Monivuotinen aikomukseni tehdä Korkeakoskesta entistä parempi teos. Aikaisemman tein VHS- pohjalta. Sain hd-kameran. Tänä keväänä on aika kypsä. Yhteen ohjelmaan käytin Griegin sävellystä Viimeinen Kevät. Semmoinen symboliikka, että näillä kymmenillä odottaa kevättä tietäen mahdollisuuden, että kevät on viimeiseni.
Kuvasin koskea v 2000. levylle kasasin kymmenen vuotta myöhemmin. Kuvausajalta piirtyy aivoissani kaunis herkkä hetki.
Käppäilin kameran kanssa kosken yläpuolisen puron sillalle. Huhtikuinen aurinko ja hohtava hanki häikäisi. Katsoin sillalta puron juoksua koskelle päin. Purossa vesi virtasi hiljalleen. Keskipäivä ja auringon lämpö vaikutti metsän reunaan. Purosta kohosi tuskin havaittava sumu. Ehkä perhonen aisti siinä lämpimän.
Sitruuna perhonen leijaili siinä puron yllä metsän suojassa. Käytti siipiään niin että pysyi paikallaan. Vaikuttava kontrasti. Valkeiden nietosten välissä virtasi pikku puronen tummansävyisenä. Hohtava aurinko valaisi näkymää.
Siinä kamerassa ei ollut näyttöä, vain etsin. Etsimen avulla kestää aikansa sihtailla saadakseen niin pienen kohteen kuvattavaksi. Sain perhosen tähtäimeen ja aioin painaa starttia. Sillä hetkellä viuhahti tuulen puuska. Se kiidätti keltaista perhosta sata metriä.
