Petäjäjärven asumuksestani kosken suuntaan hallitsi maisemaa hakkuuaukea. Aukean taka reunan paikkeilla liiteli haukan tavoin vaaleansiniharmaa lintu. Tuntemattomasta linnusta kysyin kesälomalaiselta naapurissa. Tiesi: --- Sinisuohaukka, se on harvinainen.
Joitain vuosia myöhemmin näkyi uutinen. Siitä paikasta länteen päin löytyi ammuttu sinisuohaukka.
Jälleen joella virvelillä huitomassa. Paljon lokkeja lentelemäsä. Mutta! Miksi? Miksi yhdellä on haukan lento??
Kun näin kirjassa valkeaa lintua sanottavan sinisuohaukaksi!!?? Sehän on vaaleansiniharmaa!?
Sain informaatiota: Nuori yksilö on valkoinen. Sain omin silmin vahvistuksen:
Lenkkeilin Pankajoen suuntaan. Hätkähdin. Martti Hujasen pakettipellon kohdalla raviojasta kohosi valkoinen lintu. (Lokin kokoinen, suunnilleen) Lensi vaappuen sarkaojan päällä minusta poispäin. Seisoin tiellä, ylempänä. Haukaksi sen tunnistin mustista "sormista" siipien päissä. Sillä tavalla vaappumalla ei muut linnut pysty etenemään niin alhaalla. Joutuvat räpistelemään.
Katsoin haukan etenemistä noin sadan metrin matkalla. Se pysähtyi ojan penkkaan. Jatkoin matkaani.
-----------
Seurasin näytelmää melkein niiltä jalkojeni sijoilta. Silloin tulin päinvastaiselta suunnalta. Pääsin suunnilleen paikkaan, jossa pakettipelto rajautuu metsään. Kuului haukku kauempaa Pienen Petäjäjärven sivusuunnalta. Seisahduin kuuntelemaan. En harrasta metsästämistä. Niinpä se mitä seurasin näytti ihmeeltä.
Haukku läheni, mutta oli vielä matkan päässä, kun tielle hyppäsi jänis. Melkein eteeni. Loikki Hujasen suuntaan parikymmentä metriä. Pysähtyi sekunniksi, kääntyi jälkiään takaisin. Pysähtyi siihen, missä oli tullut tielle. Käänteli korviaan, istahti muutamaksi sekunniksi. Aivan kuin olisi pohtinut sopivaa hetkeä. Koira oli aivan lähellä, kun pupu hyppäsi yhdellä loikalla ojan ja pajupuskan yli metsään.
Ajokoira läksi seuraamaan jälkiä. Häipyi mutkan taakse. Jäin odottaman. Meni aikaa, ennenkuin palasi. Tiesi tulleensa narratuksi. Muutamia kertoja nuuhki jälkiä edestakaisin. Kyllästyi ja jolkotti tietä pitkin Hujasen suuntaan.
Jänis ei tuntenut paniikkia. Ohjasiko järki? Ohjasiko vaisto? Vai kokemus? Näytti olevan homma hanskassa. Täysin harkitut toimenpiteet selviytymiseksi. Varhainen syksy. Pajupensaassa vihreät lehdet. Ajankohtaan nähden jänis yllättävän vaalea.
Lauantai-iltana Kerkonkoskelta tullessa koikkelehti autoni edessä jänis. Toi mieleeni yksilön Petäjäjärveltä. Samanlainen vaaleanharmaa väritys. Marraskuussa.
