Omituinen talvi teki kaikenlaista jäynää. Vene on viistossa järveen päin. Pressun päältä valunut vettä veneen taakse. Jäätynyt sitä mukaa ja kehittynyt paksu kerros jäätä. Neliömetrin verran perän taakse ja osa valunut veneen alle. Perä lepäsi kasvaneen jääpallukan päällä.
Rautakankihommia. Pressun takahelma oli jään sisällä. Eilen hakkasin veteen ulottuvan osan jäästä. Arvelin lopun sulavan vähitellen.
Tänä aamuna menin tutkimaan. Sulamista oli tapahtunut. Osa pressun helmaa vapautunut, mutta en saanut sitä irti.
Sydänvikaiselle sopivaa puuhaa. Veneen perän alla oli kolmisenkymmentä senttiä paksulti lujaa teräsjäätä, joka ulottui puolisen metriä veneen alle. Jää nojasi maahan ja yläpuoli kannatteli venettä. En saanut sydänkohtausta, mutta hiki ja väsy tuli jyskyttäessä kovaa jäätä ja kurkkiessa kangen kanssa veneen alle. Tilaa ei ollut paljon.
Paketoin pressun auton peräkonttiin, mutta en lähtenyt heti kantamaan vinttiin. Tuonnempana, kunhan lepäilen.
Lupaavat kauniita päiviä. Kokeilen josko moottori suostuu hyrräämään.
Joella meloskeli joku kanootilla. Kohta minäkin.
