Otin veneestä muovipussin, lähtiessä unohdin varata kameralle suojan. Kuvasin yhtä rakennusta. Välillä pidin taukoa pussi kameran päällä. Pisaroinnin lakattua läksin suunnittelemiani kohteita muka kuvaaman.
Eihän siitä mitään tullut. Tuskin havaittavat pilvet antoivat siistiä kastetta. Penskana kuulin sanottavan: "sataa karjan kynteen". Mistäköhän tuommoinen sanonta lie tullut? Arvelin syyksi pisaroiden jäljen lehmän sorkkien päällä. Sorkat eivät kokonaan kastuneet pienestä sateesta.
Lempeä pisarointi jatkui. Näkyi taivasta ja auringon säteet pursuivat pilvien rakosista. Jatkoin taivallusta joen takana kohti Siioninsiltaa. Sadepisarat osuivat pehmeästi veden pintaan. Tämmöisen sateen jälkeen saattaa kesä tulla kunnolla. Siioninsillalle näkyi Suonteen takaa runsaampi sade, jonka auringon säteet valaisivat.
Runsaampi sade tuli. Taivaan tykki jyrähti kerran. Pihlajakadulle tultua teki mieli pidentää askelta. Pisarointi vaihtui sateeksi. Ilmassa ei tuntunut viime aikojen koleutta. Enhän minä pysty kiiruhtamaan. Tallustelin rauhassa. Annoin sateen tuntua.
Sisällä riisuin märät pois oven päälle kuivumaan. Pusero, paita, verkkahousut. Alushousuista kastui vain toinen lahje polven kohdalta. En muistanut, koska olin viimeksi kastunut sateesta. En vilustunut.
Näkyi musta pilvi, näkyi kirkasta taivasta ja valkoisia pilvimuodostelmia. Aivan kuin ilkkuakseen säteet työntyivät ikkunasta pöydälle. Asemakatua vilistävää virtausta koristi kirkkaana välkehtivät timantit.
