Parempaan päin

Tänä aamuna selkä ei ollut läheskään niin kipeä. Maanantaiaamu oli kaikkein pahin.
Veikkailen jotta uskaltaisko  mennä uimahalliin? 

Selkää täytyy ehdottomasti hoitaa tarmokkaammin kuin viimeaikoina.
Lääkäri ei auta. Määrää makaamaan ja antaa kipulääkettä.  Leikkaus on vihoviimeinen keino.
Koetan tulla toimeen niiden tietojen varassa mitä itselleni on kertynyt.

Pari voimisteluliikettä pystyn tekemään selinmakuullani.  Koko pitkän ikäni olen nukkunut kyljelläni. Selälläni nukkuminen hyödyttäisi, mutta vielä en ole oppinut, ei vaan uni tule. Ehkä totun.

Mitä siitä tulee?

Spekuloivat koulupäivän alun ajankohdasta.  Jos siirretään koulun alkua myöhäisemäksi, niin jäisi enemmän aikaa nukkumiseen????!!!!
Millaista typeryyttä?! Eihän kouluaamun varhaisuus ole syy, vaan syy on liian vähän nukkuminen.
Jos koulun alkua siirretään tunnilla, siirtyy myös nukkumaan meno vähintään saman verran. Epäilen sen siirtyvän tuntia enemmän.
Kun äiti penää nukkumaan menoa, vetoaa kullannuppu myöhäisenpään koulun alkamiseen.
Vaikka koulun alkua siirretään joka vuosi tunnilla, siirtyy nukkumaan meno vähintään saman verran. Ehkä enemmänkin?

Kun tarpeeksi siirretään, ollaan kohta puolilta päivin menossa nukkumaan.

"Lasten ja imeväisten suusta..."
Olen jo lapsi jälleen.  

Pientä kipua

Juontaa ehkä siitä, kun moukaroin veneen perän alta jäätä. Sitten sen veneen luona lähin asukas kävi. Asuu nuoripari ja lapset.  Heillä käynyt varkaita. Etsineet rahaa. Saivat kuulemma satasen ja kaksi lasten säästölipasta. Eniten heitä harmitti lasten lippaat.
Heittäneet joen poukamaan kukkaroiden sisällön.
Mies pyysi venettä ja apua noukkimaan kortteja vedestä.
Mies "kalasteli" ja yritin pitää venettä paikoillaan työntämällä airon pohjamutaan. Sen verran kävin vinossa, että tunsin vihlaisun selässä. Reagoin välittömästi. Oikaisin itseni ja jatkoin puuhaa.
Nuori mies palkitsi jaloviinapullolla.  Synttäriviina!  Päivä oli 24.04 .
Syntymäpäivälahjaksi sain selkävaivan. Vanha vika.
Kiusallista se on. Jokainen liikehdintä koskee. 
Yritän parhaani, mutta lepoa tarvitsen. Kävelyllä viivyin liian pitkään. Tänään kävin vain kaupassa.
Tuki on selässäni, eikä tällä hetkellä koske.
Pahinta, kun en voinut istua koneen vieressä. Pitkästytti.  

Kevätpuuhia

Omituinen talvi teki kaikenlaista jäynää.  Vene on viistossa järveen päin. Pressun päältä valunut vettä veneen taakse. Jäätynyt sitä mukaa ja kehittynyt paksu kerros jäätä.  Neliömetrin verran perän taakse ja osa valunut veneen alle. Perä lepäsi kasvaneen jääpallukan päällä.
Rautakankihommia.  Pressun takahelma oli jään sisällä.  Eilen hakkasin veteen ulottuvan osan jäästä. Arvelin lopun sulavan vähitellen.
Tänä aamuna menin tutkimaan. Sulamista oli tapahtunut. Osa pressun helmaa vapautunut, mutta en saanut sitä irti.
Sydänvikaiselle sopivaa puuhaa. Veneen perän alla oli kolmisenkymmentä senttiä paksulti lujaa teräsjäätä, joka ulottui puolisen metriä veneen alle. Jää nojasi maahan ja yläpuoli kannatteli venettä. En saanut sydänkohtausta, mutta hiki ja väsy tuli jyskyttäessä kovaa jäätä ja kurkkiessa kangen kanssa veneen alle. Tilaa ei ollut paljon.
Paketoin pressun auton peräkonttiin, mutta en lähtenyt heti kantamaan vinttiin. Tuonnempana, kunhan lepäilen.

Lupaavat kauniita päiviä. Kokeilen josko moottori suostuu hyrräämään.
Joella meloskeli joku kanootilla. Kohta minäkin.

Köyhä urheilija

Harva tietää, että Pielavedellä pelattiin lentopalloa Jokijärvellä Toimelan kentällä. Savon myymälään tuli hoitajaksi Vilho Virta.  Toimintakykyinen ja -haluinen urheilumies ja kommunisti.  Järjesteli asioita.
Järjesti myös tuon pelin. Toimelan kentälle seipäiden varaan verkko. Näin jälkeenpäin muistikuvien mukaan se oli lähellä virallista verkkoa. Ei se ainakaan särkiverkko ollut.  Mutta nykyisen säännön korkeudella se ei ollut. Pitkät miehet, Aarne Ritvanen ja Aimo Jäntti ylettivät paiskaamaan pallon hyppäämättä, mutta kovan äänen kanssa.

Kukaan ei tiennyt sen olevan lentopalloa nimeltään. Aluksi sanoivat verkkopalloksi. Ihmettelin kun toista lajia näin painetussa sanassa nimitettävän verkkopalloksi.  Tunnetaan tenniksenä. Ajan kuluessa semantiikka muuttaa sanoja.

Minkälaiset pallot??!!  Ensimmäinen millä pelattiin oli kuulemma vesipallo. Punainen iso kumipallo.
Seuraavaksi saivat jo jalkapallon. Vähän rajun laisia käsiteltäviksi.  Mutta olimme maa- ja metsätyöläisiä känsäisin kämmenin. Pelattiin ja hauskaa oli.

Jossain välissä ei ollut muuta sopivaa, niin toivat rantapallon. Ilman palloa on hankala pelata. Rantapallo teki minulle jäynän. Pallo oli tulossa verkon yli. Lyhyenä täytyi minun hypätä. Ajoitin kyllä oikein, mutta juuri siinä kun pallo oli tulossa kohti kouraani, tuulenpuuska jarrutti sitä. Yllättyneenä en hallinnut jalkojani maahan tullessa, epätasaisella kentällä jalkateräni vääntyi, nilkka venähti.

Vesipallo ja jalkapallo vaativat omansa. Ei niitä läskikämmenillä otettu vastaan. Urho Pylkkänen keksi syöttää jalkapalloa yläkautta. Semmoinen pommi jäi monesti vastaamatta.

Saivat ihan oikean lentopallon.  Jylhässäkin jo pelattiin. Jokijärven porukka sopi mennä Jylhään pelaamaan heitä vastaan.  Kas kun ei ollut autoja (eikä floraa).  Menivät linja-autolla  sopivalla vuorolla.
Minunkin piti mennä. Meninkin Ohetiehaaraan odottamaan. Porukka istui peräosassa.  Katsoin heitä olevan kuusi. Joukkueellinen.
Suunnitelin niin, että jos ei ole täyttä joukkuetta, sanon ettei minulla ole rahaa linja-auto maksuun. Toisten pitäisi maksaa.
Kun oli joukkueellinen, sanoin etten tule. Katsoivat ihmeissään. Auto lähti. Itkua nieleskellen lampsin Korpelaan. En minä ilennyt "kerjätä". 
Köyhyys on häpeä.     

Katsojat

Ihmettelin tilastoa, kun se kertoo juttujani katsotun Amerikassa.  Samuli arveli mainostajien kalastelevan.
Selvisi USA:n urkinta. Ulottuu jokaiseen sopukkaan. Siis erkin palstaankin. Sopii kuvaan.
Venäjän klikkauksia ihmettelin aluksi. En ihmettele enää. Venäjältä näkyi aikansa, sitten loppuivat.  Erkki näyttää harmittomalta!  Ehkä Venäjän haku ei ole yhtä automaattista? Ehkä joku oikein lukenutkin?  Pitkään aikaan ei ole vilahtanut.
Yhdysvallat näkyy tasaisesti muutamilla kerroilla.

Yhdysvallat esiintyy 880 kertaa.  Joku aivan viime päivinäkin.  Hiljaisten jälkeen oli yhdellä viikolla toistasataa?
Venäjä näkyi lyhyellä ajalla 573 kertaa.

Ruotsi näkyy nykyään. Siellä on Mika Kemppainen, saanut osoitteen Leenalta. Alussa Ruotsi ei näkynyt.

Saksassa asuu henkilöitä, jotka ovat minut tunteneet.

Hajatapauksia on muutamista maista. Sattumia.

Hällä väliä, vakoilkoot!   Kirjoitan edelleen.

Ai niin:  Venäjän yhteydet innostivat.  Muutamaan juttuun laitoin piruuttani jonkun Venäjänkielisen sanan kirjoittamalla heidän puustaimillaan.

Että sillä lailla.

Kakosen Venäjä-ilta

Joskus katsoessani TV-2:n teemailtoja, jätän yleensä toisen jakson katsomatta. Eiväthän ne ole keskusteluja. Osallistujat esitelmöivät omia luutuneita jämähtäneitä käsityksiään. Toimittajat yrittävät siinä välissä.
Venäjä-iltaa en aikonut seurata, mutta ei ollut parempaa tekemistä, niin avasin kanavan.  Että osaakin olla tyhmiä ihmisiä??!!
Oppiarvojen antama auktoriteetti esiintyy onttona sivistyksenä. Kaikkein tyhmimmät pyrkivät päällä päsmäreiksi.  Eivät kuuntele, eivät anna puheenvuorojen kuulua. Huutavat melskaavat ja ovat olevinaan kaiken tietäviä.
Kanerva ei kuulu suosikkeihini, mutta nyt jouduin tunnustamaan hänet porukan parhaimmistoon. Kaikkihan tiedämme hänet "länsimyönteiseksi", mutta ei hän haukkunut "dosenttia". Yritti pysyä asiallisena, mutta "dosentti" haukkui pystyyn kaikki toisin ajattelijat. Nimitti USA:n agenteiksi".
Onpa USA:lla paljon agentteja!!!!

Tätä ei kukaan lue. Siksi otan itselleni oikeuden haukkua "dosettia" toisten puolesta:
Esiintymisen takana piileksii turhautunut kommunisti. Neuvostoliiton agentti, joka on ymmällä, kun ei oikein tiedä, miten suhtautua.  Paasaa vihoissaan Venäjän puolesta ja oikeudesta sen valtapyrkimyksiin. Syyttää kaikesta USA:n valtapyrkimyksiä.  Ihailee tsaarin aikaista Venäjää. Ihmekö jos sekosi. Kaiken takaa häämöttää intohimoinen halu liittää Suomi takaisin Venäjän armollisen huomaan.
Kas kummaa, tarpeeksi kuunneltuani näyn oppineen käyttämään retoriikkaa?!

Fiksu väki oli vähemmistönä ja saivat vähiten puheaikaa. Enemmistö oli pölkkypäitä.

Toista tuntia en jaksanut. Tosin osasin odottaa mahdollisimman vähäistä antia, mutta tällä kertaa typeryys näkyi niin pahana, etten jaksanut toista tuntia tuommoista mekastamista.   

Ikivanha pappa

Muutaman vuotena päässäni takkuili.  Kävely meni töpöttelyksi. Nopeaa askelta turha kuvitella. Sakkia pelaan tietokoneen tasolla 5/10.  Voisi arvella keskitasoksi, mutta keskitaso minusta on liioittelua.
Kunto vaihtelee.  Pitkästä aikaa parina päivänä kävely sujuu lähes normaalisti.  Männeellä viikolla ei sakki luistanut. Meni mönkään heti alkusiirroissa.  En osannut nähdä linjoja.
Eilen pelasin pari peliä kohtuullisesti. Tänään meni jo kolme peliä peräkkäin voitollisesti. Nopeaa mattia en osaa, vaan kehitän vahvan aseman ja siitä yritän suoriutua. Tappioasemastakin olen selviytynyt.

Lopun edelläkö?
Katsotaan kuitenkin eteenpäin.
   

Tänään suunnistan Hankasalmelle viihteelle.

Kurret

Petäjäjärvellä asuessani sain nähdä luontoa monipuolisesti.  Bongasin ennen näkemättömiäni.
Nykyisen majani ikkunasta näkee varsin vähän.  Ainoa harvinaisempi oli kuusitiaisparvi. Noin kymmenen lintua.  Tunnistin tiaisiksi, mutta mitä tiaisia?  Lehti kertoi: kuusitiaisia.
Pulut tulevat pesimään vanhan talon lokeroihin. Harakat ja varikset tulevat kuulaina pakkasaamuina ottamaan aurinkoa suuren koivun oksille.

Orava on vilistellyt koko ajan. Samako, vai?   Väliäkö sillä.  Yksinään kiipeili koko talven. Kunnes ilmestyi toinen pörröhäntä. Kisailivat aikansa ja häipyivät jonnekin. Muutamia viikkoja kului, kurre palasi maisemiin.  Kohta tuli toinen vähäksi aikaa. Häipyi sitten.

Vanhan talon katolla näkyi erivärisiä kiitäjiä.  Mitähän nuo? Näköni ei pystynyt arvioimaan karvakerien lajia. Piti ihan seurata; kaksi oravaahan siinä, vilkkaampia, mitä tässä olin nähnyt.   Päättelin kurreperheen jäseniksi, jotka kurrepari saanut aikaiseksi. Ovat vaaleampia ja jotenkin pehmoisempia kuin emot. Vilahti valkoinen maha. Liekö heitä useampia?

Ukraina

Mitäpä tämmöiselle maan matoselle kuuluu maailman tai Euroopan asiat?  Meikäläiselle helposti sanovat:  --- Sinä et tiijjä mittään!  Kuka tietää?  Lukuisa määrä viisaiden ennustuksista meni pieleen elinaikanani. 
Ukrainan nykyjohdon esittämä määräaika meni, eikä tapahtunut.  Sitä ounastelin ja pistinkin tekstiin toiveen, että parempi kun mitään ei tapahdu.
Tämän aamun uutisissa jälleen asemiehet valloittavat tärkeitä rakennuksia.  Siitä voi päätellä, ettei Ukrainalla ole hallitusta, ei poliisia eikä armeijaa.  Vain kyvytön "johto".

Se tosiasia ei pala tulessakaan, että Venäjällä ja USA:lla on valtapyrkimyksiä.  Pitävät niistä kiinni, eikä siinä välissä rimpuilu kannata.  Pienet jäävät häviölle. Eikä myöskään se muutu, että Suurimmat heikkenevät joskus.  Englanti oli Suur-Britannia.  Valtaamallaan alueella "aurinko ei laskenut koskaan".  Käyttivät härskisti Kristuksen sanomaksi väitettyä: "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni".   Veivät laupeuden sanomaa pakanoille orjuuttamalla heitä.

Jonain päivänä nämä kaksi valtapoolia väistyvät.  Vuosituhansien historia siitä kertoo esimerkkejä. Eräänlainen luonnonlaki??

Media yhdistää mellakat demokratiaan?!  Toisen puolen mellakoijat ovat terroristeja, rosvoja, fasisteja.  Toisen puolen mellakoitsijat edistävät demokratiaa ja laillisuutta.

Lännen media, Suomenkin, sympatiseerasi Kiovan rähinöitsijöitä. USA ja EU kannusti heitä.  Vähänkään asioita seurannut voi ennustaa, ettei hyvä seuraa. Unohtivat Venäjän.  Kannatetaan joko länttä tai Venäjää, ei asia miksikään muutu: Venäjä on Suurvalta.  Vaikka se kuinka harmittaa.

Kiovan mellakoitsijat eivät kykene hoitamaan Ukrainan valtiota. 
Itä-Ukrainassa virastoja valtaavat ovat rosvojoukkoja. Rehelliset eivät tarvitse naamioita!   

Hetki lyö

Tänäpänä kello yksitoista koittaa hetki, jolloin Ukrainan nykyhallinto uhkaa toiminnalla.  Ei hyvältä näytä!  Eikä kukaan pysty ennustamaan tapahtumien kulkua.  Parasta on, jos mitään ei tapahdu!  Uhkan esittäneet vain nolostuvat.
Lännen (Suomenkin) media näyttää unohtaneen, mistä kaikki alkoi. Alkoi Kiovan mellakoista.  Jos en aivan hakoteillä ole, niin presidentti Janukovitsh valittiin vaaleilla?  Jos näin on, niin luonnollinen toiminta olisi ollut seuraavissa vaaleissa valita mieleisempi presidentti??

Jollakin tavalla diplomatia on vinoutunut.  Teheranissa v 1943 neuvottelivat salaisesti.  Nyt jopa USA:n presidentti "neuvottelee" television välityksellä. Venäjä omalla tavallaan.  Uhkaavat pakotteilla. Kas kun eivät ydinaseilla!!!
Ruudussa Ukrainan edustaja valitti kansainvälistä päätöstä, jolla Ukrainalta kiellettiin oikeus omaan ydinaseeseen.
Mitä Ukraina sillä tekisi?  Eihän sitä uskalla kukaan käyttää!  Paitsi ehkä Pohjois-Korea???

Japani, Saksa ja Suomikin ovat onnellisia, etteivät saa hankkia omia ydinaseita.

Mellakoiden aloittajat (Syyriakin?) odottavat apua länsivaltioilta. Pitävät sitä jopa velvollisuutena?!
EU on voimaton.  Ainoa mahdollinen on USA.   USA:lla on kädet kyynärpäitä myöten savessa.  Venäjä on lähempänä. 

Sellaisia kaikuja kuuluu, että pelkkä Naton jäsenyys ei riitä, vaan pitää saada myös joukkoja!!!! Suomi onnistui pitämään valtaosan alueestaan vapaana vieraan vallan sotilaista. Mikään ei ollut itsestään selvää, eikä kukaan pystynyt ennustamaan Suomen selviytymistä.

Kello käy ja kohta hetki lyö. Uneliaat toivovat parasta, "ehkä kaikki käy hyvin".  Täältä "maan korvesta" käsin tarkkailijalle tulee vaikutelma Ukrainan johdon kyvyttömyydestä.  Liian suuri haaste!
"Vallankumoukset" ovat hallitsemattomia, aiheuttavat sekasortoa.  Niinkin suuri maa kuin Ukraina muodostuu kirjavasta joukosta monia mielipiteitä ja kansallisuuksia.

Jos mylläkkä alkaa, tapahtuu kauheita.  Kiovan mellakoijat unohtivat Venäjän.  Paasikivi sanoi: "Kreml ei ole kihlakunnanoikeus."

Erkki pelkää pahinta. 
"Hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan."

Suomi-laiva joutuu tuuliajolle

Sotiin joutumista selitettiin ajopuuteorialla.  Suomen asioiden hoito on jo pitkään ollut ajopuuna. Yleisen mielipiteen vankina.  Kannatuslukuja mittaavat kolmesti viikossa.  Kannatusluvuilla ei maata hallita. Suomi on ajopuu ja poliitikkomme tuuliviirejä.

Ei hyvältä näytä!  Jänishousut pakenevat hallituksesta. Vasemmisto, Katainen ja demaritkin todennäköisesti. Seuraava hallitus on "korkeemman kädessä".
Katseet kohdistuvat Sipilään ja Soiniin. Kestääkö terveys?  Pienempienkin puljujen johtajia menehtyy ylivoimaisissa vastoinkäymisissä.

Kun Katainen valittiin puolueensa johtoon, erkki arveli: --- Jyrki-Boy pieree vielä verta.  Nyt hän herkesi "längilleen" rintamakarkuriksi.
Mitäs hallitus lupasikaan? Lupasi taittaa Suomen velkaantumisen.  Liikaa luvattu.  Lupasivat sen tapahtuvan tällä hallituskaudella!  Siihen ei uskonut erkkikään. 
Väitin velan olevan yli sata miljardia vielä seuraavankin hallituskauden jälkeen, siitä riippumatta, kuka mahtaa maata silloin hallita.
Nyt joku pyörsi puheita: Eivät he tarkoittaneetkaan selvää miljardimäärää, vaan velan suhdetta kansantuloon!!??
Voi pyhä....
Tulot ovat tuloja, menot ovat menoja. Semmoinen käsitys oli, että velat maksetaan ja miljardit ovat miljardeja. Eivät ne siitä muutu vertaamalla virtuaalilukuihin.   Suomen valtion velka on kaksinkertainen vuoden budjettiin verrattuna ja velkoja ei pysty maksamaan, ellei tulot ylitä menoja. Eivätkö tuota ymmärrä?

Kielletään lailla kannatusmittaukset; uhkasakkona miljardi €.  Kannatuslukuja vahtiessa kuluu energia hukkaan. Energiaa hukkuu myös toimittajille vastaamiseen, kommentoimiseen.
Jyrkille oli Suomi liian suuri haaste.  Hamuaa Euroopan "lihapadoille". Sinne kun pääsee, ei joudu vastuuseen mistään.

Urheilua seuraamattomille selvennän:  Tunninjuoksu tarkoittaa juostua matkaa yhden tunnin aikana. Harrastivat sitä, tavoitteena kaksikymmentä kilometriä.  Sen rajan ylittivät, eivätkä nykyään paljoa harrasta.

Suomen taloutta hoitavat samaan tapaan, kuin Pekka Puupää tunninjuoksua.  Pekka väsyi ja piipahti kioskille juomaan. Toimitsija meni torumaan.  Pekka puolusti:  "--- ei mitään hätää, vielä on 35 minuuttia aikaa!

Semmoinen on poliitikko: "paksu nahka ja rennot lihakset".  "Hyttynen ei pistä norsua".  Vai pistääkö. Pettuleipä ei maistu sille, joka tottui täytekakkukahveihin.

                                                      *****

Käytin vertauksena Pekka Puupään tunninjuoksua.  Tämän aamun teeveessä Pekka Ervasti käytti myös urheilutermiä Kataisesta:" Kuin lopettaisi maratonjuoksun 30 kilometrin kohdalla."
Ylemmän osan kirjoitin eilen.

Eivät he uskalla jatkaa hallituksessa. Pelkäävät maineensa menettämistä lopullisesti.  Leikkauksista nousee äläkkä. Joka päivä uikuttavat television ruudussa kaltoin kohtelusta.  Helpommalla pääsee eikä maine tahraannu, kun annetaan etuja, sekä otetaan velkaa. Valtion menoja ei saa vähentää, eikä tuloja lisätä.

Eihän velkaantuminen ole tämän hallituksen aikaansaannos. Paisunut muutamien vuosikymmenien aikana.  Kansa ei muista. eivätkä näytä muistavan toimittajatkaan. 
Radion ohjelmassa joku sanoi: "Lamalla ei ole kasvoja".  Nuori toimittaja paljasti tyhmyytensä:
"---- Kyllä on, Ahon ja Viinasen hallitus"  Sitä hallitusta moittivat myös Suomen velkaannuttamisesta. 
Ahon ja Viinanen joutuivat pelastamaan konkurssipesää, jonka rapauttivat edelliset hallitukset. Siitäkään ei ottaneet opiksi.
Vähitellen alkanut talouden sivuluisu, muuttui nelipyöräluisuksi Holkerin ja  Sorsan johdolla. Eikä luisu oikene lähiaikoina.
Viimeisessä julkisessa haastattelussaan kuolemansairas Kalevi Sorsa tunnusti: " ---- Minä uskoin, että kun vain veroja kerätään tarpeeksi, niin kaikki järjestyy."
Kun aloitin haparoivaa elinkeinotoimintaani, oli liikevaihtoprosentti kymmenen.  Nostivat sen yhteentoista. Sanoivat. "Väliaikaisesti."  Uskoiko joku, että se palautetaan kymmeneen?  Yhteentoista nostaminen oli lupauksen mukaan "väliaikainen".  Sitä on nostettu monta kertaa. Nyt sitä sanovat ALVI ksi.  Se on reilusti kaksinkertainen silloiseen verrattuna. Taitavat nostaa vielä.

Mediassa vatvovat; kuka milloinkin on vallassa. Valta on vahva sana. Kun kirjoittaa kaksi kertaa peräkkäin, se näyttää VALTAVALTA.
Senkö takia vastuullisuus näyttää unohtuvan.

Tämmöistä voisi kirjoittaa viikkokaupalla, mutta terveydentila rajoittaa. Päässä puuroutuu, tulee liikaa lyöntivirheitä, enkä huonoja lauseita viitsi editoida.       

Tyylikkäitä naisia!

Ravintopyramidihuijaus oli aiheena pariskunnalla eilen. Minäkin pidän noita ympyröitä ja pyramideja vouhotuksena.
Mutta tämä asiani koskettaa pukeutumista. Naisessa herätti huomioni pitkä musta kapealinjainen leninki, mekko. Arvelin omiani. Onko tuo jonkin uskonnon määräämää? Niin tai näin, kuitenkin virkistävä poikkeus. Tyylikäs!

Suljin juuri television. Jätin keskustelun, se ei "satuttanut". Mutta toimittaja, kaunis nainen, tyylikäs!
Liekö saanut palkankorotuksen, kun oli varaa ostaa riittävästä kangasta pukineensa helmaan!  Helma laskeutui sopivan pitkälle polvien yli, silti kuitenkaan kätkemättä jalkojen viehättävyyttä.
Taitaa olla kovin rohkea, kun uskaltaa erottua joukosta? Edukseen!

Presidentitkin näyttävät köyhiltä liian lyhyissä hameissaan. Niin lyhyet hameet eivät tee tyylikkääksi. Television kameroiden edessä näkyy olevan tavoitteena reisien näyttäminen. Hame yltää tuskin vesirajaan ja istuessa ei riitä mihinkään.
Istuminen näyttää koomiselta, kun joutuu varomaan ja kamera etsii, miten syvälle pystyy "sukeltamaan".

Nyt tämä ruikelomuoti? Voi sentään!  Trendikästä!
Jossain iskelmässä lauloi mies: "Tulkaa tytöt takaisin, olkaa niin kuin ennenkin....
NAISET olkaa TYYLIKKÄITÄ!

Pitihän se arvata

Koko talvena lumisade oli harvinainen luonnonilmiö. Vaihdoin auton alle kesäpyörät. Yöllä valkaissut maanpinnan. Sen verran lunta pakkaskelillä, jotta voipi olla liukastakin.
Viikolla en ajanut yhtään. Vallitsi kesäkeli. Kuiva asvaltti.
Lauantaina ja sunnuntaina suunnittelin ajavani.  Säätieteilijäin ennusteen mukaan vähän lämpenee näillä seuduilla.
Pitävätkö lupauksensa, vai saapiko toyota levätä? 

Urakka

Sulilla teillä nastarenkaat jyrisee. Vaihdan kesärenkaat. Ylemmästä kerroksesta Saikku huikkasi:
---- Luotatko, ettei lunta tule?
---- Ei haittaa, jos tulee, sellaisena päivänä en lähde liikenteeseen.
Renkaat olivat vintissä, siis neljä kerrosta kompuroitavana. Otin ensimmäisen renkaan. Kannoin sen alas, vaikka totesin; ei tule mitään, tarvitsen tukivyön, muuten ei selkä kestä.   
Menin kämppääni, laitoin tukivyön. Kannoin kolme rengasta alas. Hikosin. Ulkona puhalsi kylmä viima. En halua vilustua, se on riskitekijä. Taas kämppääni. Vaihdoin kuivan paidan, lisäsin lämmintä väliin.
Kellarista tunkki, levyn pala alustaksi, tippakannu, minun autossani ei pyörien mutterit saa jumittua. Hidastavan tekijän muodostaa halpahallin tunkki. Se valuu hiljalleen alaspäin, tarvitsee pumpata välillä. Tunkkia en tarvitse muuhun kuin renkaan vaihtoon. Annettakoon anteeksi etten vaivaudu korjaamaan tunkkia.

Väkisin tuli mieleen:
---- Mitenkähän sitä pärjää vanhana, kun nyt jo jarruttaa, vaikka en ole edes yhdeksääkymmentä??
Mokoma pikku puuha; pyörien vaihto!

Koville otti.  Sydän ei tällä kertaa valittanut.  Mutta polvet, kipeytynyt olkavarsi ja muu hankaluus.
Kesärenkaat ovat paikallaan. Talvirenkaita en kantanut neljänteen kerrokseen. Pinosin ahtaaseen kellarikomeroon. Pakko!

Viinakauppaan mennessä tuntui, että polvet pettävät. Kestivät vaivoin, ostin brantya.

Herää epäilys: Saattoi olla viimeinen pyörien vaihto?!  Viimeinen kevät???

Liftari

Se oli vielä vanhan tien aikaa. Leivät oli jaettu. Köröttelin pois Varkaudesta. Heti kohta viittoili tien vieressä mies. Otin kyytiin. Miekkosen mukana leijui vahva parfyymin tuoksu.  Puhui Suomea ymmärrettävästi.
Ranskalainen. Ollut vuoden suomessa. Kahdessa tehtaassa, Oulussa ja Varkaudessa, kuusi kuukautta kummassakin. Ymmärsin hänet insinööriksi.
Kyseli matkani määränpäätä. Joroisiin sanoin meneväni. Halusi mukaan lyhyeksikin matkaa.

Havahduin talon navetan kohdalla.  Minunhan pitää teurastaa Särkän sika, en sitä muistanut, enkä maininnut matkan keskeytymistä.

Pysäköin ajokkini tien viereen. Keräsin kojetaulun alta välineitä.  Kolme veistä, kaksi pitkäteräistä kalttaukseen ja yksi pieni puukko pistämiseen. Ja pistoolikotelo.

Kauhistui, pitkä vihellys:
--- Fiiiuuu --- rrrrevolveri!
--- Olen teurastaja.
---- Ahaa!

Ei tuntenut aseita, ei se ollut revolveri vaan pistooli.

Sattumuksia

Kuljetin leipää Varkauteen. Palasin Könönpellosta jostain putiikista. Tie jatkui ilmeisesti rautatien yli. Kapealla sillalla leikki koulupoika. Juoksi edelläni "soitellen" lapasellaan teräksistä sillan kaidetta. Osasin varoa ja hiljensin vauhtia.  Poika kuitenkin pääsi yllättämään. kääntyi äkkiä pökäisemään sillan yli toiselle puolen. Jarrutin. Poika törmäsi pakettiauton oikeaan etukulmaan. Karvahattu korvillaan ei kuullut hiljaa tulevan auton ääntä.
Auto pysähtyi pian. Kiirehdin ulos. Poika makasi vatsallaan sillalla. Näytti elottomalta. Juoksujalkaa menin pojan luo.
Varovasti tartuin olkapäähänsä ja kohotin vähän. Kuului nyyhkytystä. Se ilahdutti "lieventävänä asianhaarana."
Poika näytti virkoavan.  Koskettelin kylkiään: --- koskeeko? --- Ei.
Helpotti minua. Nostin hänet seisaalleen: --- Pystytkö seisomaan?  Seisoi tukevasti.
Mitäs nyt?
Kuinkas sattuikaan?!  Tehtaalla oli kahden tuuri päättynyt, miehiä kotimatkalla. Kyselin?
Muutaman sadan metrin päässä tuli polkupyörällä pojan vanhempi veli. Selitin tapahtunutta. Veljensä sanoi rauhallisesti:
---- Mitenkäs sinä sillä lailla?
Shokissa oleva poika ei pystynyt vastaamaan.
Veli nosti pojan pyöränsä tarakalle ja lähti työntämään kotia kohti.
Harkintakykyni ei enempään riittänyt. Shokki itsellenikin. Toimin kuitenkin järkevästi.

Ehkä poliisi? Ehkä sairaalaan?  Kovin paljoa en stressannut enää. Auton kyljessä oli liikkeen nimi.

Ajoin Varkauden keskustaan.  Siellä odotti kyytiläiset, nuoria kuten itsekin. Kysyivät:
---- Mitä sinulle on sattunut?

Sattumuksia

Eläkeläisten tanssitilaisuus Hankasalmella päättyi.  En pidä tungeksimisesta. Odottelin kiireisimpien takinottajien poistumista. Menin ulos viimeisten joukossa. Ulkorapuissa ohitin hitaasti liikkuvan pariskunnan.
Kauas en ennättänyt kun kuulin takaani jotain. Nainen kompuroi alimmilla askelmilla ja rojahti selälleen kentälle.  Heikko ihminen ei pystynyt kohottautumaan. Täydessä paniikissa. Lähellä olleet kauhistelivat: Verta!  Pyyhkivät poskeen tulleita naarmuja.  Miehelle kaikki kunnia. Huolehti naisestaan! Yritti ottaa takaa olkapäistä, muka nostaakseen. Vierellä nainen tarttui käsipuolesta, muka auttaakseen.
Nainen kirkui: Ei - ei - ei, et sinä jaksa!
Kaikki katsoivat. Sinisissä vaatteissa keski-ikäinen, terveen näköinen vahva mies katsoi vain muiden lailla. Mielestäni hänen olisi pitänyt puuttua asioiden kulkuun.
Pääni on siinä kunnossa, etten aina hallitse. Ajoittain olen höperehtinyt. Ihme kyllä, siinä tilanteessa ajatukseni toimi kirkkaasti.  Näkemästäni päättelin ettei käsissä eikä kyljissä ollut vaurioita. Naarmuuntunut poski oli pikku juttu, vaikka sivulliset huomioivat sen ensiksi.
Sääret sojottivat suorana. Toinen jalkaterä alimman rapun etureunaa vasten hiukan taipuneena.
Kysyin:
--- Pystyisitkö ehkä seisomaan, jos nostetaan pystyyn?
--- Ei, ei, ei!  Kirkui nainen.  Et sinä jaksa!
Lempeällä otteella siirsin miehen sivuun. Tartuin naista takaa kainaloiden alta tukevalla otteella.
Nainen intti: ---- et sinä jaksa!
Nostin varovasti. Tuntui painavalta. Jatkoin nostamista. Tuntui keveämmältä. Nainen pystyi seisomaan.  Kuulin sanottavan:  Tuodaan auto tähän.
Poistuin vähin äänin. Ajoin pois parkkipaikalta ja näin miehen tulevan autoaan hakemaan.

Jälkeenpäin en muista paljoakaan. Sen jälkeen kun aloitin noston, en nähnyt mitään. En nostettavaa, enkä ympärillä olevia. Aivan kuin olisin ollut yksin. Suljinko ehkä silmäni tai olinko hämärän rajamailla?  Tai auttoivatko toiset, kun olin aloitteellinen?

Riskipelihän sellainen on minulle.  Yhdeksäs vuosikymmen aluillaan. Sepelvaltimotauti, ohitusleikattu ja selkä työn rasittama.  Imuroidessa tarvitsen tukivyön. Pari päivää aikaisemmin piti yksi voimisteluliike jättää kesken, sattui selkään.
Ja nyt mikä ihme?! Selkään ei koskenut yhtään?!

En minä niitä siinä miettinyt. Maassa retkottava nainen näytti avuttomalta. Pakko tarttua.


Antavat ohjeita siltä varalta, jos sattuu tapaturman silminnäkijäksi.  Hätänumeroon pystyn soittamaan. Siinä se sitten kai onkin? Elvytyksestä ovat näyttäneet mallia. Pystynkö siihen?  Tuskin. Kumarassa työskentelyn rasittaa sydäntä, jopa kengännauhat!  Tokkopa kestän sellaista jännitystä?
Eri asia sitten, pystynkö olemaan toimettomana? Luulen sen olevan vaikeaa.

Tapaus toi mieleeni kuuden vuosikymmenen takaisen. Kun nostin pystyyn koulupoikaa, jota retkotti elottoman näköisenä maantiellä.
Sitä tapausta en varmaankaan kirjoittanut mihinkään. Panen sen tälle foorumille, kunhan vähän lepäilen.