Kuka lie ensiksi oivaltanut? " Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan ".
George F Kennan kirjoitti: " Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 alkaen. "
Epäjärjestyksessä on ja yhä enemmän sotkeentuu.
Kreikan rahanpuutteen tultua tapetille, hätäilivät poliitikot: " Kreikka pitää pelastaa ennenkuin Kreikan tauti leviää. " Ikäänkuin pankruutti olisi influenssan tapainen tarttuva tauti. Joku ennätti mainita saman Kyproksen kohdalla. Katastrofi ei tule jollain kevättalven nousuviikolla, niin kuin EU:n nokkamiehet kertovat. Talous kehittyy tai ei kehity jatkuvana prosessina. Tänä päivänä Euroopassa niitetään vuosikymenien aikana harjoitetun politiikan satoa. "Kuin hullu mies
Huittisista ", luonnehdittiin Suomen valtiota joitain vuosikymmeniä sitten. Vertaus pätee Euroopan Unioniinkin.
Fantastista! fantastista! fantastista! Muistaakohan Jyrki noita sanojaan, joita suolti suustaan omahyväisen itsekehun innoittamana?
Omahyväinen itsekehu kuului päällimmäisenä Jyrkin ja Jutan suusta, kun selittivät " ruljanssiriihen "
suurenmoisia päätöksiä. " Valtakunnassa kaikki hyvin! "
Tapahtuu sitä ja tapahtuu tätä, jos ei liitytä EU:hun. Sanoivat silloin. Olisi käynyt niin ja olisi käynyt näin, sanovat nyt. Aina tiedetään varmuudella vain tapahtunut. Toinen vaihtoehto jää hämärään, kun se hylättiin.
Martin Saarikangas tietää laivanrakennuksesta moninkertaisesti enemmän kuin yksikään poliitikko. Poliitikkona Saarikangas ei ole yhtä pätevä. Politiikka on siksi abstrakti. Piirustukset ja lakelmat eivät päde.
Saarikangas puolusti näkyvästi EU:hun liittymistä. " Jos emme liity, valtiot tukevat telakoita, emme pysty kannattavasti kilpailemaan. EU:n piirissä ei tueta, olemme samantasoisia."
EU:n ihanuus koettiin karvaasti risteilijän kaupassa. Myös Saarikangas kannatti Suomen valtiolta vaadittua rahoitusta, jonka hallitus hylkäsi. (Saarikankaan puheista ei ole muistiinpanoja, kuten ei mistään muustakaan. Kirjoitan muistinvaraisesti asoita vääristämättä, enkä taktikoi.
En ole poliitikko).
Vaikka Vennamo väittikin kansan tietävän. Kansa ei tiennyt kun äänestivät liittymisen puolesta. Kansa paimennettiin puolueitten toimesta. Keskustapuolue valjasti ministeriksi vahvan maatalousvaikuttajan vetämään perässään keskustan äänestäjät. Härskiä taktikointia katui ministerinä ollut, television haastattelussa.
Oman kantani EU:n liittymisen muodostin yleisistä asioista, joita tiedonvälityksestä vuosien varrella sain lukea. Ja vähäinen historian tuntemus. Voisi ajatella, että hataralta pohjalta. En kuitenkaan puolueiden opastus. Tähän tapaan:
Saksa painii omassa sarjassaan taloudellisena mahtina. Sitten ne valtiot, jotka elävät entisten lumoissa. Brittiläisessä maailmanvallassa ei aurinko laskenut koskaan; sillä ylpeilivät. Kansojen orjuuttamisella rikastuivat. Vaikea asettua nykyiseen todellisuuteen. Ranska on ylpeä. Katsoo muita alaviistoon. Välimeren mentaliteetti ei taivu tehokkuuteen. Italia on sitten ihan oma lukunsa. Suomi sopii huonosti tuohon viitekehykseen. Se on niin sekainen seurakunta, ettei hyvää seuraa. Alusta asti epäilin tämän liiton kestämistä. Saa nähdä.
Näyttää siltä, että Suomi on kaulaa myöten EU:n suossa. Mitä enemmän rimpuilee, sen syvemmälle vajoaa. Paavo Lipponen puhui Mooseksena, profeettana: "--- Meidän pitää mennä Euroopan ytimeen päättämään asioista." Paavo esiintyi niin eurooppalaisena, niin eurooppalaisena, että hävetti. Tähän astisista noloin oli Itävallan boikotti. Sitä typeryyttä puolusti, liitti Suomen mukaan omavaltaisesti, puolusti: "--- Pitäähän meidänkin, kun vanhat sivistysvaltiotkin...." Puheesta voi tehdä päätelmän, jonka mukaan Itävalta ei olisi sivistysvaltio?! Toinen Paavon möläys oli, kun kehui tehneensä sopimuksen Berlusconin kanssa.
Kun Paavo sanoi tuon televisiossa, tuli välittömästi mieleen Martti Vainio. Arvokisoissa Martti kertoi taktiikasta. Kertoi sopineensa Antibon kanssa, että Martti vetää alkumatkan, sitten tulee Italialaisen vuoro. Sama juttu tänäkin päivänä. Berlusconi pitää vielä huonommin sanansa. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta Paavosta ei tehty komissaaria. Nyt Paavo nauttii vanhan valtiomiehen statuksesta.
Suomen talous on huonossa jamassa, vaikka toisin väittävät. Velka! Velka! Velka! Ihmeellinen laskutapa, ettei velkaa tarvitse maksaa. Jos ei tarvitse, niin hyvä sitten. Mutta kun koko ajan pitää huolehtia Euroopan velasta! Pitääkö sitä Suomen maksaa?
Kun kaikkien valtioiden velka kasvaa koko ajan. USA:kin kiistelee, miten paljon velkaa saa olla. Niin sen tutkailijan esitys toimii, että nollataan velat. Silloin ei kukaan ole veloissa. Ennenkuin nauraa esitykselle, kannattaa arvioida kriittisesti nykytilannetta.
Poliitikkojen lisäksi jotkut oppineetkin vetoavat velan osuuteen kansantulosta. Moniko tietää, mikä on kansantulo? En ymmärrä logiikkaa, että velkaa saa olla joku prosentti jostakin. Kansantulo taitaa ola vain virtuaaliluku. Tyhmyrinä ymmärrän, että velkaa otetaan tarpeeseen ja maksetaan ajallaan pois. Suomi ei maksa, vaan otta lisää. Nykyisellä vauhdilla velkaa kertyy pian sataantuhanteen €.
Algebraa en osaa. Päässälaskua vähän. Yhteen- vähennys- kerto- sekä jakolaskua. Kun velkaa on sata miljardia ja valtion vuosipudjetti noin viisikymmentä, velkaa ei tosiaankaan pysty maksamaan.
Viiden miljardin vuosilyhennyksillä siihen menisi kymmenen vuotta. Korotkin vielä. Kukaan ei tiedä mihin asti nykyisin alhaiset korot voivat nousta. Budjettia laatiessa riitelevät puolikkaista miljardeista. Ei varauduta ollenkaan. Kasvu! Kasvu! Kasvu! Puutkaan eivät kasva taivaaseen.
Ei hyvältä näytä. Veroja alennetaan rutkasti. Vastustetaan valtion menojen vähentämistä. Lyhennetään työaikaa keksimällä lyhentämiselle näppärä hyvältä kuulostava nimi. Kolmen päivän koulutusvapaasta vouhkaminen on vain ay-pomojen kasvojen kohotusta ja moisesta hirmuinenn prosessi. Kun lisäetujen vaatiminen vaikeutuu, keksitään jotain. Kun kysessä ovat ihmiset, niin kesälomalla sairastetaan paljon. Sitä pyritään käyttämään väärin. On sisäpiirin tietoa. Samaan hengenvetoon paasataan työajan jatkamisesta molemmista päistä. Sitä voi jatkaa keskeltä.
Jatkoin työuraa molemmista päistä. Keskivälillä tein enimmillään kolmetuhatta tuntia vuodessa. Kolmetoista vuotta painoi hartioitani, kun menin Ristisjärvelle tukin kuorintaan. Työmatkaa aamuin illoin viisi kilometriä. Viimeisen palkkatyön tein Nurmijärvellä, kun olin jo yli 65 . Seuraavaksi kesäksi suunnittelin jotain pientä etsiväni, mutta sepelvaltimot tenäsivät. Rahan takia kaikki, enkä sitä kuitenkaan tarpeeksi kasannut.
