Yöpakkaset pitivät yllä talven tuntua. Päivä lämpö jaksoi vasta eilen sulattaa niin paljon, että väylille notkopaikkoihin kertyi isot lammikot. Tänä aamuna samojen lammikkojen jää kesti kävelijän.
Ammulenkillä kuljin joen varrella, eikä sulaa näkynyt paljoa. Puolenpäivän jälkeen menin kuvaamaan ja jokeen näkyi tulleen enemmän sulaa. Muutamassa tunnissa. Joutsenet tulevat tavallisesti maaliskuussa, mutta täällä ei vielä näkynyt. Jään alta ei tavoita ruokaa. Jos tämmöisiä päiviä on jatkuvasti, ennustan jo pääsiäisen aikaan valkoisten lintujen saapuvan, ainakin ensi viikolla ilmestyvät.
Vanhan talon katolla ja lähipuissa vilistää orava. Yksi orava asustaa näköjään jatkuvasti. Muutamia viikkoja sitten ilmestyi toinen kaveriksi kisailemaan. Se meni pois, mihin lie? Pesääkö?
Orava puikkelehtii yhtä virkeänä aina. Vaikka onkin surkastunut. Talvella se oli todellinen pörröhäntä. Tuuheaturkkinen. Karva ohentuneena se näyttää laihtuneen. Hännän karvoitus kuin harva kampa.
Niin minäkin, kuihtunut olen. Orava pörhistyy aikanaan, ellei vanhuus yllätä. Minä en pörhisty. Vanhuus ei tullut yllättäen, mutta pyytämättä.