Kevättä se on

Yöpakkaset pitivät yllä talven tuntua. Päivä lämpö jaksoi vasta eilen sulattaa niin paljon, että väylille notkopaikkoihin kertyi isot lammikot.  Tänä aamuna samojen lammikkojen jää kesti kävelijän.
Ammulenkillä kuljin joen varrella, eikä sulaa näkynyt paljoa. Puolenpäivän jälkeen menin kuvaamaan ja jokeen näkyi tulleen enemmän sulaa. Muutamassa tunnissa.  Joutsenet tulevat tavallisesti maaliskuussa, mutta täällä ei vielä näkynyt.  Jään alta ei tavoita ruokaa.  Jos tämmöisiä päiviä  on jatkuvasti, ennustan jo pääsiäisen aikaan valkoisten lintujen saapuvan, ainakin ensi viikolla ilmestyvät.

Vanhan talon katolla ja lähipuissa vilistää orava.  Yksi orava asustaa näköjään jatkuvasti.  Muutamia viikkoja sitten ilmestyi toinen kaveriksi  kisailemaan.  Se meni pois, mihin lie?  Pesääkö?
Orava puikkelehtii yhtä virkeänä aina.  Vaikka onkin surkastunut.  Talvella se oli todellinen pörröhäntä. Tuuheaturkkinen.  Karva ohentuneena se näyttää laihtuneen.  Hännän karvoitus kuin harva kampa.

Niin minäkin, kuihtunut olen.  Orava pörhistyy aikanaan, ellei vanhuus yllätä.  Minä en pörhisty.  Vanhuus ei tullut yllättäen, mutta pyytämättä.

Keisarin vaatteet

Tylsyyden torjumiseksi napostelin brantya.  Paistin hyvän kokoisen haukifileen, söin sen melkein kokonaan.  Hörppäsin mukillisen kahvia.  Istuin tuoliin. Avasin telkkarin.  Menossa vanha suomalainen rikoselokuva, varsinainen melodraama.  Tosin en tiedä mitä melodraama tarkoittaa, mutta tuon kaltaisista totuin semmoisiin määritelmiin.
Åke Lindman joutui näyttelemään.  Sen aikainen filmin teko huvittaa ja säälittää.  Myöhemmin Lindman teki vaikutuksen omilla teoksillaan.  Näyttävätkö ne tulevina aikoina yhtä tyhmiltä, kuin nuo entiset?
Tämä ei  ole aasinsilta, vaan tosiaankin teeveessä näkyi joku ulkomainen ohjelma.  Teemana osterit. Sivistyneen ihmisen mittana pidetään osterin syöntiä.  Eräässä tv-filmissä sivistynyt nainen epäili nuoren naisen teeskentelevän alhaista syntyperää.  Nuori nainen paljastui, kun hänet vietiin hienoon ravintolaan ja tarjottin ostereita, joita nuori nainen nautti tottuneesti ja paljastui ylemmän luokan jäseneksi.

Silläkö mitataan ihmisen sivistys, että pistetään poskeen elävä niljiäinen, huuhtotaan se alas viinalla?
Keisarin vaatteet????  Kuka paljastaa??

Osteriohjelma oli lopuillaan.   Sitten tuli : Suorana Kortesmäki.  Kortesmäkeä buffasivat.  Esiintyi jossain ohjelmassa.  Vaikutti vastenmieliseltä.  Tuli uusintana. Katsoin muutamia minuutteja.  Voi että !!!!  Minkälaista teeskentelyä?!  Makeilevaa lässytystä! Älykästäkö????  Kattia kanssa! Ei kehitystä havainnut vuosikymmenien takaiseen elokuvaan.  Teeskentelevyys vain saanut toisia muotoja.

Tuntuu etten ole tästä maailmasta!  Sentään Arto Nyberg mainitsi, että  Yle tarkoituksellisesti karkottaa sukupolvemme television katsojista.  En ole läheskään ainut, josta nykyiset ohjelmat vaikuttavat tyhjänpäiväisiltä.
Itse en jää paljosta paitsi.  Kykenen toimimaan monin tavoin. Saatan olla älykkäämpi kuin nuo teeveen älyköt. Mutta laitoksissa ja hoitokoteissa lojuu ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuuksia. Heille tarjotaan tätä nykyistä nuorten ihmisten samppanjaa ja vaahtokarkkia.  Vai mitä se mahtaa tarkoittaa?
Joskus vaikuttaa koko teevee pikkukakkoselta.

Miksi olen niin mahdottoman ujo? Siksi kai, kun totuin halveksuntaan koko ikäni.  Tulin tietämään huononmuuteni.  Sitä joskus pohdin: voisinko mennä laitoksiin ja hoitokoteihin näyttämään omia videoitani?  Videotoiminnastani olen hiukan vilauttanut, mutta ei herätä kiinnostusta kehenkään. Kun en ole tv-julkkis.  Television taika sokaisee.  Pulskalle ihmiselle sanoin käyneeni kuuntelemassa Hanna Partasta.   Pulska ihminen sanoi:  " Minäkin olisin halunnut. " Sanoin, ettei hän siitä olisi paljon kostunut. Sanoi:
 --- Olisin nähnyt Hanna Partasen!
 --- Mitä näkemistä siinä?  
 --- On ollut televisiossa!
" Katinkultaa vain..."

Saapuu huhtikuu

Monivuotinen aikomukseni tehdä Korkeakoskesta entistä parempi teos.  Aikaisemman tein VHS- pohjalta.  Sain hd-kameran.  Tänä keväänä on aika kypsä.  Yhteen ohjelmaan käytin Griegin sävellystä Viimeinen Kevät.  Semmoinen symboliikka, että näillä kymmenillä odottaa kevättä tietäen mahdollisuuden, että kevät on viimeiseni.

Kuvasin koskea v 2000.  levylle kasasin kymmenen vuotta myöhemmin.  Kuvausajalta piirtyy aivoissani kaunis herkkä hetki. 
Käppäilin kameran kanssa kosken yläpuolisen puron sillalle.  Huhtikuinen aurinko ja hohtava hanki häikäisi. Katsoin sillalta puron juoksua koskelle päin.  Purossa vesi virtasi hiljalleen.  Keskipäivä ja auringon lämpö vaikutti metsän reunaan.  Purosta kohosi tuskin havaittava sumu.  Ehkä perhonen aisti siinä lämpimän.
Sitruuna perhonen leijaili siinä puron yllä metsän suojassa.  Käytti siipiään niin että pysyi paikallaan. Vaikuttava kontrasti.  Valkeiden nietosten välissä virtasi pikku puronen tummansävyisenä. Hohtava aurinko valaisi näkymää.
Siinä kamerassa ei ollut näyttöä, vain etsin.  Etsimen avulla kestää aikansa sihtailla saadakseen niin pienen kohteen kuvattavaksi.  Sain perhosen tähtäimeen ja aioin painaa starttia.  Sillä hetkellä viuhahti tuulen puuska.  Se kiidätti keltaista perhosta sata metriä. 

Euroopan murheet

Kuka lie ensiksi oivaltanut?  " Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan ".
George F Kennan kirjoitti: " Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 alkaen. "
Epäjärjestyksessä on ja yhä enemmän sotkeentuu.

Kreikan rahanpuutteen tultua tapetille,  hätäilivät poliitikot: " Kreikka pitää pelastaa ennenkuin Kreikan tauti leviää. "  Ikäänkuin pankruutti olisi influenssan tapainen tarttuva tauti.  Joku ennätti mainita saman Kyproksen kohdalla. Katastrofi ei tule jollain kevättalven nousuviikolla, niin kuin EU:n nokkamiehet kertovat.  Talous kehittyy tai ei kehity jatkuvana prosessina.  Tänä päivänä Euroopassa niitetään vuosikymenien aikana harjoitetun politiikan satoa.  "Kuin hullu mies
Huittisista ", luonnehdittiin  Suomen valtiota joitain vuosikymmeniä sitten.  Vertaus pätee Euroopan Unioniinkin.

Fantastista! fantastista! fantastista!  Muistaakohan Jyrki noita sanojaan, joita suolti suustaan omahyväisen itsekehun innoittamana?
Omahyväinen itsekehu kuului päällimmäisenä Jyrkin ja Jutan suusta, kun selittivät " ruljanssiriihen "
suurenmoisia päätöksiä.  " Valtakunnassa kaikki hyvin! "

Tapahtuu sitä ja tapahtuu tätä, jos ei liitytä EU:hun.   Sanoivat silloin.  Olisi käynyt niin ja olisi käynyt näin, sanovat nyt.  Aina tiedetään varmuudella vain tapahtunut.  Toinen vaihtoehto jää hämärään, kun se hylättiin. 

Martin Saarikangas tietää laivanrakennuksesta moninkertaisesti enemmän kuin yksikään poliitikko. Poliitikkona Saarikangas ei ole yhtä pätevä.  Politiikka on siksi abstrakti.  Piirustukset ja lakelmat eivät päde. 
Saarikangas puolusti näkyvästi EU:hun liittymistä.  " Jos emme liity, valtiot tukevat telakoita, emme pysty kannattavasti kilpailemaan.  EU:n piirissä ei tueta, olemme samantasoisia." 
EU:n ihanuus koettiin karvaasti risteilijän kaupassa.  Myös Saarikangas kannatti Suomen valtiolta vaadittua rahoitusta, jonka hallitus hylkäsi.  (Saarikankaan puheista ei ole muistiinpanoja, kuten ei mistään muustakaan. Kirjoitan muistinvaraisesti asoita vääristämättä, enkä taktikoi.
En ole poliitikko).  

Vaikka Vennamo väittikin kansan tietävän.  Kansa ei tiennyt kun äänestivät liittymisen puolesta.  Kansa paimennettiin puolueitten toimesta.  Keskustapuolue valjasti ministeriksi vahvan maatalousvaikuttajan vetämään perässään keskustan äänestäjät.  Härskiä taktikointia katui ministerinä ollut, television haastattelussa. 

Oman kantani EU:n liittymisen muodostin yleisistä asioista, joita tiedonvälityksestä vuosien varrella sain lukea.  Ja vähäinen historian tuntemus.  Voisi ajatella, että hataralta pohjalta.  En kuitenkaan puolueiden opastus.   Tähän tapaan:
Saksa painii omassa sarjassaan taloudellisena mahtina.   Sitten ne valtiot, jotka elävät entisten lumoissa.  Brittiläisessä maailmanvallassa ei aurinko laskenut koskaan; sillä ylpeilivät.  Kansojen orjuuttamisella rikastuivat.  Vaikea asettua nykyiseen todellisuuteen.  Ranska on ylpeä. Katsoo muita alaviistoon.  Välimeren mentaliteetti ei taivu tehokkuuteen.  Italia on sitten ihan oma lukunsa. Suomi sopii huonosti tuohon viitekehykseen.  Se on niin sekainen seurakunta, ettei hyvää seuraa.   Alusta asti epäilin tämän liiton kestämistä.  Saa nähdä.

Näyttää siltä, että Suomi on kaulaa myöten EU:n suossa.  Mitä enemmän rimpuilee, sen syvemmälle vajoaa.  Paavo Lipponen puhui Mooseksena, profeettana:  "--- Meidän pitää mennä Euroopan ytimeen päättämään asioista."  Paavo esiintyi niin eurooppalaisena, niin eurooppalaisena, että hävetti. Tähän astisista noloin oli Itävallan boikotti.  Sitä typeryyttä puolusti, liitti Suomen mukaan omavaltaisesti, puolusti:  "--- Pitäähän meidänkin, kun vanhat sivistysvaltiotkin...."   Puheesta voi tehdä päätelmän, jonka mukaan Itävalta ei olisi sivistysvaltio?!   Toinen Paavon möläys oli, kun kehui tehneensä sopimuksen Berlusconin kanssa.
Kun Paavo sanoi tuon televisiossa, tuli välittömästi mieleen Martti Vainio.  Arvokisoissa Martti kertoi taktiikasta.  Kertoi sopineensa Antibon kanssa, että Martti vetää alkumatkan, sitten tulee Italialaisen vuoro.  Sama juttu tänäkin päivänä.  Berlusconi pitää vielä huonommin sanansa.  Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta Paavosta ei tehty komissaaria.  Nyt Paavo nauttii vanhan valtiomiehen statuksesta. 

Suomen talous on huonossa jamassa, vaikka toisin väittävät.  Velka! Velka! Velka!   Ihmeellinen laskutapa, ettei velkaa tarvitse maksaa.  Jos ei tarvitse, niin hyvä sitten.   Mutta kun koko ajan pitää huolehtia Euroopan velasta!  Pitääkö sitä Suomen maksaa?
Kun kaikkien valtioiden velka kasvaa koko ajan. USA:kin kiistelee, miten paljon velkaa saa olla.  Niin sen tutkailijan esitys toimii, että nollataan velat.  Silloin ei kukaan ole veloissa.  Ennenkuin nauraa esitykselle, kannattaa arvioida kriittisesti nykytilannetta.

Poliitikkojen lisäksi jotkut oppineetkin vetoavat velan osuuteen kansantulosta.  Moniko tietää, mikä on kansantulo?  En ymmärrä logiikkaa, että velkaa saa olla joku prosentti jostakin.  Kansantulo taitaa ola vain virtuaaliluku.  Tyhmyrinä ymmärrän, että velkaa otetaan tarpeeseen ja maksetaan ajallaan pois.  Suomi ei maksa, vaan otta lisää.  Nykyisellä vauhdilla velkaa kertyy pian sataantuhanteen €.
Algebraa en osaa.   Päässälaskua vähän.  Yhteen- vähennys- kerto- sekä jakolaskua.  Kun velkaa on sata miljardia ja valtion vuosipudjetti noin viisikymmentä, velkaa ei tosiaankaan pysty maksamaan.
Viiden miljardin vuosilyhennyksillä siihen menisi kymmenen vuotta.  Korotkin vielä.  Kukaan ei tiedä mihin asti nykyisin alhaiset korot voivat nousta.  Budjettia laatiessa riitelevät puolikkaista miljardeista.  Ei varauduta ollenkaan.  Kasvu! Kasvu! Kasvu!  Puutkaan eivät kasva taivaaseen.

Ei hyvältä näytä.  Veroja alennetaan rutkasti.  Vastustetaan valtion menojen vähentämistä.  Lyhennetään työaikaa keksimällä lyhentämiselle näppärä hyvältä kuulostava nimi.  Kolmen päivän koulutusvapaasta vouhkaminen on vain ay-pomojen kasvojen kohotusta ja moisesta hirmuinenn prosessi. Kun lisäetujen vaatiminen vaikeutuu, keksitään jotain.  Kun kysessä ovat ihmiset, niin kesälomalla sairastetaan paljon.  Sitä pyritään käyttämään väärin. On sisäpiirin tietoa. Samaan hengenvetoon paasataan työajan jatkamisesta molemmista päistä.   Sitä voi jatkaa  keskeltä.

Jatkoin työuraa molemmista päistä.  Keskivälillä tein enimmillään kolmetuhatta tuntia vuodessa.  Kolmetoista vuotta painoi hartioitani, kun menin Ristisjärvelle tukin kuorintaan. Työmatkaa aamuin illoin viisi kilometriä.  Viimeisen palkkatyön tein Nurmijärvellä, kun olin jo yli 65 .  Seuraavaksi kesäksi suunnittelin jotain pientä etsiväni, mutta sepelvaltimot tenäsivät.  Rahan takia kaikki, enkä sitä kuitenkaan tarpeeksi kasannut.    

Tänä päivänä

Kontrollikokeita ottaisivat vuoden välein.  Meni usein parikin vuotta väliin.  Viime vuonna se tapahtui helmikuussa.  En tunne tarvetta tällä hetkellä.   Tosin talven aikana oli hikoilua aamuyöstä ja syke hiukan korkeampi ja välillä nopeakin.  Syke pysyi yli viiden kymmenen.  Eilen torstaiaamuna olin poikkeuksellisen virkeä.  Syke tänään entisellään; 45 . 
Nyt söin hiukan liikaa.  Siitä seurasi oire, josta ei lääkärit eikä artikkelit selosta. Keskittyvät rintakipuun ja käsivarsioireisiin.  Jostain kirjasta löytyi olkapään oire, kipu.  Terävä kipu tuntuu  pistemäisenä jossain olkanivelen ja solisluun välissä.  Vain silloin kun syö liikaa.  Kirjassa mainittiinn rasvainen ruoka, mutta ennen leikkausta se tuntui, vaikka söin mannavelliä.  Kipu tuli niin kovana, että heittäydyin lattialle selälleni ja yritin olla niin ettei koskisi.  Kipu reagoi hengitykseen ja hellitti vähitellen noin varttitunnissa.  Enhän voinut tietää sitä sydänperäiseksi, kun en mistään kuullut, enkä tietäisi varmuudella ellen olisi jostain kirjasta löytänyt.

Kipu tuli lievänä nyt syönnin jälkeen.  Tutkailin sitä oireen aikana.  Kiinnitin huomiota entistä tarkkaavammin.  Kivun hieman hellittäessä se tuntui aavistuksen isommalla alalla, aivan kuin heijastaisi kaulan suuntaan.  Valtimoko? 

Akuutti-lääkäri sanoi:  " Jos oire on samanlainen kuin ennen leikkausta, on syytä lääkärille. "
Olkapään oire on samanlainen, mutta en sitä murehdi, enkä säiky, en mene sen takia lääkärille. Varsinaista, selvää rintakipua ei minulla ollut.  Oirettani en osaa, enkä kellekään osannut selostaa.  Se on oman laaatuisensa.  Lähinnä hengenahdistusta.  " Rinnan korvennuskaan " ei kuulosta oikealta ilmaisulta. Hapenpuutteesta se kuitenkin kertoo. 

Muutamia vuosia sitten se oire tuli uidessa muutaman altaanmitan jälkeen, vaikka uin matelemalla. Parin- kolmensadan metrin uituani oli pakko nousta pois.  Juoksemaan en pystynyt ollenkaan.  Liikuntaa varten ostin käytetyn polkupyörän.  Pyöräilyäkin rajoitti, mutta pyörä kulkee pienen matkaa polkemattakin.  Parinsadan metrin käveltyänikin täytyi joskus palata kotiin.  Päähänkin vaikutti; suorastaan höperehdin.   Uimahallissa lepäsin henkeä haukkoen altaan päässä.  Keskustelu:
 --- Ottaako henkeen?
 --- En jaksa kunnolla uijja.
 --- Elä ui, jos et jaksa!
Eihän se niin mene, että jää liikkumattomaksi.  Nyt ei tarvitse levätä välillä minuuttikaupalla.  Vaivat ovat vähinä ja pystyn hiljalleen uimaan kilometrin. Kunto kohentui ja lyhensin matkaa ja pystyn käyttämään hiukan enemmän vähiä voimiani kuntoillakseni.
Mikähän teki semmoisen, että talvellla 2010 laihduin lyhyessä ajassa, ehkä parissa kuukaudessa neljä kiloa 67 - 63.  Ei näyttänyt hyvältä. 

Tommoista kokiessa sitkeinkin sissi taipuu. Varsinkin kun aikaisempaa aihetta oli.  Kokeessa hemoglobiini 127 .  Kävin Mehiläisessä ultraäänikokeessa.  Suonenjoella rasituskokeessa.  Siinäkin vaiheessa kysyivät kivun tunnetta asteikolla 1-10.  Mutta kun semmoista kipua ei minulla ole.  Enkä ole luulosairas, enkä valehtele.   Suhtaudun kyynisesti koko kipuasteikkoon.  Abstrakti ei taivu mihinkään asteikkoon.  Potilas voi sanoa mitä tahansa ja sanookin sen minkä uskoo olevan hyödyllistä.  Mahdollisimman suuri numero.   Eivät taida tutkia miten moni siinä tilanteessa valehtelee?
Poljin ja poljin.  Oire tuli jossain vaiheessa ja voimistui.  Polkeminen loppui kuin seinään.  Uuvuin totaalisesti.  Lääkärimies sanoi:  "--- Kaksi pykälää jäi vaille."  Hoituri kysyi kivun numeroa.  Uupumuksen numeroa ei kysynyt, se oli korkea.

Tutkimustuloksia saivat.  Mutta mitä minä sain?  Selvisi tietenkin, etten aivan kuoleman kynnyksellä ole.  Hemoglobiinin alentumisen takia kiinnitin huomiota raudan saantiin.  Urheilutahon kuulemistani tutkimustuloksista otin oppia.   Käytän joka päivä nokkosta.   Muita heiniä en käytä.  Pyrin syömään yhden tomaatin. Vaihdellen rypäleitä, omenia, banaaneja. Vähän kutakin .  Lihaa, kaalia, porkkanoita, sipulia ruuanlaittoon.  Perunoitakin ja munia.  Vuoden kuluttua hbl normalisoitui 149. 

Kunnon kohentuminen  ei ollut pelkkä uskomus.   Mittaustulokset kertoo saman suuntaisesti.

Huonoimmassa kunnossani arvelin jo noutajan tulevan.  Pohdin; vieläköhän operoivat näin vanhaa?
Varsinainen käänne tapahtui, kun satuin katsomaan " taakseni " ja näin pytyssä kourallisen hiilenmustia nokareita.  Etupuolellakin vilahti joskus verta.  Primaspan oli jo pienennetty 20 - 10.  Jätin sen kokonaan pois.  Kunto tuntuu kohentuvan jatkuvasti.   Tämän ikäisellä se ei tapahdu     "harppomalla ", vaan " hiipien ".

Elämä

Tuttavani jehovan todistaja, Leo Virtanen, luki saman artikkelin minkä minäkin: " Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan ".  Uskonnollisen ihmisen logiikalla hän esitelmöi.  Kuuntelin puolella korvalla työtä tehdessäni. Juttelunsa meni ohi korvieni, kunnes tuli loppupäätelmään: " tästä voimme päätellä, että ihminen on luotu elämään ikuisesti. "
En ymmärtänyt miten hän päätyi moiseen? En kuitenkaan muista, että hän olisi kumonnut lehtiartikkelin sanomaa?

Ikuinen elämä leijuu unelmana joidenkin mielessä.  Raamatun lukemisestani on aikaa seitsemän vuosikymmentä. Ylikin. Hyllystäni ei löydy Raamattua, josta tarkistaisin.  Muistelen siinä kerrotun mieshenkilöiden pitkästä iästä.  " Eli niin vanhaksi ja siitti poikia ja tyttäriä ".  Siinäkin Raamattu kertoo " lööperiä ".  Ihmiset eivät eläneet entisinä aikoina niin pitkään kuin nykyään.

Viime yön unessani esiintyi lintuja.  Se ei ollut painajaisuni, vaan hyvin levollinen, kuin valoisa kevättalven päivä. Yksi itselleni tuntematon lintu oli Kuoleman sotka. Lintu ei näyttänyt ollenkaan pelottavalta. Suunnilleen harakan kokoisen linnun piirteet ja väritys eivät näkyneet selvinä. Harmaata, hiukan mustaa, vähän valkoistakin, jokseenkin huomiota herättämätön.  Miksi se oli kuoleman sotka? En näe enneunia, eikä tämäkään sellainen ole. 
Päin vastoin, se heijasteli mennyttä. Lienee kaikille ikälopuille ominaista vanhojen tapahtumien putkahtelu muistin syövereistä.  Ainakin minulle tapahtuu niin yhtämittaa.
Eilisiltana makuulle mentyäni muistin elävästi, kun Martti Huuskonen tuli Kankaalle.  Se liittyi hirvipeijaisiin ja Eino Tirkkoseen.  Tilattiin taksi. Se oli lähellä ja saapui nopeammin kuin ambulanssi. Sisälle tullessaan Martti naureskeli, mutta valahti kalpeaksi sanoistani: " Kyllä se on kuolemaisillaan ".  Minkähän takia vältellään sanomasta kuolemaa oikealla ilmaisulla?

Pielavedellä Kirkkosaaressa oli rautaisessa ristissä lause: " OO KUOLEMA KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE JOKA KIUSATTU ON ".  Taidatkos sen selkeämmin sanoa!  Kävin sitä katsomassa muutamia kertoja.  Viimeksi käydessäni se ei ollut paikallaan, hävinnyt. Miksiköhän?  Katsoivatko hurskastelijat sellaisen lauseen sopimattomaksi?  Risti oli hyväkuntoinen, teksti piirtyi selvänä, ei se kaivannut ehostusta.  Pyörrän pyhät sanani, jos se silloin on paikallaan, kun seuraavan kerran siellä käyn, ehkä jo ensi kesänä jos...

Kuolema armahtaa kestämättömästä kärsimyksestä.  Leikkaa pois tuskat. Viimeksi aprikoin sitä, kun luin tapaturmaisista kuolemista.  Siinä yhteydessä ei mainittu vakavia loukkaantumisia.  Vakava elinikäinen elämää rajoittava vamma on kuolemaa pahempi.  Sitä vain ei kukaan sano ääneen.

Terveysohjelmissa puhutaan elämän lyhentymisestä.  Ja miten sitä elintavoilla jatketaan.  Miksi pitää elää kauan, jos se jatkuu merkityksettömänä?  Miksi surevat vanhuksen kuolemasta?  Sehän on elämän luonteva loppuminen silloin kun siihen ei sisälly dramatiikkaa.  Luonnollinen kuolema.
Aapeli kirjoitti pakinahenkilöstään:  " Kuoli tautiin, viinan juontiin ja vanhuuden heikkouteen."

Mistä johtuu kuoleman pelko?  Elämän halu suojelee elollista.  Tuleeko kuoleman pelko oppimalla?  Kun siitä puhutaan.   Ajattelen itseäni, enhän muista tiedä.  Pelkäsinkö kuolemaa minkään ikäisenä?  En tuntenut silloinkaan maatessani sairaana Korpelan lattialla resuvaatteista kyhätyllä sijallani, kun Martta Tuttavainen sanoi: " Kuoloo poika kun kynnen perät on mustana ".  Silloin kahdeksan vuoden vanha.
Lehtiotsikko kertoi: " Ohitusleikattavat kokevat kuolemanpelkoa ".  Liekö tehty tilastoa?  Pitivät sairaalassa turhan pitkään ja sinä aikana ennätti käydä monta leikattavaa.  En pelännyt.  Tilasto kertoi epäonnistuvan 1,5 %.  Mietin:  Olenkohan se yksi prosentti?  Enkä aistinut kenenkään muunkaan pelkoa.  Miehiä kaikki.  

Monet sanovat: " tekisin sitä ja tekisin tätä " suhtautumisestaan.  Monikohan tietää varmuudella, miten käyttäytyy tilanteessa, jossa ei aikaisemmin ollut?   Pelkääkö tai ei?  Enhän tiedä, miltä tuntuu, tai mitä alattelen, mitä toivon, silloin kun viimeinen portti häämöttää.  Ei tunnu miltään, jos olen tajuton.

Merkityksettömälle ihmiselle eivät peijaisia pidä.  Jos ketä saattelemassa on,  älkööt surko.  Silloin on tullut se hetki.

Autohommia

Se on nyt sitä aikaa, että joutuu turvautumaan palveluihin autoremontissa.  Niin kauan kuin ajoneuvo on ollut hallinnassa, olen paikkaillut niitä omin käsin.
Kesällä auttoi Timo.   Viime katsastuksessa vinkuivat takajarrut kuin salvettava sika.  Katsastusta varten laitatin taakse jarrukengät.
Jarrutestin paperi on sellainen, etten ennen nähnyt.  Melkoisen määrän ajoneuvoja katsastin.  Sekä taka- että etujarrujen poikkeama 0%   Käsijarrun 9%.  (1,0 ja 1,1).  Melko hyvät, mutta määrättiin korjattavaksi.  Etujarrulevyjen syöpymisen takia. 

Hain juuri korjaamolta.  Levyt ja palat.  Kustannus 134€.   Kohtuullista.
Ei se vielä kelpaa: kaksi pientä reikää pitää hitsata.  En tiedä, kuka tällä paikkakunnalla sen tekisi?
Pitänee kysellä.

Kansan ääni

Mikä on kansan ääni?  Mistä kansa tietää?  Huonosti se tietää.  Teeveessä hyvän asian ajaja oli mielissään, kun kansan ääni pääsee vihdoinkin julki.  Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi ei ole varsinainen kansan esitys. Se on yhden aatteen ja yhden totuuden ääni.  Nimiä saadaan kerättyä riittävästi.  Mainostavat netissä, sillä tavalla yllyttävät äänestämään oikein.  Yhtä paljon saisi kerättyä vastakkaisiakin mielipiteitä ja suurimmalle osalle koko homma on yks hailee.  Toista aloitetta puuhaavat homojen avioliittojen puolesta ja osoittavat sormella niitä ahdasmielisiä, jotka uskaltavat lausua eriävän mielipiteensä.

Onko keisarilla vaatteita?  Olen semmoinen " lapsi ", että sanon homoutta poikkeavuudeksi, väittäkööt muuten mitä tahansa.  Sukupuolineutraalia on vain muutamilla eläinlajeilla.  Mehiläisen tunnemme.  Pesässä on yksi kuningatar ja muutamia koiraita vain yhtä tehtävää varten, eikä niitä oteta " talvelle ".   Työläiset ovat " sukupuolineutraaleja ".  En ole tieteilijä, enkä ole kuullut miten mehiläiset hoitavat " säännöstelyn ", sen mitä kenestäkin kuuluu tulla. 

Kirjoitin yleisönosastoon tämänsuuntaisen tekstin.  Julkaisivat lyhenneltynä.  Joku kirjoitti vastineen.
Kuulemma delfiinitkin homostelevat!   Perään pilkallinen huomautus. " Että vain tiedoksi."  Ei se asiaa miksikään muuta.  Korpelassakin yksi lehmä rupesi " homostelemaan ".  Tummanpunainen vankkarakenteinen lehmä; Ruusu, alkoi könyämään.  Ilmiöstä kuulin kaksi nimitystä: möyrytauti ja sonnitauti.  Ruusun panivat lihoiksi.

Edellisen pränttäsin vain siksi, että asioita tulee eteen elämän varrella.  En suinkaan sen takia, että homoille semmoista haluaisin. Eihän toki.   Miten monta lie niitä valtioita, joissa homous on rikos? 
Tunsin kaksi miestä.  Ensi kohtaamisilla en tiennyt.  Vasta ajan kuluttua se tuli tietooni.  Molempien kanssa tulin tekemisiin asiakaspalvelun parissa.  Suhtautumisessani en erotellut muista. Enkä erottele nytkään kun olen eri paikkakunnalla ja toinen heistä jo kuoli. 

Ei siitä kauan ole, kun asiansa tunteva ja osaava meteorologi häädettiin ruudusta kun tuli "kaapista".   Tänä päivänä tuntuu suurimmalta suositukselta homous.  Minun puolestani sai ennustaa säätä niin pitkään kun pystyi.
Suosikkilaulajakin joutui vakuuttamaan ettei ole homo, mutta nyt se katsotaan ansioksi. Niin muuttuvat mielipiteetkin.  Muuttuvat erkinkin mielipiteet, kun uutta tulee eteen.

Homoilla tasa-arvo kuten muillakin.  Oikeus tehdä työtä, koota omaisuutta, harjoittaa kulttuuria ja tuoda lahjakkuutensa kansakunnan käyttöön.  Mutta tämä parisuhdetouhu vaikuttaa oudolta.  Rakkaus on suuri.  Kun homot rakastavat se on positiivista, mutta kun homostelua revitellään mediassa
ylenpalttisesti, se ei näytä eikä tunnu hyvältä.  Vähemmän julkisuutta, pyydän.

Kenenkään ei tarvitse kiihtyä taantumuksellisuudestani, kirjoitanpa mitä tahansa, ei se vaikuta mihinkään. Tämä ei ole edes tuuleen huutamista.  Tuulikaan ei kuule.   Nyt vain ei kukaan uskalla epäillä edistyksellisyyttä täsä tapauksessa.

Joka tapauksessa pian heittävät ryynejä kirkon rappusilla seisovan törkyturpaisen parin niskaan.      

Urheilutoimittajien tyhmyys

Mäkimiehet rämpivät sijoilla lähellä 50.  Toimittaja työntää mikkiä raukkojen suuhun. Onnettomia potuttaa kuin sitä kuuluisaa pientä oravaa. Toimittaja kysyy, kysyy, kysyy ja kysyy yhä, vaikka se on suoraa kiusausta. Eikä turhautuneilla uhreilla ole mitään sanottavaa, eivätkä uskalla käskeä kiusaajaa painumaan hevon kuuseen.
Naishiihtäjiäkin on turha itkettää, kun loppuun ajettuina voipuvat pyörtymispisteeseen.

Selostaja huutaa kuin mielipuoli. Nyt pitää tehdä sitä, nyt pitää mennä ohi, nyt ei saa laskea ohi, nyt ei saa laskea peesiin, nyt pitää pyrkiä peesiin, nyt pitää, nyt pitää, nyt pitää!!!!!????

Selostaja tiesi, että Anna Haag on hyvä peesaamaan. Riita-Liisan pitää säilyttää etumatkansa!  Tosiasiassa Anna Haag oli parempi kuin yksikään Suomen naisista.  Tummoisille selostajille lopputili. Käsittääkseni selostajan kuuluu selostaa tapahtumia, eikä toimia oraakkelina. Sinivalkoiset silmälasit sallitaan, mutta on turhaa mennä asioiden edelle ennakoimaan.

Sehän on vain urheilua!  Vai onko?  Meidän nuoruudessamme se oli urheilua.  Suomalaisetkin pärjäsivät joskus.

Pankaa merkille! Tuskin paljon erehdyn,  jos ennustan suomalaishiihtäjän saaman kysymyksen maaliin tultuaan: 

Kerro hiihdosta.  Minkälainen suoritus?  Kerro miten hiihto sujui?  Eikö tuo torvelo mikin syöttäjä nähnyt, että pieleen meni!   Erkkikin tuon näki!

Toimittajan työ televisiossa perustuu elävän kuvan lisäksi puhuttuun sanaan.  Mutta noilla on olemattoman tuntuinen sanavarasto ja heikko kyky muodostaa Suomen kielisiä lauseita.  Kuuntelisivat arkistosta Paavo Noposta.  Ei sen takia, että Noposta pitäisi matkia, vaan sitä kannattaisi käyttää opetuksena.  Ihmisillä on erilaisia persoonallisuuksia, mutta nämä urheilutoimittajat ovat ilmeisesti " persoonaneutraaleja ".

Urheiltiin kyläkilpailuissa ja oltiin " urheiluhulluja ".  Seurattiin radion lähetyksiä.  v 1946 Oslon euroopanmestruuskilpaluja yleisurheilussa mentiin kuuntelemaan Kivimäen radiosta.  Kehitys kehittyi ja Mäntyrannan suorituksia katsottiin jo televisiosta.    Ledistä, radiosta ja teeveestä seurattiin kaikkea mahdollista urheilusta.

Tänään en katso miesten viestiä.  Suomalaiset eivät itsekään usko menestykseen.  Monet seuraavat.  Siksi uimahallissa on väljää siihen aikaan. Menen uimaan.  Se ei ole urheilua, vaan kuntoilua.