Löytää jyvän. Sanovat niin. Kiusasi kinttujen "vetäminen". Ylös vaan! Käväisin asialla. menin vielä lojumaan. Ei tullut uni. Söin puuron viiden maissa. Sydämeni ei tykkää aamulla rehkimisestä. Siitä huolimatta kaipasin ulos. Ylös, ulos ja lenkille.
Mittari näytti ulkoilman lämpötilaksi 6,5 astetta. Pilvetön taivas. Aurinko noussut. Ulkoilman "raikasti" Tervalan jäteasemalta leijuva "mansikan haju". Jostain kummallisesta syystä ohjaa mojovimman lemun Aseman seudulle. Nytkin se vaimeni, vaikka menin Tervalan suuntaan. Sairaalan paikkeilla ei enää tuoksunut.
Suonenjoen raikkaassa luonnossa tuntuu sopivalla tuulen vireellä usein myös "Mansikin haju". Kelpaa paikkakuntaa kehua!?
Sairaalan alapuolella sivupolun haarassa lepäsi penkillä istuja. "Ikäluokkani" naishenkilö antoi auringon säteiden lämmittää kasvojaan. Kävelysauvat pantu sivuun. Peilityyni veden pinta johdattaa ajatukseni aikomukseen mennä iltasella virvelöimään. Uuden moottorin sisäänajon aikana en rohkene vetouisteluun. Varman päälle.
Välillä hissuttelin muutamia askelluksia. Ei tunnu sujuvan. Kipaisin muutamia riuskoja päkiäaskelia. Tuntui nilkassa.
"Hiljainen kylätie". Vain muutama auto liikkeellä. Kaksi päivettynyttä, partaista "alan miestä" vierekkäin. Kävelevät kiirehtimättä. Ainoat työn äänet kuuluvat katujen kunnostajien koneista. Aloittaneet varhain.
Joku keksi sanoa: "Loppuelämäni ensimmäinen päivä". Kai sitä voi noinkin ajatella?
