Kas kummaa? Kirjaston raput oli lakaistu. Lumisateen jälkeen torjuivat liukkautta murusilla. Lumet sulivat. Rakeet olivat poissa. Hyvissä ajoin tuli mieleeni tuuma, että tarkkailen talven mittaan rappujen kuntoa. Nyt positiivinen yllätys!
Ensimmäisenä talvena lainasin ahkerasti. Nyt käyn vain lukemassa lehtiä. Aluksi joka päivä, nykyään harvemmin.
Pieni poika, kolme- tai nelivuotinen kantoi tyytyväisenä pientä kirjaa. Isän kanssa kirjastossa.
Ajattelin itseni samanikäiseksi. Ei kirjastoa, eikä ----
