Eläkeiästä keskustelua voi verrata vanhaan hokemaan: -Hyvvee päevee! -Kirvesvartta. En ymmärrä? Niin kauan kun muistan eläkeiäksi kertoivat 65 vuotta. Se oli minunkin eläkikäni. Alhaisempi eläkeikä oli keveämmistä töistä. Tarkoitan niitä verrattuna nuoruuteni aikaisiin ja muutamiin aikuisiän töihin. 65 vuotta on edelleenkin sopiva yleinen eläkeikä. Tarvittaessa poikkeuksia.
Jouduin tarttumaan mahdollisuuteen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Sen mahdollisuuden esittävät poistettavaksi. Ei pitäisi. Se sallii työskentelyn rajoittamattomasti. Siinä oli mahdollisuuteni. Varhensin sitä 40 kuukautta. Se pienensi eläkettäni 20 %. Siinäkin jouduin eriarvoiseksi. Myöhemmin muutetun säännön mukaisesti on vastaava pienennys 16 %. Aina minua sorsitaan!
Eläkkeeni alkoi vuoden alusta. Huhtikuussa täytin 62 vuotta. Laskeskelin hyödyn ja haitan. Katsoin tasoitukseen kuluvan sen verran aikaa, että en paljon häviä, ehkä kuolen ennen. Leikkaus jatkoi sinnittelyäni ja nyt menee tappion puolelle.
Eläkkeeni ei estänyt työn tekoa. Siksi se eläkemuoto pitäisi säilyttää. Entisen työni parissa pääsin keikkatyöhön. Semmoiseen puolivakinaiseen, en tehnyt aivan täyttä työaikaa, mutta tienasin riittävästi ja pärjäsin.
Alussa eläke oli 2900 markkaa kuukaudessa. Siitä meni pankkiinn 2500,- Eläke maksoi velkani. Ansaitsin vuosittain 40 000 - 70 000, - Taktikoin: veroa käskin pidättää 30 % . Maksoin kolmena vuotena jälkiveroa vuosittain 6000, - . Päänsärky siirtyi. (tietojen mukaan tämän päivän USA:ssa rikkaat maksavat veroa pienemmän prosentin mitä erkki silloin?!!)
Vielä täytettyäni 65 olin työssä sen vuoden syksyyn. Metalliverstaassa laiterakentajana. Ei aivan kevyttä työtä. En paljoa nuoremmille rivennyt. Pystyin täyteen tehoon hiukan lyhyemmällä päivällä. Seuraavaksi kevääksi vielä suunnittelin etsiväni jotain hanttihommaa vaatimattomalla palkalla. Täytin 66 ja sepelvaltimotauti pysäytti. Elämä ja eläke oli katkolla.
