Himasesta.

Luin Himasen kokonaan, mutta en ulkoa muista.
Poimin joskus itseäni huvittavia lauseita. Kunhan kerkiän.

Tässä alkupalat:
".. on mahdollista kehittää kilpailukykyinen kehitysmalli, joka perustuu positiiviselle kehälle informationaalisen ja inhimillisen kehityksen välillä tai toisin ilmaistuna kilpailukykyisen innovaatiopohjaisen talouden ja kaikki mukaan otavan hyvinvointivaltion välille.

Mitäköhän tässä lauseessa sanottiin????

" ... oikeus erittäin halpaan julkisesti tuettuun päivähoitoon, jossa hoitajilla on yliopistotason koulutus."

Yliopistotason koulutus!!
Päiväkodissa menee yliopistokoulutus hukkaan.  Koulutus maksaa. Liika koulutuksessa menee aikaa ja resursseja hukkaan.
Yliopistokoulutettu ei suostu vaihtamaan vaipppoja tenaville: "ei kuulu työnkuvaan....."
Vaihdoin vaippoja lapsenlapsille menestyksekkäästi. Ohemäen kansakoulun pohjalla. Työkokemus vestaista, sekä elämänkokemusta. Järkeä "sinapinsiemenen" verran. 

Palaan taas "astialle" nousuviikoilla.

Pientä vitsailua

Poliisi ja Rouva Ministeri kisailivat luottamuksen ja vasikoinnin aiheista.
Siitä seurasi, että poliisien ruokalan listalta poistettiin ruokalaji:
Grillattua vasikkaa!

Jatkuu rikollisella linjalla.
Pielavedellä käräjöivät hirvien salakaadosta.  Kertoivat hirviä tapetun myytäväksi asti.
Jossain Etelä-Suomen ravintolassa tarjoilivat "Salametsästäjän pihviä".

Kioskin ruokalistalla oli: Varrastetut Nakit.
Tiesivät Kioski-Rouvan miehen olevan töissä Karjakunnan makkaratehtaalla.  Niinpä koiranleuat keksivät: poistivat tekstistä yhden ärrän.  

Autot

Teeveessä sarjassa Sydämen Asialla kiinnostaa vanhaa asentajaa virheettömät museoautot. Poliisin Anglia hymyilyttää. Mottoriajoneuvoilla ajavia voroja ei sillä kiinni oteta.  Viimeksi hymähtelin kun Anglia ja BSA-moottoripyörä ajoivat samaa vauhtia!

Oscarin ajokki on Morris. Sen korin takaosa on puurakenteinen.  Lähes rumin näkemistäni autoista. Semmoiseen tutustuin Pielavedellä.  Ikämies Tatu Korhonen ajoi semmoisella. Kyläili Rokkalahdessa. En muista tai tiedä, miten oli sukua.

Tatun Morris sattui olemaan pajallani, kun sisälle tuli entinen tiemestari Partanen.  Alkoi tarinoimaan. Tullut nuorena rakennusmestarina Pielavedelle. Ajeli työmatkojaan polkupyörällä. Matakan varrella näki loistoauton: Buick.  Kysyi kenenkä rikkaan tuo on?
--- Tatu Korhosen.
Tiesivät Tatulla olleen "jonniin verran" maaomaisuutta.
Jos auto korreloi omaisuuteen, niin voi päätellä Tatun menettäneen "jonniin verran".

Nuorukaiset irvailivat:  Tuolla aatolla ei sua ajjoo kuuttakymppiä hilijempoo!
--- Tikan lentonoppeus!

Aktivisti

Karski merirosvo
kuulu kautta Suuren Venäjän
Pohjoisten merien kauhu

Hoikka varsi, vaaleat kiharat
herkkä hymy
Sini Saarela

Himasesta

Päätin lukea Himasen aikaansaannoksen. Luinhan Raamatunkin.  Raamatun ymmärrykseni oli heikko, olinhan yhdeksän vee.
Päähäni iskostui median välityksestä käsitys Filosofi pekka Himasen tutkijaryhmältä tilatusta "tuotteesta."  Hintaa kauhisteltiin ja kysyttiin kilpailuttamisen perään. Mitäköhän olisi kilpailutettu? Koko opushan on suomennos myöhemmin julkaistavasta  kirjasta??!!  Himasen kirjoittamaa on Suomea käsittelevä luku. Sen tosiaan pystyy kirjoittamaan kuka tahansa. Erkkikin, jos saisi 700 000€

Saattaapi olla, että Erkki tulee olemaan niitä harvoja, jotka sen lukevat.  Riitta Uosukaisen vesisängyn loiskeita myytiin suuri määrä, mutta harva sen luki kokonaan.  Erkki luki, kuten Raamatunkin, kuin myös Hitlerin Taisteluni.  Tunnettuja kirjoja, joita kuitenkin harva lukee kokonaan.

Sain kerrassaan väärän käsityksen "Himasen tutkijaryhmä". Himanen on joukon jatkona porukassa, ei suinkaan vetäjänä.  Teksti sisältää minulle mielenkiintoista.  Viime aikoina jäi vähälle kirjallisen aineiston lukeminen, eikä riitä voimavaroja eikä "järjen valoa" sukeltaa tieteellisiin teoksiin.

Tottuneena lukemaan tekstiä paperista: lehdistä ja kirjoista, väsyttää ruudulta lukeminen. Istuimen valitsin kirjoittamista ja editointia varten.  Istuma-asento rasittaa. En edes tiedä millainen istuin pitäisi hankkia?

Toimittaja haastatteli Himasta.  Mielestäni edesvastuutonta mennä haastattelemaan kirjoituksesta, jota ei lukenut!  Kyseli vain: --- Miltä tuntuu?  Eilen pääsin sivulle 165 tai jotain.  Timo Soini "poltti hihansa" turhaan. Siihen tekstiin riittää pelkkä tuhahtaminen. Himasen mielipide omaan arvoonsa ja tosiasiat tunnustaen. Konkurssivaltioiden tukemisen vastustaminenhan on totta, siitä ei kannata hikeentyä.  Eikä maahanmuuton vastaisuus ole Persujen keksintö.

Luen tekstin lähiaikoina kokonaan. Perehdyn kiinnostaviin kohtiin. Kiinnostavia on

Päivä

Ehdottivat viedettäväksi isänpäivää. Pidin sitä turhana. Äitienpäivä puolustaa paikkansa. Äiti kantaa, synnyttää ja imettää.  Suurenmoinen tehtävä olevaisuuden kiertokulussa.
Isänpäivän kehittivät markkinamiehet. Semmoiseen saumaan vuoden kulussa, jolloin ei ollut valmista juhlapäivää lahjojen oston kimmokkeena.
Sopiva aika syksyllä, kun jouluun on vielä aikaa. Tosin joulumarkkinat alkavat jo isänpäivän seutuun.

Suhtauduin pitkän aikaa välinpitämättömästi.  Taloudessa oli tekemistä. Ajatukset ei paljon liikkuneet "henkimaailman" jutuissa.  Tässä vaiheessa, kun on jo "toinen jalka haudan partaalla" en ole välinpitämätön. Kuulen postin kolahtavan. Tarkastelen kortteja ja paketteja. Muistavat.

En pystynyt olemaan parempi isä.  Mahdollisuudet olivat vähäiset. Nuoruuden aikainen kehitys jäi vajavaiseksi. Heikot eväät varusteena piti huolehtia perheestä. En kasvanut oikeassa perheessä. Ainoa pyrkimykseni tähtäsi siihen että lapsillani olisi paremmat mahdollisuudet.
Äidin vaikutus on suurempi.  Varhaisnuorudessa toveripiiri vaikuttaa kehittymiseen.  Jossain vaiheessa tuntuu vaikealta. 

Minua ärsytti politiikka. Edustajat toivat mielipiteensä totuutena: Kasvattaminen pitää jättää ammattilaisille. Vanhemmat eivät pysty, kun ovat kouluttamattomia!  Otti aivoon.
Nyt on kellossa toinen ääni. Peräänkuuluttavat vanhempien vastuuta.

Toiset vannovat perinnöllisyyden nimeen, toiset kasvatuksen.  Iskevät usein harhaan. Ympäristön vaikutuksen unohtavat.  Arvioivat lapsia vanhempien mukaan ja vanhempia lapsiensa mukaan.

Ei pöllömpi pöllö

Istuin aamukahvilla verstaani toisessa kerroksessa keittiön pöydän ääressä. Yhtäkkiä näin sivusilmällä otuksen. Katsoin, yllätyin.  Mieleeni välähti vain yksi:
--- Tuo ei oo huuhkaja!?
Tarkkavainen lukija arvaa kyseessä olevan pöllö.  Mutta mikä pöllö???
Koivuvanhuksen sammaloituneella oksalla istui kaunis otus. Ikkunan korkeudella suoraan edessäni noin viidentoista metrin päässä. Kahta väriä.  Vaaleaa harmaata, suunnilleen sen kaltaista kaunista harmaata mitä olen nähnyt naisten hameissa ja puseroissa.  Istuessa asettuu höyhenet määrättyyn järjestykseen. Minusta näytti harmaa vallitsevalta ja siinä valkeita pilkkuja. Joskus luin kirjoja. Yhteenkään ei sovi mitkään tuntomerkit. Niin isoja ei ole muita kuin huuhkaja.  Lentoon lähtevän huuhkajan satuin näkemään läheltä.

Toinen havainto tuli puulaatikkoon kootulta roskakasalta. Kolmas havinto metsässä. Yritin lähestyä, mutta se lensi kauemmas. Lentäessä oli valkoinen väri vallitsevana.  Sen koommin ei näkynyt.  Tutkailin kirjasta. Ainut niin iso ja sen kaltainen on tunturipöllö.  Mutta kirjan kuvassa se on valkoinen?! Sanovat harvinaiseksi.  Miksi näin sen Pielaveden Petäjäjärvellä?

Jäin epävarmaksi.  Tervossa Hannu Hautalan valokuvassa näkyy tunturipöllö sen värisenä ja sen asuisena kuin oli vieras Petäjäjärvellä.

Tilastoa

Uteliaisuus.  Samuli sanoi outoja katsojia mainosten metsästäjiksi. Uskottava selitys.  Eihän kukaan ulkomailla lue, paitsi Ruotsissa Mika Kemppainen. 
Mutta kun. Otatteluja tulee ryppäinä.  Usasta ja Venäjältä.  Venäjä tällä hetkellä hiljaa.  Usakin vetää välillä henkeä. Muista maista sattumia.

Nämä osoitteet viittavat Usaan:
www.vampirestat.com    98 osumaa menneenä viikkona
www.secretsearch.com    9

www.adsenswatchdog.com  5   

En ota yhteyttä.  Kun tulee vilkasta venäjältä. tutkailen lähteiden nimiä.

Turhaa näitä vahtia, mutta joutilaalla jotain, enkä aina jaksa asiallista.
Enimäkseen yks hailee!

Uusiutuva

Vouhkaavat teeveessä uusiutuvasta energiasta.  "Poliitikkojen pitää keksiä uusia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi"!
Poliitikot eivät keksi, eivätkä ratkaise! Poliitikkojen "keksimiset" aiheuttavat ainoastaan lisää rahanmenoa. Lisää rahanmenoa tulee soteuudistuksesta. Rahanmenoa kuntauudistuksesta.  Siitä yksinkertaisesta syystä, että talouden vaihteluille ummistavat silmänsä.
Laskevat prosentteja, kun pitää laskea euroja.
Kouluja käyneet eivät taida osata peruslaskuja. Edes yhteen- ja vähennyslaskuja. Koulun ohi kulkenut Einari Vidgren sanoi olevansa hyvä päässälaskija.  E¤duskunta ja hallitus kaipaavat "päässälaskijoita".

Turve on ainoa raaka-aine, jota on runsaasti.  "Prosenttilaskijat" vastustavat turpeen käyttöä. Turpeen kotimaisuusaste on korkea. Eikä se pian lopu.  Puun lisäkasvua ei käytetä täysin hyödyksi.  Jos laskelmia uskotaan. Puun määrä on kuitenkin rajallinen. Sillä katetaan vain osa energian tarpeesta. Joku sanoi turvetta uusiutuvaksi energiaksi.  "Vihreät viisaat" väittävät: ei ole!  Millä perusteella se ei ole uusiutuva?  Sehän on kasvillisuuden tuottamaa!  Turvetta syntyy joka kesä lisää.  Prosessin hitaus ei tarkoita uusiutumattomuutta. Minkiäänlaisilla laskelmilla ei pysty todistamaan uusiutumattomuutta.

Pohtimisissani liikun alueella, josta on vain "mututuntuma" ja "päässälasku".  Käytännön järki kuitenkin ymmärtää kemiallisen prosessin useimmissa tapauksissa kuluttavan energiaa. Poikkeuksia tunnetaan: sellunkeitto. Viinan keitto kaipaa lämpöenergiaa.  Ja raaka-ainetta.  Viinan keitto energiaksi on tällä hetkellä pop.  Kun ensimmäisen kerran tuli esille tuottaa energiaa suuressa määrin alkoholista, omassa kammiossani epäilin siitä seuraavan maailmanlaajuinen katastrofi.  Palmuöljyn tuotannon haitat vihjaavat siihen suuntaan. Sama sokerin kanssa.  Vievät pinta-alaa ruoan tuottamiselta. Maailmanlaajuinen nälänhätä.

Öljy loppuu joskus.  Kummasti sitä vain riittää!  Ensimmäisen muistamani ennusteen mukaan se loppui v 1980 .  Ei loppunut.  Ennustivat v 2000 .  Yhä vain riittää.  Ennusteet perustuivat tynnettuihin öljyvaroihin. Löytyy lisää.  Löytyy paikoista, joista ei voitu hyödyntää.  Tekniikka kehittyy. Öljyn hyödyntämisen vastustajia istuu vankilassa Venäjällä. 
Edunvalvojat Suomessa vaativat "ostovoiman" kasvattamista. (Tuhlauksen ?)  Koko maailma pyrkii nostamaan elintasoa.  "Puutkaan eivät kasva taivaaseen".

Biologisen öljyn jalostamisesta ja tehtaiden perustamisesta näkyy uutisia joka tuutissa.  Metsäteollisuuden jätteetkään eivät ole ilmaisia. Maksaa korjuu. Maksaa kuljetus. Maksaa tehtaan prosessi. Voitetaanko rahassa? Euroissa? Vai lasketaanko pelkkiä prosentteja?
Ruokohelpi aikanaan herätti kiinnostusta. Energiaksi suunnittelivat.  Erkki epäili.  Ei tietoviisauden, vaan kokemuksen perusteella ihmetytti niin kevyen tavaran kannattavuutta. Valtava määrä käsiteltävää ja vähäinen saanto. Sen tajusi jokainen lämmittäjä. Tai sähkön tuottaja. "Viisaat" ja poliitikot eivät ymmärtäneet, mikä piti todistaa.  "Risujen" kerääminen maksaa.
Kumpiko on edullisempaa, "risujen" polttaminen hakkeena, vai keittäminen öljyksi?  Öljyn keitto tarvitsee ison laitteiston ja paljon raaka-ainetta, sekä energiaa: Sähköä ja öljyä? Hakkuutähteitä ja muutakaan sivutuotetta ei kannata kuljettaa kaukaa.  Haketta saadaan vähemmällä tekniikalla. Haketta tuottavat ja käyttävät laitteet kehittyvät.

Onko kivihiilestä kaasuttaminen kalliimpaa, kuin puusta?  Jo pitkään olen ihmetellyt: Eikö tietotaito pysty kehittämään kivihiilelle käyttöä jalostamalla uuteen muotoon? 
Kivihiiltä kertovat riittävän pitkään. Halpaa, sanovat?  Eikö polttotekniikkaa ja savukaasujen puhdistusta voi kehittää kustannustehokkaaksi?

Semmoisenkin möhläyksen kuulin jonkun mielipiteenä, etteihän tuuli maksa mitään!? Siitähän tulee kustannuksia silloinkin kun ei tuule!  Laitteiden pääoma!

Pohjoisen talven sulamisvesien varastointi tekee sähkön tuottamisen edulliseksi. Se kuitenkin estetään. Saasteetonta ja uusiutuvaa energiaa. Tuottaa sähköverona valtiolle.  Tuulimyllyjä tuetaan valtion pussista. Kannatan kaikkia energiamuotoja jotka tuottavat, eivät rasita valtion taloutta.

"Hampaattoman puhheet eivät maksa mittään!"

Linnuista vielä

Petäjäjärven asumuksestani kosken suuntaan hallitsi maisemaa hakkuuaukea.  Aukean taka reunan paikkeilla liiteli haukan tavoin vaaleansiniharmaa lintu. Tuntemattomasta linnusta kysyin kesälomalaiselta naapurissa.  Tiesi:  --- Sinisuohaukka, se on harvinainen.
Joitain vuosia myöhemmin näkyi uutinen.  Siitä paikasta länteen päin löytyi ammuttu sinisuohaukka.

Jälleen joella virvelillä huitomassa.  Paljon lokkeja lentelemäsä.  Mutta!  Miksi? Miksi yhdellä on haukan lento??

Kun näin kirjassa valkeaa lintua sanottavan sinisuohaukaksi!!??  Sehän on vaaleansiniharmaa!?
Sain informaatiota:  Nuori yksilö on valkoinen.  Sain omin silmin vahvistuksen:

Lenkkeilin Pankajoen suuntaan.  Hätkähdin.  Martti Hujasen pakettipellon kohdalla raviojasta kohosi valkoinen lintu. (Lokin kokoinen, suunnilleen)  Lensi vaappuen sarkaojan päällä minusta poispäin. Seisoin tiellä, ylempänä.  Haukaksi sen tunnistin mustista "sormista" siipien päissä. Sillä tavalla vaappumalla ei muut linnut pysty etenemään niin alhaalla. Joutuvat räpistelemään.
Katsoin haukan etenemistä noin sadan metrin matkalla.  Se pysähtyi ojan penkkaan. Jatkoin matkaani.

-----------
Seurasin näytelmää melkein niiltä jalkojeni sijoilta.  Silloin tulin päinvastaiselta suunnalta.  Pääsin suunnilleen paikkaan, jossa pakettipelto rajautuu metsään. Kuului haukku kauempaa Pienen Petäjäjärven sivusuunnalta.  Seisahduin kuuntelemaan.  En harrasta metsästämistä. Niinpä se mitä seurasin näytti ihmeeltä.
Haukku läheni, mutta oli vielä matkan päässä, kun tielle hyppäsi jänis. Melkein eteeni. Loikki Hujasen suuntaan parikymmentä metriä. Pysähtyi sekunniksi, kääntyi jälkiään takaisin.  Pysähtyi siihen, missä oli tullut tielle.  Käänteli korviaan, istahti muutamaksi sekunniksi. Aivan kuin olisi pohtinut sopivaa hetkeä. Koira oli aivan lähellä, kun pupu hyppäsi yhdellä loikalla ojan ja pajupuskan yli metsään.

Ajokoira läksi seuraamaan jälkiä. Häipyi mutkan taakse.  Jäin odottaman. Meni aikaa, ennenkuin palasi.  Tiesi tulleensa narratuksi.  Muutamia kertoja nuuhki jälkiä edestakaisin. Kyllästyi ja jolkotti tietä pitkin Hujasen suuntaan.

Jänis ei tuntenut paniikkia. Ohjasiko järki? Ohjasiko vaisto? Vai kokemus? Näytti olevan homma hanskassa. Täysin harkitut toimenpiteet selviytymiseksi. Varhainen syksy. Pajupensaassa vihreät lehdet. Ajankohtaan nähden jänis yllättävän vaalea.

Lauantai-iltana Kerkonkoskelta tullessa koikkelehti autoni edessä jänis.  Toi mieleeni yksilön Petäjäjärveltä.  Samanlainen vaaleanharmaa väritys.  Marraskuussa.

Pääskyset

 Petäjäjärvellä Pääskyset rakensivat monta pesää.  Putsasin pihan hajottamon jätteistä. Paljastui savinen maa. Kaapivat koneilla ympäristöä.  Runsas pesänrakennusaine houkutti sirkuttelijoita. Paljon hyttysiä. Itikoitakin pilvin pimein.

Huussin hajupuolen oven sisäpuolelle rakensi haarapääsky pesänsä entisen päälle.  Siinä oli aikaisemmilta kesiltä jääneet kaksi munaa, jotka heitin pois. Tyhjään pesään ilmestyi munia.  Halusin olla luonnon ystävä, enkä aukaissut ovea pitkään aikaan.

Tyttöjen , poikien ja opettajien käymälät lantalan ympärillä.  Korkeat seinät rajasivat tilan. Seinien korkeus pari metriä. Tilan leveys vähemmän.  Pesä oven puolivälisä.  Totuin näkemään linnunpoikasten lentoon lähdön heittäytymällä.   Tästä oli mahdoton heittäytyä. Lento saattoi päättyä likaiselle alueelle, niin päättelin.  Lähdön piti nousta heti ylöspäin melkoisen jyrkästi.  Mahtavatko onnistua?

Kuulin ylhäältä sirkutusta. Avasin oven. Kas kummaa, Siellä olivat kattotuolien rakenteissa koko perhe, emot ja neljä poikasta sievässä rivissä!

----------
Verstan sisällä oli pesän alkuja parissa paikassa.  Häiriiintyneinä jättäneet kesken.  Meni päiviä jolloin en käynyt verstassa. Ovien alareunat jättivät pienen rakosen maan rajaan.  Haarapääskyt kulkivat sitä kautta ja jatkoivat rakentamista entiseen pesään sähkön jakorasian päälle. 
Ennättivät haudontavaiheeseen, enkä raaskinut häätää pois. 
Sattumoisin puuhailin verstassa. Lintusten rakentaminen häiriintyi.  Ennättävätköhän hoitaa poikaset lentäviksi? Tiesin kyllä sen tapahtuvan nopeasti.  Räystäspääskyt hoitivat yhdessä pesässä samana kesänä kaksi poikuetta.

Näytti hyvältä.  Kauniina päivänä ilmestyi ensimmäinen poikanen putken päälle nököttämään.  Iloitsin helpottuneena.  Mutta sitten!
Elokuussakin voi olla kylmää.  Tuli niin kylmää viikoksi, että lentävät ötökät hävisivät. Ruoka loppui!  Emot säilyivät hengissä, kun etsivät jostain ruokamaan. 
Alvi Bunda sanoi, ettei hän milloinkaan nähnyt Petäjäjärvellä niin paljon pääskysiä. Kerääntyneet lentelemään joen ylle.  Joen lämmössä viipyivät viimeiset hyttyset.

Orrelle päässyt poikanen putosi nälkään kuolleena maahan.  Toinen poikanen ei pystynyt lentämään. Nälkiintynyt putosi pesästä maahan.
Pesässä hiljaista.
Viikon kuluttua sään lämmettyä tulivat emot.  Emo lensi pesän reunalle jotain nokassaan. Tarjosi turhaan pesässä olevalle,  se ei voinut ottaa.
Siinä vaiheessa nousin tellingille. Katsoin pesään: Kaksi kuollutta poikasta. Korjasin vainajat pois.
Pääskypari jäi vierekkäin putken päälle. Näyttivät surevan.  Vaikutti etteivä halua lähteä minnekään, vaikka pidin ovea auki.
Parin päivä kuluttua sain hätisteltyä pois. Lähtivät vastenmielisesti.

Tukkesin ovien alareunat.

Sanoi

Uusmaalainen työtoveri Pekka Inkinen oivalsi määritelmän:
--- Saakelin Savolainen, oot niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä!

Tapahtui -80-luvulla. Pekka oli silloin kolmissakymmenissä

Kirjasto

Kas kummaa? Kirjaston raput oli lakaistu. Lumisateen jälkeen torjuivat liukkautta murusilla. Lumet sulivat. Rakeet olivat poissa. Hyvissä ajoin tuli mieleeni tuuma, että tarkkailen talven mittaan rappujen kuntoa. Nyt positiivinen yllätys!

Ensimmäisenä talvena lainasin ahkerasti.  Nyt  käyn vain lukemassa lehtiä.  Aluksi joka päivä, nykyään harvemmin.

Pieni poika, kolme- tai nelivuotinen kantoi tyytyväisenä pientä kirjaa. Isän kanssa kirjastossa.
Ajattelin itseni samanikäiseksi.  Ei kirjastoa, eikä ----