa hilloa. Mahottoman hyvänmakuista hilloa. Katsoin etikettiin: Erkki-ukin juhlahillo!!! Kahdeksaan kuukauteen en purkkiin kajonnut! Sanja sen toi.
Se johti siihen, että ahmin lettuja suurenmoisen höysteen kanssa aivan liian paljon. En muista, milloin maha on niin täyteen tullut!
Joululauluista en paljon perusta. Mutta kuuntelin lahjaksi saamani CD:n. Eilisiltana ei töllössä paljon ollut katsottavaa. Panin kahvin ja letut pöytään ja avasin toosan. Kauneimmat joululaulut katsoin kokonaan. Jäin ruudun vangiksi kun oli niin viimeisen päälle korkeatasoisia esityksiä.
Tietysti nukkumiseen vaikutti ylitäytetty pötsi. Uni oli katkonaista. Heräsin usein ja valvoin välillä. Mutta aikaa on , vaikka sängyssä viettämiseen. Viimeinen pätkä oli muita pitempi ja heräsin yhdeksältä.
Nälkä ei hätistellyt. Kuitenkin puurottelin. Sitten kävelylle. Kahdeltatoista pelkkä kahvi. En kaivannut kahvileipää. Letut vaikuttivat.
Valmistelin kattilaan keittotarpeet: porkkanaa, perunoita, sipulia. Kello näyttää yhtä. Kiehautan sopan ja lorautan siihen vähän paksua kermaa. Hyvää siitä tulee.
