En isommin kiinnittänyt huomiota tähän päivämäärään. Kun avasin koneen, havaitsin oltavan pitkällä joulukuussa. Joko se on kahdestoista päivä! Vasta sitten huomasin päivämäärässä olevan paljon kakkosia!
Koneelle sain kimmokkeen radiosta. Toimittaja puhui kirjailija Kauppis-Heikistä. "Hänestä olisi tullut mainio työmies ta mökin isäntä. Mutta sattui pappilaan rengiksi ja tehtiin kirjailija." Kertovat Ruustinnan noin arvelleen.
Toimi kiertokoulun opettajana ja Siilinjärvellä pahatapaisten poikain koulussa. Kaikkina aikoina "sievistellään". On "sopimattomia" sanoja ja sanontoja.
Toimittaja paheksui nimitystä "pahantapaisten poikain koulu". Moralisoi: "Onneksi ei nykyään enää käytetä tuommoista nimitystä".
Pojat ovat olleet pahantapaisia. Eivät missään tapauksessa helppoja opettajille. Piipahdin pienen tovin poikien opettajina. Ne pojat olivat pääasiassa hyväntapaisia. Ainoastaan yksi hieman ongelmainen, mutta ei häiriöksi asti.
Nyt sanotaan: "Nuoriso voi pahoin". Tämmöistä "pahoinvointia" sanottiin ennen pahankurisuudeksi. Pahankurisia on nyt enemmän kuin ikäluokkani nuoruudessa. Kuitenkin pahankurisia on aina ollut ja tulee olemaan. Puhukoot "sosiaalitantat" mitä tahansa. Uskallan sanoa sen kouluttamattoman varmuudella. En kanna oppimisen rasitusta.
Kasvuaikanani ei ollut huumeita. Ei myöskään armeija-aikana tunnettu muita kuin alkoholi ja tupakka. Tupakoivia oli enemmän kuin meitä tupakoimattomia. Viinaa käytettiin vähän. Armeijassa se oli silloin kiellettyäkin. Kieltoja ohitettiin. Viina oli kallistakin. Hyväntapaisia poikia.
Sota-aika aseti rajoituksensa. Työtä piti tehdä selviytyäkseen. Toisen vuosikymmenen alusta asti sellaisia töitä, jotka nyt lailla kielletään alle 18 vuotisilta. Silloin vietiin sen ikäisiä saamaan "sankarikuoleman".
Tässä kohtaa "kynäileminen" keskeytyi. Tuntui rintakipua sen verran, että piti nousta. Johtuiko istuma-asennosta? rasittiko vahva ateria sydänhermoja? Olkoon mitä tahansa, pieni lepo autoi.
En ymmärrä "sievistelyä" enkä tosiasioiden "muotoilua" lievemmiksi. Hyväntapsisia lienee suuri enemmistö, mutta pahankurisiakin löytyy. Semmoista tosiasiaa en saisi mainita, että laiskoja on moninkertaisesti enemmän kuin nuoruuteni aikaan. Tyttäreni taitavat olla viimeisiä ikäluokkia, jotka suostuvat menemään oikeisiin kesätöihin; esimerkiksi marjankeruuseen. Metsiin tai mansikkapellolle.
