Sulilla teillä nastarenkaat jyrisee. Vaihdan kesärenkaat. Ylemmästä kerroksesta Saikku huikkasi:
---- Luotatko, ettei lunta tule?
---- Ei haittaa, jos tulee, sellaisena päivänä en lähde liikenteeseen.
Renkaat olivat vintissä, siis neljä kerrosta kompuroitavana. Otin ensimmäisen renkaan. Kannoin sen alas, vaikka totesin; ei tule mitään, tarvitsen tukivyön, muuten ei selkä kestä.
Menin kämppääni, laitoin tukivyön. Kannoin kolme rengasta alas. Hikosin. Ulkona puhalsi kylmä viima. En halua vilustua, se on riskitekijä. Taas kämppääni. Vaihdoin kuivan paidan, lisäsin lämmintä väliin.
Kellarista tunkki, levyn pala alustaksi, tippakannu, minun autossani ei pyörien mutterit saa jumittua. Hidastavan tekijän muodostaa halpahallin tunkki. Se valuu hiljalleen alaspäin, tarvitsee pumpata välillä. Tunkkia en tarvitse muuhun kuin renkaan vaihtoon. Annettakoon anteeksi etten vaivaudu korjaamaan tunkkia.
Väkisin tuli mieleen:
---- Mitenkähän sitä pärjää vanhana, kun nyt jo jarruttaa, vaikka en ole edes yhdeksääkymmentä??
Mokoma pikku puuha; pyörien vaihto!
Koville otti. Sydän ei tällä kertaa valittanut. Mutta polvet, kipeytynyt olkavarsi ja muu hankaluus.
Kesärenkaat ovat paikallaan. Talvirenkaita en kantanut neljänteen kerrokseen. Pinosin ahtaaseen kellarikomeroon. Pakko!
Viinakauppaan mennessä tuntui, että polvet pettävät. Kestivät vaivoin, ostin brantya.
Herää epäilys: Saattoi olla viimeinen pyörien vaihto?! Viimeinen kevät???
