Joku käytti tuommoista ilmaisua. Äänestin EU:hun liittymistä vastaan. Vaimo äänesti liittymisen puolesta. Liikeliiton kautta omaksui demareiden "uskonnon". Minä tulin sosialidemokratian kannalle jo noin kuusitoistavuotisena, mutta en kaikkien toimenpiteiden kannalla ollut, enkä ole. Vaimo sanoi äänestämisensä perusteeksi: "ruuan hinta laskee".
Kansanäänestyksiä vaativat melkein joka asiaan. EU:hun liittymiseen ohjasivat puolueet. Vannoutuneet kannattajat seuraavat johtajaa. EU:n hyödyistä tai haitoista ei suurimmalla osalla kansaa ollut minkäänlaista hajua. Johtajamme vakuuttivat tietoa olevan ja olevan saatavissa. Luulen olevani lukemisen ja tapahtumien seuraamisen perusteella keskinkertaista enemmän perillä.
Väittävät vielä, että parempi olla EU:ssa kuin ulkopuolella. EU:n ulkopuolellakin on elämää. Vahva peruste oli tietenkin seikka, että Suomen viennistä suuntautuu suurin osa Eurooppaan. Mikään ei takaa niin olevan ikuisesti. Jokainen tietää (vai tietääkö?) kaupan käynnin kasvavan muihin suuntiin.
Vastustamistani perustelin itselleni monella seikalla. Ensinnäkin: Eurooppa on niin "sekainen seurakunta", ettei liitto voi onnistua.
Saksa on taloudellinen mahti. Englanti on entisen Imperiuminsa vanki. Tuntee olevansa painoarvoaan merkityksellisempi. Ranska katsoo muita alaviistoon, ylpeänä. Sitten Välimeren valtiot: "manyana". Italia sitten ihan omassa sarjassaan. Pienemmät valtiot myötäilevät.
Sanoivat EU:ssa tehtävän yksimielisiä päätöksiä?! "Voi pyhä yksinkertaisuus!". Yksimielisiä päätöksiä ei voi tehdä, kun päättämisestä huolehtii ihmiset ja vielä pahempi kun ne ovat poliitikkoja.
Sellaiset liittoumat toimivat heikosti, joissa joku vaikuttaa vahvemmin. Voimakkaampi vie hankkeita haluamaansa suuntaan.
Näkemykseni mukaan vahva liittouma muodostuisi Kolmesta pohjoisen maasta: Norja, Ruotsi, Suomi. Mutta sehän ei onnistu: Ruotsi on liian vahva. Sama näkyy kuntaliitoksissakin. Eivät tunne olevansa tasa-arvoisia; joku uskoo olevansa toisia arvokkampi. Puuhasivat Nordekia. Ei onnistunut. En ole perehtynyt siihen, enkä tunne tilannetta, muuta kuin minkä hämärästi muistan julkisuudesta.
Se on alkuperäinen "Paasikiven Linja". Paasikiven mukaan pohjoismainen puolustusliitto. Ruotsi takaisi materiaalin ja Suomi uhraisi miehet. Paasikivi muotoilee tekstin toisin, mutta otan luvan vähän oikoa asiaa vääristämättä.
Suunnilleen vuosi sitten luin lauseen: "Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 lähtien." Muitaakseni kirjoittaja on George F Kennan.
Sanan vapautta kahlitaan. Poliitikot ovat vankeja. Joutuvat joka hetki puntaroimaan puheitaan. Media hilluu ristiriitaisesti: Tonkii likatunkioilta haisevia skandaaleja. Toisaalla veisaa moraalin rintaäänellä etiikkaa ja vastuullisuutta. Mikään ei ole oikein, kaikki pyritään kääntämään pahalta näyttäväksi. "Eikö se nyt ole kummallista...?"
Halla-Ahon ilmaisema totuutensa Kreikan mahdollisuuksista ja diktatuurista tuomittiin kertakaikkiaan sopimattomaksi, rikolliseksi. Jonkun suomalaisen tokaisu ei vaikuta Demokratiaan tai diktatuuriin yhtään mitään. Hassu juttu! Ajattelin sen suuntaisesti jo ennen kuin Halla-Ahon lausuma tuli julkisuuteen. Se on yksi hailee, mitä minä ajattelen tai kirjoitan, sillä ei ole vaikutusta sen itikan pierunkaan vertaa.
