Mieleen painunutta

Ukrainan tapahtumat tuovat mieleeni Algerian. Asiat pursuavat aivoissani sotkuiseksi keräksi. Etevät kirjailijat rakentavat kerronnan niin että tosi ja taru sotkeentuvat. Niiden väli harmaantuu.

Sain sysäyksen Putinin asenteen lieventymisestä.  Suuruudenhullut kansojen johtajat pyrkivät koko maailman valloittamiseen. Sen kokoisena kuin se kulloinkin on nähty ja ymmärretty. Putin osoittaa olevansa tosi kettu. Mutta onko hän myös realisti?  Aarne Saarisen sanomaksi kerrotaan: "Ei noin suurta maata voi valloittaa."
Suomalainen alikersantti ymmärsi paremmin kuin valtakunnan kansleri.

Muistin varassa pelaan, ja usein menee harhaan. Tämä selitykseksi.  Muistelen joskus teeveessä nähdyn Putinin sanoman: "Emme tarvitse Ukrainaa."  Korpifilosofin mielestä Venäjä on nykyrajoineen "liian iso".  Pitää sisällään suuren määrän etnisiä ryhmiä. Islamilaisiakin.
Islamilaiset sanovat uskontoaan rauhan uskonnoksi. Ei siltä näytä.  Kuvaruutu tuo näkyviin toisenlaisia "uskovaisia" jotka sanovat tavoitteekseen: "Maailmanlaajuinen Islamivaltio".  Sellaisiakin ryhmiä, jotka tavoittelevat pienempien alueiden valtaamista.

"Maailmanlaajuinen". Sana pelottaa!?  Paasikiven sanoin: "Hirmuinen".
Sana maailmanlaajuinen tuo mieleen Jeesuksen sanoman: "Menkää ja tehkää..."  Käskikö jeesus niin? Käskikö jeesus Englantia valloittamaan niin suuren osan maailmaa, että saattoi sanoa "Brittiläisen Imperiumin alueella ei aurinko koskaan laske."  Mitä Jeesuksen opetuslapsiksi kastamisessa edustaa kansojen alistaminen ja orjuuttaminen vieläpä kokonaisten kansojen tuhoaminen ja heidän omaisuutensa ja maansa ryöstäminen. 
Ohemäen kansakoulun kirjastosta luin kaiken. Paljoa en muista.  Oli paksu opus: "Suuret löytöretkeilijät.
Mielestäni osuvampi ilmaisu on: Suuret Ryöstöretkeilijät.  Nimistä jäänyt mieleeni Hernando Cortes.
Kuinka järkyttävän "lahjan" toivat Etelä-Amerikkaan. Jeesuksen lähettämänäkö?  Sankarilliset lähetyssaarnaajat tulivat heti "opettamaan" Kristinuskoa.

Saksa on ja oli Kristinuskoa tunnustava katolinen valtio.  Tutkijat osoittaneet Hitlerissä olleen juutalaista verta. Uskoakseni Hitlerkin kastettiin kristityksi.

Putin kaveeraa kirkon edustajien kanssa. Siitä on hyötyä.  Alunperinkin jumalat ja uskonnot keksittiin vallan välineiksi.  Diktaattori pystyi sanomaan: Ei minua tarvitse totella, vaan Jumalaa ja Jumalan lakia. Näkymätöntä ei voi sanoa olemattomaksi.

De Gaulle pakotti Ranskan luopumaan Algeriasta.  Nojaudun kirjaansa Toivon vuodet. Perustelee järkisyillä ja kustannuksilla. "Algerian pitäminen maksaa paljon". Suuren maan pitkät rajat vaativat   puolustamiseen suuren armeijan. 
Upseerit vastustivat henkeen ja vereen.  Upseerit perheineen elivät herrakansana kissanpäiviä, eivätkä hevin luopunet eduistaan. Muodostivat järjestön de Gaullen syrjäyttämiseksi (murhaamiseksi). 

Suomennetun kirjan nimi Sakaali, ei kuvaa millään tavalla tapahtumia, eikä sakaalina tunnettu petoeläin kuvasta tappajaksi palkatun luonnekuvaa.  Oliko niin? ShaGall?  Suunnitelman nimi kätki asian. Kirjailija muodosti alkukohtaan samantyyppisen nimen omaavan miehen.

Kirjailija kertoo murtovarkauksista ja ryöstöistä Pariisissa. Keskittyivät arvotavaraan. Sillä tavalla keräsivät palkkiota de Gaullen murhaajalle. Suurta palkkiota. Mielikuvitukseni operoi summalla: miljoona puntaa. Saan summalle jotain kokoa seuratessani Englantilaisia sarjoja, joissa autoja myydään kympeillä ja kolmenkymmenen punnan määrä oli huomattava.

Pariisissa tosiaan tapahtui niin suuri rikosten suma, että Suomenkin sanomalehdissä kerrottiin rikosaallosta. Tapahtuma on totta, mutta oliko se juuri silloin kun kirjailija kertoo? Ja juuri sitä varten?  Ehkä oli, ehkä ei. Niiltä ajoilta sen kuitenkin muistan.

Kirjailija käyttää tarinassaan kulttuurieroja, joiden takia "murha" epäonnistui. Kirjailija kuljettaa tarinaa pikkutarkasti, pilkun ja sekunnin tarkkuudella.  Mutta vihjaa lopuksi murhaajaksi palkatun olleen englantilaisen.  Kun de Gaulle antoi mitalin sotaveteraanille.  Ampuja tähtäsi päähän ja painoi liipasinta.  Englantilaiset miehet eivät pussaile keskenään. Venäläiset ja Ranskalaiset pussailevat.
Luoti viipyi matkalla sen sekunnin, että parimetrinen presidentti kumartui suutelemaan poskelle pikkuista ukkoa ja luoti meni ohi!
Voisi olla totta!

Todellisuus on tarua  ihmeellisempää.  Joskus.  Mitä maailmassa olisi ollut toisin, jos veturimiehet eivät piilottaneet Leniniä hiilivarastoon?  Jos kalastaja ei pelastanut häntä jäistä, kun "nero" aikoi jäitä pitkin Tukholmaan?  Suomalaiset häpeilevät nykyään näitä. Ei mitään häpeämistä. Suomalaiset vihasivat epäoikeudenmukaisuutta ja suojelivat hätää kärsivää.

Miksiköhän Leninin pakoilusta ja suomalaisten osuudesta siihen en ole kuullut tehtävän näytelmiä. Elokuva Mannerheimistä ei ota onnistuakseen. Ulkomaalainen huima teki Mannerheimista neekerin.
Leninin pakoilun Suomen osuudesta saisi maailmankuulun elokuvan. Kaikkine mielikuvituksellisine tapahtumineen ja jälkiviisauksineen.

Tanssin Moskovassa ravintolassa: Slaviskinj Basar.  Keskustelimme Suomestakin. Mainitsin Leninin yhteydet.  Opettaja, nainen, tunsi historian siltä kohtaa:
"--- Saamme olla kiitollisia, että suomalaiset säilyttivät  meille Leninin"

Leninin opit eivät valloittaneet maailmaa. Kristinopit valloittivat enemmän. Kristinoppi voitti kommunismin. Kuitenkin  Jeesus lienee ollut todellinen sosialisti?!  Jeesukseen turvaa Putin.  Eri asia, uskooko "edes sinapinsiemenen verran". Hyötykäyttöä.

Voittaako Islam maailman?  Kokemuksen mukaan ei voita, mutta kaikkensa yrittää.  Kuinka paljon kärsimystä se tavoite tuo mukanaan?  Kristinuskon jäljet ovat veriset.  Kommunismi tuhosi kammottavien kärsimysnäytelmien kanssa käsittämättömän määrän ihmisiä. Omiaan sekä muita.

Entä tulevaisuus?
" Ei mitään uutta auringon alla".

Meinasin ottaa muutaman kuvan

Taivaalla seilasi poutapilviä, jokunen tummempikin. Jospa ei satele, lähden ulos kameran kanssa. Pääsin rantaan, niin jo viskoi muutamia pisaroita, vaikkei pilviä paljon näkynyt.
Otin veneestä muovipussin, lähtiessä unohdin varata kameralle suojan. Kuvasin yhtä rakennusta. Välillä pidin taukoa pussi kameran päällä. Pisaroinnin lakattua läksin suunnittelemiani kohteita muka kuvaaman.
Eihän siitä mitään tullut. Tuskin havaittavat pilvet antoivat siistiä kastetta. Penskana kuulin sanottavan: "sataa karjan kynteen".  Mistäköhän tuommoinen sanonta lie tullut?  Arvelin syyksi pisaroiden jäljen lehmän sorkkien päällä. Sorkat eivät kokonaan kastuneet pienestä sateesta.

Lempeä pisarointi jatkui. Näkyi taivasta ja auringon säteet pursuivat pilvien rakosista. Jatkoin taivallusta joen takana kohti Siioninsiltaa.  Sadepisarat osuivat pehmeästi veden pintaan.  Tämmöisen sateen jälkeen saattaa kesä tulla kunnolla. Siioninsillalle näkyi Suonteen takaa runsaampi sade, jonka auringon säteet valaisivat.

Runsaampi sade tuli. Taivaan tykki jyrähti kerran.  Pihlajakadulle tultua teki mieli pidentää askelta. Pisarointi vaihtui sateeksi. Ilmassa ei tuntunut viime aikojen koleutta. Enhän minä pysty kiiruhtamaan. Tallustelin rauhassa. Annoin sateen tuntua.

Sisällä riisuin märät pois oven päälle kuivumaan. Pusero, paita, verkkahousut.  Alushousuista kastui vain toinen lahje polven kohdalta. En muistanut, koska olin viimeksi kastunut sateesta.  En vilustunut.

Näkyi musta pilvi, näkyi kirkasta taivasta ja valkoisia pilvimuodostelmia.  Aivan kuin ilkkuakseen säteet työntyivät ikkunasta pöydälle. Asemakatua vilistävää virtausta koristi kirkkaana välkehtivät timantit.

Masentunut venevaja

Minihallitus-minijärki?

Neuvottelijat istuivat pöydän takana rivissä.  Asetelma muistutti nuorena näkemäni Helluntailais-saarnaajien riviä Korpelan tuvassa.  Nousivat vuorotellen todistamaan uskoaan. Nämä neuvottelijat istuivat kuin tatit.
Vuorotellen nokkimisjärjestyksessä julistivat uskoaan Suomen talouden nousuun heidän neroutensa ansiosta. Hurmos muistutti lahkolaissaarnaajien vuolautta.

Hallitus, eikä varsinkaan tämä porukka, ei nosta taloutta.  Nousu ja kasvu pysyvät matalana. Ainoa kehitys tulee ulkomaankaupasta ja se jumittaa.  Suomi pienenä taloutena ei kestä kunnossa omalla alueellaan toimimalla. Hallitus ei pysty edistämään kaupankäyntiä, kun kilpailukyky ei riitä.

Ristiriitaista. Antti rinne ennätti jokunen päivä sitten vakuuttamaan, ettei hän salli valtion velan kasvua.  Todellisuus näyttää muuta. Tämän hallituksen erotessa on valtion velka mitä todennäköisemmin suurempi kuin tällä hetkellä. Kasvuelvytyspaketin rahat liukenevat olemattomiin tehottomina. Työllisyys kohenee vasta kun ja jos kaupankäynti vilkastuu. Tarvitaan kannattavaa teollista tuotantoa.
Lipsahti siellä sellainenkin lause: "nousukausi tulee". 

Retorisia ilmauksia ihmettelen aina.  Jälkiteollinen yhteiskunta. Hallittu rakennemuutos. Hyvinvointiyhteiskunta.  Kulutus ja kasvu. Informaatioyhteiskunta. Konsensus. Eriarvoistuminen. Syrjäytyminen.

Talouden kasvu ja nousukausi eivät ole luonnonilmiöitä, jotka tulisivat auringon kiertojen myötä.
Niitä ei tuo Jumala, ei loitsu eikä rukous. Eikä yltiöoptimistinen toiveuni.

Huvittaa oppivelvollisuusiästä hohkaaminen ja laskelmat siitä, paljonko sen nostaminen maksaa. Eurojen laskeminen on turhaa, pitäisi tarkastella kriittisesti mitä se hyödyttää. Motivoituneet ja menestyvät nuoret eivät kaipaa koulupakkoa.
Syrjäytymisvaarassa olevat eivät hyödy väkinäisestä koulunpenkillä istumisesta. Koulunkäynti ei ole ainoa tie oppimiseen. Eikä varsinkaan luokassa torkkuminen. Kun ei ole lahjakkuutta, eikä motivaatiota, tuhlataan voimavaroja turhaan.
Rahan kylväminen ei auta.

Joku ehdotti ministeriöiden vähentämistä. Aiheellinen sanoma.  Mutta yksi ministeriö tarvitaan lakkauttamaan pöhöttynyttä lakien viidakkoa.

Vilkuilua lähihistoriaan

Tietoni ja kokemukseni ovat rajalliset. Kun lukee historioitsijan kirjan, se kertoo useimmiten määrätyn näkökulman.  Tutkijaa ja kirjoittajaa ohjaa myös alitajuinen käsitys. Usein myös omaan viitekehykseensä kuuluva aatesuunta. Usein myös tarkoituksenhakuisuus.

Wolf H Halsti kirjoitta Syrjäntaan taistelusta:
"On merkillistä, miten suuret taiteilijat vaistoavat tapahtumien hengen, osaavat eläytyä siihen ja löytää sille oikeat sanat. Vai olisiko Linna ollut mukana edellisessä hahmossaan ja syntynyt maan päälle uudelleen kaksi vuotta myöhemmin saadakseen kertoa siitä?"

Meikäläisen ajatuskehitelmiä nimittävät pilkallisesti "sammakkoperspektiiviksi".  Olemattoman koulusivistykseni perusteella. Mutta en jätä kirjoittamatta tuumailuistani. Että nyt viskon "kärpäsen paskoja" ruudulle johtuu kahden taiteilijan pohdinnoista kuvaruudussa.  Lasse Lehtinen ja Seppo hovi. Perehtyneet historiaan.

"Voittaja kirjoittaa historian".  Omasta mielestään  ainoana oikeana totuutena.  Ajattelijat eivät saa lupaa päästä ääneen.

Tässä kohtaa nousin käveleksimään, savolaisittain: "pastieroomaan".  Ongelman tekee aivoparkani. Ajatukset laukkaavat sekasortoisesti asiasta toiseen. Toinen aivopuolisko menettänyt tehoaan, toimii hidastetusti, enkä saa järjestystä tekstiini. "Kirjoitin  minkä kirjoitin".

Myytit jäävät elämään. Suomalaisten urhoollisuus. Rehellisyys. Oikeudenmukaisuus.  jne
Suunnilleen ikäiseni väitti: "Suomalaiset eivät koskaan ole tehneet sillä tavalla". En väittänyt vastaan, vaikka siitä luin venäjänkielisestä kirjasta.

Jarmo Jääskeläinen hutiloi ja pakeni Viroon. Sitä kautta ukrainalaiseen naiseen. Naisen sukulainen, sotilashenkilö, muistaakseni majuri, suuttunut semmoisesta valheesta.
 "---Yhtään ukrainalaista sotilasta ei ole koskaan ollut siellä!"  (Suomussalmella)
Siltä reissulta ei kukaan palannut kertomaan, eikä muistivihkojaan löydy!  Eikä sikäläiset historioitsijat kerro! Kaukana Ukrainasta!

Venäläinen opettaja Jevgeniä Grigorjevna  ihmetteli kovin.  Seuraava keskustelu:
--- Missä sinä olet syntynyt?
--- Säkkijärvellä.
--- Missä päin se on?
--- Neuvostoliitossa.
--- Oletko sinä syntynyt Neuvostoliitossa?!?
--- En, se oli silloin Suomea.
?????????
--- Onko niin, että joskus ollut Suomea ja nyt on Neuvostoliittoa??? Interesnaja, otsen interesnaja!

Vaikenimme.

Jevgeniä Grigorjevna tiesi ja ymmärsi sellaista, josta päättelin hänet KGB:n edustajaksi. Joka tapauksessa huippuja. Opettajien johtajaksi nimetyllä henkilöllä ei ollut vaikutusvaltaa.  Jevgenia Grigorjevna oli todellinen johtaja.  

Lehtinen ja Hovi kertoivat paljon sellaista, mitä en aikaisemmin kuullut tai lukenut. Seurasin mielenkiinnolla. 

Mielessäni kytee kysymyksiä ja ajatuksia, joita en ole tiennyt kenenkään esittäneen (julkisesti),
Suomalaiset uskovat "tärkeyteensä".
Eivät Neuvostoliitossa uskoneet suomalaisten "vaarallisuuteen".  Pitivät suupalana ennen seuraavaa etappia. Neuvostosotilas muistelmissaan kertoo ylempiensä neuvoneen:
 "Kun kohtaatte Torniossa ruotsalaisia, olkaa heille ystävällisiä". 
Normaalia oveluutta!

Joskus 70-luvulla joku tutkailija esitti Neuvostoliiton aikeita etenemisestä.  Jostain syystä ei tietämykseeni tuo kantautunut myöhemmin.
"Päätti katkaista Suomen kahtia".  Kaikki sitä hokevat.  Miksi katkaista Suomi?  Miksi välirauhan ehtoihin Neuvostoliitto asetti määräyksen rakentaa rautatie rajalta Tornioon?
Tunnetusta syystä rautatietä ei rakennettu.

Norjan rannikolle Pohjanmerelle pyrkivät monet. Englantilaisiakin siellä on liikkunut. Saksa sinne tuli.  Miksi siellä nyt on Nato?  Siksi kun ei Venäjä ole!

Miksi tämmöinen lause: "Vapaat kädet Skandinaviassa"?   Eihän Suomi ole Skandinaviaa siinä katsannossa. Suomalaiset kyllä haluavat siihen viitekehykseen. Eikä Suomea pidetty minkään arvoisena.
Talvisota muutti käsitykset. Suomen talvisodan merkitys saattaa olla suurempi kuin kukaan vieläkään uskoo?
Pienten aivojeni sopukoissa piilee kysymyksiä.  Miksi Stalin suostui välirauhaan juuri kun suomalaisilta olivat "paukut" lopussa?

Aivan lähellä Joen rannalla on patsas muistomerkkinä Pähkinäsaaren rauhasta.  Mielestäni teksti kertoo väärin: "Ensimmäinen Suomen raja".
Miten se voi olla Suomen raja, kun Suomea ei ollut?  Sehän on Ruotsin ja Venäjän raja!   

Varhainen lintu

Löytää jyvän. Sanovat niin. Kiusasi kinttujen "vetäminen".  Ylös vaan! Käväisin asialla. menin vielä lojumaan. Ei tullut uni.  Söin puuron viiden maissa. Sydämeni ei tykkää aamulla rehkimisestä. Siitä huolimatta kaipasin ulos. Ylös, ulos ja lenkille.
     
Mittari näytti ulkoilman lämpötilaksi 6,5 astetta.   Pilvetön taivas. Aurinko noussut. Ulkoilman "raikasti" Tervalan jäteasemalta leijuva "mansikan haju". Jostain kummallisesta syystä ohjaa mojovimman lemun Aseman seudulle. Nytkin se vaimeni, vaikka menin Tervalan suuntaan. Sairaalan paikkeilla ei enää tuoksunut.

Suonenjoen raikkaassa luonnossa tuntuu sopivalla tuulen vireellä usein myös "Mansikin haju".  Kelpaa paikkakuntaa kehua!?

Sairaalan alapuolella sivupolun haarassa lepäsi penkillä istuja. "Ikäluokkani" naishenkilö antoi auringon säteiden lämmittää kasvojaan. Kävelysauvat pantu sivuun. Peilityyni veden pinta johdattaa ajatukseni aikomukseen mennä iltasella virvelöimään.  Uuden moottorin sisäänajon aikana en rohkene vetouisteluun. Varman päälle.

Välillä hissuttelin muutamia askelluksia. Ei tunnu sujuvan. Kipaisin muutamia riuskoja päkiäaskelia. Tuntui nilkassa.

"Hiljainen kylätie". Vain muutama auto liikkeellä. Kaksi päivettynyttä, partaista "alan miestä" vierekkäin. Kävelevät kiirehtimättä. Ainoat työn äänet kuuluvat katujen kunnostajien koneista. Aloittaneet varhain.

Joku keksi sanoa: "Loppuelämäni ensimmäinen päivä".  Kai sitä voi noinkin ajatella?   

Pitipäs sattua

Poliisi soitti. Ilmoitti moottorini löytyneen Pieksämäeltä. On poliisin hallussa.
Entäs sitten. Sain juuri näprättyä Uuden Suzukin paikoilleen. Hallintalaitteet ja sähköstartti. Lukituslaite luotettavan näköinen.
Entinen olisi luultavasti kestänyt minun loppuuni.
Ei uudessa mennyt raha hukkaan. Jääpihän lastenlapsille. Jos kestää, eikä varkaat ennätä nyysiä.
Kerään rohkeutta, jotta uskallan molskauttaa purtilon veteen!  Että toimiiko?
Huomenna! 

Hengissä vielä

Liekistä hävinnyt suurin roihu, mutta pientä kipinää vielä välkehtii. 
Ajoittaista vaihtelua. Aamupuolella tarkistin sykettä. Yhdeksän seutuun puolisen tuntia kahvittelun jälkeen, kahvin maku vielä suussa.  Leposyke sohvassa istuen 46 .  Hyvä!  Hetken päästä uudelleen: 46 .  Kertoo hyvästä tilanteesta. tällä hetkellä.
Konjakin käyttö: 35 cl pullo kahden päivän aikana. Tiistaina-keskiviikkona. Nyt perjantai.
Reilu viikko taaksepäin pienen pullon jälkeen oli neljä raitista päivää. Jotain häikkää.  Leposyke vaihteli. Saattoi olla 50. Kesken tarkkailuni nopeutui hetkessä 70:n. Nopeampi syke ei aiheuttanut tuntemuksia, mutta jostainhan johtuu.

Tv-sarjoissa vanhat ovat suunnilleen ikäisiäni, mutta raihnaisempia.  Tarinaan tarvitse dramatiikkaa.
Sitä saadaan kauhistelemalla, kun jotain sattuu. Väännetään naamaa, murretaan suuta, kun voi tapahtua kauheaa, voi jopa kuolla. Kuoleman hipaisua säikähdetään, seurauksena sydänkohtaus ja hermoromahdus.
Joku mummo murehtii, kun pappa joutui kuolemaan yksin. Miksi murehtia, ei pappa itse sitä enää murehdi, eikä murehtinut viimeistä henkostaan vetäistessään. OHI ON.
Mummeli pyyhkii kyyneleitään ja odottaa iloista jälleennäkemistä mielitiettynsä kanssa. Sallitaan se hänelle, kun siitä lohtua saa.

Niskavuoren Heta parkaisi:
---Akustia ei enää ole!
Tarinan mukaan semmoinen liitto, jossa Akustia tuskin huomattiin.

Vitsailen, etten kohta tämmöisiä vehkeitä tarvitse, iltaa kohti mennään.  Miksi tyynnyttelevät ja hyssyttelevät, ikään kuin semmoisesta ei sovi puhua.  Jos puhunkin, en kuolemaa odota, enkä jouduta. Enkä sure etukäteen, enkä varsinkaan jälkikäteen.

"On aivan sama missä kuolet ratsumies
aivan sama koska päättyy elon ties."

vertauskuvia ja ennusteita.

Kaikkein tyhmimmät uskovat Noan Arkkiin.  Etsivät satelliittikuvista Arkin jäännöksiä Araratin vuorelta.  Yhtä tyhmää on uskoa jonkun asustaneen kaksi vuorokautta valaskalan vatsassa ja sieltä lähteneen saarnaamaan Niinivedelle tai Vesannolle.
Eräskin mummo kirjoitti yleisönosastoon, että valaan ei tarvinnut välttämättä niellä profeettaa vatsaan asti, vaan säilytti sitä suussaan. Valaan suu on mökin kokoinen, sinne kyllä mahtuu! Kai meidän kirkkomme hyrisee tyytyväisyydestä näin suuresta uskon määrästä!?
Kuinkahan mukava mummon olisi majailla valaan suussa kaksi vuorokautta?
Irvailenko vakavalla asialla?

Suomalaisten vanhat jumalat olivat luonnollisempia. Näkymättömiä nekin, mutta ilmensivät itseään luonnonilmiöillä. Myrskyisässä aallokossa, kosken kohinassa, tuulen huminassa, illan hämyssä, metsän tarinassa ja Ukko Ylijumala jyristeli valjakollaan. Mutta jumalat eivät sekaantuneet olevaisiin.

Kreikkalaisessa mytologiassa jumalaiset astuvat maanpäälle, parittelevat maallisten kanssa ja saavat jälkeläisiksi puolijumalia. Akilleusta hoiti äitinsä, mutta kantapää jäi haavoittuvaksi.

Kreikkalainen mytologia ja vanhat suomalaisten uskomukset ymmärretään tarinoiksi, mutta Kristinuskon höperehtimiset pidetään tosina ja opetetaan kouluissa.

Kristinusko lainaa Kreikan mytologiaa, jossa jumalat laskeutuvat parittelemaan kuolevaisten kanssa. Kristinuskossa "pyhä henki" laskeutuu naimaan Mariaa, siitä syntyy Jeesus.

"Vanhaa testamenttia".   Miksi Saara nauroi?  Aivan inhimillinen juttu, ei mikään "pyhä".  Abraham oli "tuhkamuna". Saara tiesi ,ettei Abrahamilla "idä".  Sitten tuli "herran lähettiläs", pani Saaran paksuksi ja meni "ennustamaan" Abrahamille Saaran lapsen saannista.
Täydellinen "kusetus" tietysti nauratti Saaraa.  Abraham meni halpaan. Voi sentään!
Näitä "jumalan lähettiläitä" riittää vieläkin.  Aina maailman sivu.
Onko tarina tosi? Tuskin.  Sitä vain käyttävät uskon "vahvistamiseksi".

Yhtä tyhmää on etsiä Kalevalan tarinoista totuutta. Semmoisen pohdinnan olen lukenut aikanaan, että mitä Sampo kuvasi? Mitä se oli?  Sehän oli utopia. Utopistinen ennustus toivemaailmasta. Saman tapainen on Pohjois-Koreasta Kim Il Sungin ajalta.
"Ei tarvitse tehdä työtä, kun tehtaat suoltavat kaikkea hyvää". Siinähän se "totuus".

Kalevalan Sampo oli lähellä toteutumista ja toteutuikin. Hyvinvointivaltio! Sekin näyttää osoittautuvan utopiaksi. Sammon ryöstö koitui katastrofiksi. 
Tätä meidän Sampoa aikovat ryöstää! Tulevat sankoin joukoin Välimeren takaa. Käykö niin, että Sampo tuhoutuu ryöstäjiä estäessä?

Raamattuun vetoavat. Mutta sehän ei ole kristittyjen Raamattu. Se on Israelin kansan Raamattu. Kristityt käyttivät hyväkseen Israelin jumalaa. Tarkoituksenmukaista. Israelilaiset keksivät jumalan. Niin sanoo Golda Meir. Kristityt keksivät jumalalle pojan. Sitä ei Juutalaiset tunnusta jumalan pojaksi.  Hartaat uskovaiset ja papit eivät näe ristiriitaa, vai näkevätkö? 

Harmitusta

Köyhää koetellaan. Vissiin viime yönä veivät perämoottorin. Luulin ettei 2-tahtinen enää kelpaisi. Sidoin sen vahvalla riimulla rungon ympäri, että uskovat lujaksi. Veneen puolella ei ole kestävää paikkaa, mihin saisi kunnolla kiinni. Arvelin lumevaikutuksen haittaavan, muta ei. Korvake oli kevytmetallia, helposti murrettavissa.  Säätövaijerit murjottuina. 
Aikanaan merkitsin muistiin moottorin kilvestä numerot, sain  annettua poliisille.

Taidan ostaa uuden 9,8 Tohatsun. Tarjoushinta vaikuttaa edulliselta. Ei siinä mene rahat hukkaan, muutaman vuoden päästä menee kyllä kaupaksi vähän käytettynä.

Vekslaan Samulin nauhoja.  Ensimmäinen levy meni syteen.  Laitetta liikutellessa liikkunut sisäinen pöly. Pilasi homman.
Toinen levy toimi, mutta lopetti levytyksen liian aikaisin. Unohdin asettaa laatuasteikon, se oli liian korkealaatuista.  Kovinta mitä laite pystyy tekemään.  DVD:lle mahtuu vain tunti. nyt on paistumassa kolmas keskilaadun asetuksella.