Peiliin katsominen ei ole nautinto. En ole tavannut yhtään hyvää peiliä. Poikasena ne olivat huonoja, nuorukaisena ne olivat huonoja, miehuusiässä ne olivat huonoja, vanhuudessa näyttävät entistä huonommilta.
Usein pohdin: Miltähän se tuntuisi olla komea mies? Jokaisena ikäkautena olen nähnyt itseni rumana. Sitten myöhemmin valokuvissa en näytä yhtä rumalta kuin silloin kuvan aikaan.
Nurrosikäisenä olin laiha ja pitkäkaulainen. Pitkä kaula näytti rumalta, kun muilla ei ollut niin pitkää kaulaa. Resuvaatteet korostivat vaikutelmaa.
Tein verstastöitä ja vaatteet sen mukaisia. Tyttärenpoikani Samuli ihmetteli: "Miks sulla on aina tommoset räsävaatteet?" Räsävaatteet menetteli verstalla varsinkin kun parempiakin oli komerossa.
Kun olin saman ikäinen, kuin Samuli kysyessään, minulla oli vain räsävaatteita, eikä niitäkään paljon.
Kutoivat kangasta omien lampaiden villoista ja kasvatetuista pellavista ja liinoista. Niistä äidin ompelemat housut olivat hetken kunolliset.
Ainoat housut kuluivat. Polviin tuli reiät. Ne paikattiin. Paikkojen yläpuolelle tuli reiät. Ne paikattiin. Paikkojen alapuolelle tuli reiät. Ne paikattiin. Paikkatarpeina vanhat vatteet. Eivät olleet kovin lujaa tekoa. Ensimmäisiin paikkoihin tuli reikiä. Pantiin iso paikka peittämään kaikki entiset.
Iso paikka puhkesi. Paikattiin. Totta kai persuuksiinkin tarvitsi paikkoja sekä joka puolelle.
Kävin lomaillessani Korpelassa. Siellä aitan seinällä oli ne housut. Nähtävyydelle hymyilin nostalgista hymyä. Ei tullut ikäviä asioita mieleen. Vaatteita oli: Raitapuku, paita ja solmio. Ruskeat kengät. Englantilaistyyppinen berberitakki ja "borsalino".
Kypsemmässä iässä sain päähäni mennä aittaan katsomaan muistorikkaita housuja. Ei näkynyt enää.
Suunnittelin panna ne tauluksi lasin alle. Aito taideteos! Historian dokumentteja menetetään.
Aina ja kaikkialla pilkkasivat. Siitä kasvoi alemmuuskompleksi. Ujous pahensi. Tunsin itseni muita huonommaksi. Rumemmaksikin. Kompleksi kasvoi siihen mittaan, että en osaa ottaa kehuja vastaan, vaivaudun. Enhän minä!
Joskus läikähtää, kun kuulen sivusta sanottavan positiivista sillä tavalla, ettei sanoja varsinaisesti osoita sanomaansa minulle.
Tahinniemen myymälän hoitajaksi mentyäni kuulin, että myyjätytöt ovat sanoneet: "tumma ja komea". Sellaiseksi en itseäni tunnistanut.
Varkaudessa pienessä kaupassa odotin vuoroani. Seisoi sivuttain kaupantekijöihin nähden. Kuulin myyjän sanovan asiakkaalle joka kehui leipää hyvän näköiseksi:
"Ennen sanottiin että kaunis. Nykyään nuoret tytöt sanovat; hyvän näköinen."
Asiakas ei hoksannut, (en minäkään). Sanoi jotain, että mitä sinä meinaat?
Myyjä sanoi uudelleen: "Ennen sanottiin, että kaunis, nykyään tytöt sanoo; hyvän näköinen".
Siinä vaiheessa käänsin päätäni ja näin myyjän iskevän silmää asiakkaalleen. Kaupassa ei muita ollut.
Pielavedellä pistäydyin Restenttiin. Menin tuttujen sällien pöytään. Siihen istuessani havaitsin vastapäätä pöydässä naisseurueen. Käyneet paikkakunnalla laulamassa. Vesannolta Kaiuttaret. Näin heidän huomioivan minut. Yksi totesi: "Kivan näköinen". Osaan vähän lukea huulilta.
Kaheksankymppisenä kuulin huumoria. Uimahallissa kaventavat kuntouinnin rataa toisesta päästä. Joutuu pakosti lähelle vesivoimistelijoita. Potkaisin päädystä liikkeelle. Kädet ja jalat ojennettuina. Kun nostin pääni sukelluksesta, kuulin pullukkamamman sanovan: "Tuommonen pitäs lailla kieltee!"
Olenhan hoikka ja vesi armahtaa, peittää rupsahtaneisuuden.
Luulevat minua usein aivan muuksi. Monta kertaa arvelleet poliisiksi. Taas menin Restenttiin. Sillä kertaa alakapakkaan. Nuori mies alkoi jutustelun. Päätteli kohta minut poliisiksi. Menin leikkiin mukaan, myönsin. Nuori mies puhkesi: "Johan minä, että noin tiukka jätkä ei voi olle kuin poliisi!"
"Jätkän tiukkuuden" päätteli mahdollisesti sen aikaisten vaikeuksien muovaamasta ankarasta ilmeestäni.
Uimahallin saunan lauteella istuin yksin. Viereen tuli minua vähän nuorempi mies. Viittasi tunnettuihin ampumatapahtumiin: "Mitäs mieltä pappi on niistä?"
--- Mikä pappi?
--- Ettäkös työ ou kirkkoherra?
