Istuin aamukahvilla verstaani toisessa kerroksessa keittiön pöydän ääressä. Yhtäkkiä näin sivusilmällä otuksen. Katsoin, yllätyin. Mieleeni välähti vain yksi:
--- Tuo ei oo huuhkaja!?
Tarkkavainen lukija arvaa kyseessä olevan pöllö. Mutta mikä pöllö???
Koivuvanhuksen sammaloituneella oksalla istui kaunis otus. Ikkunan korkeudella suoraan edessäni noin viidentoista metrin päässä. Kahta väriä. Vaaleaa harmaata, suunnilleen sen kaltaista kaunista harmaata mitä olen nähnyt naisten hameissa ja puseroissa. Istuessa asettuu höyhenet määrättyyn järjestykseen. Minusta näytti harmaa vallitsevalta ja siinä valkeita pilkkuja. Joskus luin kirjoja. Yhteenkään ei sovi mitkään tuntomerkit. Niin isoja ei ole muita kuin huuhkaja. Lentoon lähtevän huuhkajan satuin näkemään läheltä.
Toinen havainto tuli puulaatikkoon kootulta roskakasalta. Kolmas havinto metsässä. Yritin lähestyä, mutta se lensi kauemmas. Lentäessä oli valkoinen väri vallitsevana. Sen koommin ei näkynyt. Tutkailin kirjasta. Ainut niin iso ja sen kaltainen on tunturipöllö. Mutta kirjan kuvassa se on valkoinen?! Sanovat harvinaiseksi. Miksi näin sen Pielaveden Petäjäjärvellä?
Jäin epävarmaksi. Tervossa Hannu Hautalan valokuvassa näkyy tunturipöllö sen värisenä ja sen asuisena kuin oli vieras Petäjäjärvellä.
