Nuoruudessani ei ollut varaa tyylikkyyteen. Sata kertaa paikatut housut ja piikkopaita. Rippipuku saatiin ostettua. Vartaloni paisui. Puku jäi pieneksi. Kun se puku oli viimeksi päälläni, se ei näyttänyt kovin hyvältä. Amerikan paketissa tulleet farkut oli parasta pukinetta. Mahtoivatko olla ensimmäiset farkut Suomessa? Amerikanpaketteja tuli runsaaasti. Farkkuni tulivat v 1946. Sellaiset olkaimilla ja niiteillä varustetut, joita näkyy vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa. Niitä käytin urheilukilpailuissa.
Pielaveden pitäjänmestaruuskisoissa palkintojen jakoon mennessä aloin vetämään niitä jalkoihini. Vilho Virta sanoi:
--- Älä pane niitä! Mene noin, olet paremman näköinen. Jalassani oli äidin tekemät lyhyet urheiluhousut. Niiden materiaali oli harmaata vuorikangasta.
Amerikkaan ja vuorikankaaseen liittyvän kaskun muistan joka kerran tuossa yhteydessä. Suomalaisia vaikuttajia olivat Uuno Takki ja Eero A Vuori.
Pakinoitsija nikkaroi: --- Kylläpä Suomi tosiaan on köyhä maa, kun ei ollut varaa lähettää Amerikkaan takkia, vaan ainoastaan vuori!
Kauneutta kaipaava katseeni ja alkeellinen tyylitajuni ei ymmärrä nykyistä täydellistä tyylittömyyttä naisten pukeutumisessa. Televisio on julkinen. Luulisi eduksi olevan jonkinlainen tyylikkyys. Mutta ei. Hyvätuloisillakaan naisilla ei näytä olevan varaa kunnon hameeseen tai mekkoon. Ei riitä rahaa ostaakseen tarvittavaa määrää hamekangasta.
Näytti jotenkin groteskilta ( vai onko oikea sana burleski?). Ehkä voisi käyttää sanaa naiivi? Järjestöihminen, miellyttävän oloinen keski-ikäinen nainen istui studiossa. Siinä määrin ylipainoinen, että "teinihame" ei istu ollenkaan. Liian lyhyt hame nousee istuessa puoliväliin reittä. Kehittynyt takapuoli nostaa istuma-asennossa hameen takaosaa vielä enemmän ja näyttää reittä vielä pitemmälti. Kuvaaja herkuttelee (tirkistelee) ja antaa yleisön katseen seurata (tirkistellä) kuvaa lähelle parhaita paikkoja.
Ei näytä yhtään hyvältä!
Tänä aamuna tv:n ulkoilmastudiossa miehellä oli hohtavan valkoinen paita ja farkkujen sininen väri sointuva. Asiallinen vaikutelma. Naisen pukeutuminen täydellisen tyylitöntä. Siis trendikästä. Rasvarenkaita myötäilevästä jumpperista liian lyhyeen kesämekkoon asti.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta minä vain sanon.
Ei minusta tullut "farkkukansaa". Mieluummin panen "vanhanaikaiset" suorat housut.
Kerran olin "tyylikoulussa". Konsulentti näytti kuinka nenäliina pannaan takin rintataskuun. Aikoinaan opettivat asettelemaan sillä tavalla, että valkoista nenäliinaa näkyi taskun yli kaksi milliä leveä viiru.
Konsulentti julisti sen vanhanaikaiseksi. Näytti. Otti nenäliinan, tyrkkäsi sen etusormellaan taskuun. Nenäliinasta jäi suurin osa taskun ulkopuolelle. Mielestäni täyttä humbuugia. Nykyään näkee taskuista pursuavan kaikenvärisiä rättejä. Tuovat mieleen entisaikojen jalkarätit armeija-ajoilta.
Minun tyylini on vankkumaton. Taskunsuusta ei näy yhtään mitään. Tosin puvun takkia käytän ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
