Kesä

Ei sentään kovin pahalle tunnu. Helle nimittäin. 30 asteen tienoilla mittarien näytöt. Eilen illalla muuan ikämies sanoi metsässä olleen LÄMMINTÄ.  Poiminut mustikoita. Sillä hemmolla ei taida olla vikaa sydämessä.
Näin hyvällä kelillä taidan jättää mustikat keräämättä. Entisiä riittää joka aamuiseen soppaan. Viime kesänä väsyin joka marjareissulla melkein hervottomaksi.

Pieniä "vahinkoja" sattuu jokapäiväisessä touhussa.  Näin lämpimällä saattaa pää häiriytyä. 

Vattuja taitaa tulla.  En tiedä hyvää paikkaa.  Viime kesänä oli ratapenkereellä, mutta en siitä pystynyt keräämään. En pysynyt niin jyrkällä kunnolla seisomaan.

Lehden uutisen mukaan jossain hintringissä ollut iäkäs mies. Otsikko niin kertoi. Kiinnostuin tekstistä; 70 v.
Seniori, ikämies, iäkäs, vanha, ikivanha.  Mihin luokkaan mahtanen kuulua?  Vanhus?

Taidan mennä vesille. Jos sais muutaman ahvenen.  Alamittaisia taimenia en uistele.  

Vesillä

Aamupäivällä kuvasin videokameralla. Melkoista paskajuttua. Pahimmasta päästä. Aion rakentaa pienen ohjelman kunnanisien tyhmistä toimista.
Oma tyhmä toimeni tuli iltapäivän asiaksi. Ei tuntunut pahalta. Pörräsin tiettyyn poukamaan. Heitin ankkurin. Riisuin kaikki vähätkin vaatteet. Pieniä pilven lonkia purjehti taivaalla.  Eivät pimentäneet aurinkoa, viivähtivät vain vähän aikaa suodattamassa auringon säteitä.

Rötkötin rentona. Uitin laidan yli pilkkiä. Kalan tulo hidasta. Sain seitsemän ahventa. Huomenna paistan. Vähäinen tuuli tyyntyi. Voi että luonto lepuutti hermojani.  Suunnittelin kokeilevani toisesta paikasta. Tarkkailin taivaan tummaa osaa. Ei näyttänyt vaaralliselta.  Näkyi sateenkaaresta pieni osa.
Havaitsin tuulen viriävän. Oli muuttanut tulosuuntaansa. Sitten alkoi hieman puhaltamaan.  Hitaana vanhuksena kesti aikansa ankkurin nosto, enkä siimaa kelannut, enkä vapaa kasannut, kun laineet suurenivat.

Viimeksi pari viikkoa sitten en ollut varpaillani ja jouduin myrskyn silmään. Rankkasade ei riepotellut minua, vedin kuomun paikalleen, mutta kaikkia kiinnittimiä en pystynyt sulkemaan. Pidin veneen tuulta vasten. Suunta oli kotiin päin. Pienellä kaasulla ei kulkenut, saattoi luisua taaksepäin. Lisäsin kaasua. Liian kovalla kaasulla olisi tullut vahinkoja.  Ei suurta vaaraa ollut, muuten hankalaa.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten jouduin Nilakalla semmoiseen myrskyyn joka kaatoi metsää. Nykyisellä purtilollani ei semmoisesta selviä. Olen varovainen.

Tänäinen tuulen puuska ei ollut hirmumyrskyä, mutta äkkiä se kiihtyi. Koko paluumatkan  ajan puhalteli. Vielä Siionin sillan vaiheilla puhalsi kasvoja vasten voimalla. Mutta Päivölän rantaan tultua eivät koivut enää huojuneet. Nyt pari tuntia myöhemmin, vähän ennen auringon laskua on ilta ihanimmillaan. Taivaanrannassa hohtaa kullan väri.   

Erkin keittokirjasta

Sain joskus semmoisen tiedon nuppiini, että kanttarelleja voi pakastaa ihan siitä vaan. Olleet arkussa niin pitkään, että arvelin käyttäväni ne ennen uusien tulemista.
Otin ensin sen pienemmän rasian sulamaan.  Yritin kypsennellä pannulla. Kypsentelinkin, mutta maistuivat pahalle, olivat kitkeriä, menivät haaskuuseen.

Kypsyi idea. Keitin soppaa isolla kattilalla. Paloiteltuna viljaporsaan kaslerpaisti. (Joku poliittinen rakennusmies sanoi semmoista Kesleriksi).  Sianlihaa suunnilleen 700 g, toistakiloinen kaali. Suolaa.
Pippuria. Piti laittaa kokonaisia. Kaupassa olin ostavinani rouhittua mustapippuria.
Keittelin sopan valmiiksi. Pilkoin kaikki kanttarellit. Niitä oli semmoinen laatikko täynnä, joissa myyvät kaupassa karamelleja, sieniä melkoinen kasa. Sotkin sienisilpun keittoon. Katkaisin levyltä virran.
Tohtiiko kukaan sanoa valmistaneensa semmoista sapuskaa?  Tuskinpa kelpaisi nykynuorisolle. Halusin käyttää arvostetut sienet.

Sienet antoivat keitolle kunnon mausteen. Tuoksahti hieman samalle kuin ne katkerat sienet. Katsoin pitkään lusikkaani, ennen kuin uskalsin panna suuhuni.

Tiedän kyllä, että jos panin ne pataan samaan aikaan kun muutkin tarvikkeet, niiden maku olisi sekoittunut lihan ja kaalin aromeihin. Sen takia panin ne lopulla, että halusin kokea, mitä kuuluu soppakattilaan kanttarelleista?

Voisi sanoa gurmeeksi! En uskonut sopan maustuvan niin voimakkaasti, vaikka sieniä olikin runsaasti.  Tiedän kyllä jonkun henkilön, joka saattaisi jopa pitää. Makustelin outoa maustetta. Söin kaksi annosta keittoa.
Sitä jäi neljään pakasteaskiin. Kaksi panin pakkaseen ja kaksi jääkaappiin. Huomasin jääkaappiin unohtuneen yhden sopparasian, siis kaikkiaan viideksi päiväksi sapuskaa. Vahvaa ruokaa syön vain kerran päivässä. Aamulla puuro mustikkakeiton kanssa ja illemmalla voileipä kahvin kera.  Omenaa, rypäleitä, suolakalaa. Suklaata.

Selkävaiva

Selkä vaivaantui ensimmäisen kerran v 1960.  Kylmä marraskuun päivä. Lauttasaaressa puhalsi navakka tuuli meren suunnasta. Pikku juttu. Voi tehdä ulkosalla. Nokkamalliseen Bedfort kuorma-autoon suihkutusputki.
Verstaassa tarvittava pukeutuminen. Haalarin alla ei mitään lämmittävää.  Mukana osa ja tarvittavat välineet. Paitsi yhtä, jalkojen alle jakkara. En viitsinyt raahata. Urheilumiehenä hyppäsin lokasuojan päälle roikkumaan. Vasemmalla käsivarrella pitelin itseäni roikkumassa. Oikea käsi teki työn.
Raaka merituuli puhalsi. Jäähdytti oikean kylkeni. Asioista tietävät sanovat lihasten supistuvan kylmässä. Minulla oikean puolen kylki.

Työ ei rasittanut, eikä vasen käteni väsynyt, mutta selässäni nytkähti. kipeästi.  En pitänyt sairaspäivää. Tein kaikki työni. Kotiin lähtiessä pystyin vaivoin kävelemään.
Hyväkuntoisen nuoren ihmisen pienet vaivat parantuvat nopeasti. Eikä selkä vaivannut ennen kuin Varkaudessa. Seitsemän vuotta myöhemmin. Pari vuotta huoltopukilla konepellin alle kumartuneena vaurioitti selän. Myös ylitöitä.  Kuntoutin liikunnalla. Ilman lääkäriä. Lihakset vahvistuivat. Selkä rauhoittui.

Elämäni huonoihin valintoihin kuuluva ratkaisu; oma verstas Pielavedellä.  Luonteellani ei pärjää yrittäjänä.  Pitkiä päiviä, joskus öitäkin. Liian vähän lepoa.  Selkä tuli tosi kipeäksi.  Kuntoutusratkaisua miettiessäni muistin nyrkkeilijäin yhden perusharjoitteen; naruhyppelyn.
Joka päivä hyppäsin.  Katsottiin televisiota.  Mainoksen ajan hyppäsin narua.  Vanhoilta selkävaivaisilta asentajilta olin kuullut lääkäreiden ohjeita.  Selostuksen, että selkään vaikuttavat lihakset aina jalan alimmista lihaksista alkaen koko matkalta.  Siitä ymmärsin naruhyppelyn vaikutuksen.  Vähän yli kolmekymppinen kehoni korjaantui viikossa. Ilman lääkäriä.

Jälkikasvu muistaa hyppelyni. Väittävät minun taiteilleen.  Itse muistan hypänneeni vain sellaista perushyppelyä, mitä nähtiin Speden ohjelmissa.    

Aina kuntoilun unohtuessa väliaikaisesti, selkä muistutti.

Hitsasin Jaanan Volvon ja omanikin ihan peräjälkeen. Seurauksena tuskallinen selkävaiva. Pienikin liike teki niin kipeää, että kauhistuin lääkäriin menon ajatteluakin. Taksia, ambulanssia tai nostelua. Makasin viikon. Täysin ohjeiden vastaisesti napsin emännälle polven tulehdukseen määrätyt jäljelle jääneet tabletit.
Sängystä vääntäydyin tuskallisesti. Ensin mahalleen, sitten hitaasti jalat lattialle ja siitä vaivoin käsillä auttaen seisomaan. Seiniin tukeutumalla kuuden metrin matka vessaan. 
Saunan lämpö tuntui hyvälle, mutta lauteille meno hankalaa ja lauteilta pois vielä vaivalloisemmin.
Hellitti viikossa sen verran, että pystyin aloittamaan oman tyyliseni kuntoutumisen.

Töitä piti tehdä.  Sain vihjeen selkätueksi: -- painonnostovyö. Ostin semmoisen. Se on joutilaana hyllyssä. Se sopii nostoon paikallaan seisten, mutta ei askarrellessa liikkuessa.  Netistä kaivoin urheilutukia. Käytän sellaista, mikä nähdään keihäänheittäjänaisilla. Jos unohdan sen alkaessani imuroida, selkä huomauttaa ja pitää vyöttäytyä. Kaikkea kokeilen. Lyhyen turkin vankka nahkavyö osoittautui hyväksi. Liian pituuden liimasin limittäin sopivaksi. Limikohta tukevoittaa. Viiden sentin leveys tuntuu riittävän. Ajatuksena käyttää sitä askartelussa ulkona haalareiden päällä. Toimii yllättävän hyvin. "Täsmäiskun" tavoin osuu juuri sille kohtaa, missä "väsynyt" nikama arvattavasti on.
Siitä tuli mieleeni urheiluliikkeissä painonnostovälineiden joukossa ollut leveä, tukeva nahkavyö. Se olisi pitänyt ostaa. Mistäpä tiesin?  Kaikki pitää itsensä hoksata. 
Esimerkkinä mies apteekissa. Menin aikeissa saada korvatulpat uintia varten.  Asiansa tunteva myyjä tuomitsi kertakäyttötulpat, kun eivä ole vesitiiviitä.  Suositteli ja myi täysin vesitiiviit silikonitulpat. Ohjeen mukaan niitä ei työnnetä korvan sisään, vaan painetaan tiiviisti korva-aukon päälle.
Eihän se onnistunut!  Korvissani on niin paljon karvoja, ettei silikoni tartu, vaikka kuinka painelisi.
Käytän pumpulitukkoa silloin jos muistan.

Itseni piti tajuta Primaspanin haitta. Lopetin syönnin. Loppui veren näkyminen lorottaessa. Loppui "hiilien" ilmaantuminen pönttöön.  Hemoglobiini normalisoitui.
Jos kuolen niin kuolen. Kun kuolen niin kuolen "sen takia tai siitä huolimatta". Oikeaa vastausta tuskin kukaan tietää.  "Aapeli" kirjoitti Savon ukosta: "kuoli keuhkotautiin, viinan juontiin ja vanhuudenheikkouteen."
Keuhkotautia ei minussa ole todettu.     

Vähällä järjellä

Iskuja tekevät USA, Israel, Hamas, Syyrian hallitus ja kapinalliset, Ukraina ja "separatistit", Islamin uskoiset ja "Afrikan kevään" maat. "Rauha ja demokratia", siinä kaksi toteutumatonta.
Ovat väittäneet ettei mitään tapahdu ilman Jumalan tahtoa. Julma Jumala, kun sallii moista?!
Varsinkin Islamistit vetoavat jumalaan, kun harjoittavat väkivaltaa. Kristittyjen jumalaote vähitellen herpaantunut, mutta Jumalan avulla hekin mellastavat.

Pommittamalla saavat huonoja tuloksia, enimmäkseen vihaa.  Tuhoavat omaisuutta. Pommien kylväminen tappaa syyttömiä ja aiheuttaa suurta kärsimystä. "Jumalan sotilaita"! Ovatko pommitkin
Jumalan siunaamia?
YK joutaisi lakkauttaa, se muistuttaa näpräilevää ompeluseuraa.
Entä Uskonnot? "Älä tapa" on vain tekopyhä fraasi,

Vähällä järjellä. Euroopan Unionissakin.  Uutisoivat Jyrki Kataisen työnhakuhaastattelua. Väläyttivät muutamia kysymyksiä. Ei hyvältä näytä! Tyhmiä kysymyksiä ja kasvusta hokemisia. Huutavat kuorossa: Kasvu, kasvu, kasvu, kasvu------- Kuoron johtoon näyttää pyrkivän Italia!? Paraskin päsmäri!

"Sama vika Rahikaisessa". Suomen valtion velan kasvu kiihtyy, vaikka lupasivat sen "taittuvan". Ministeri Rinnekin uhosi velanottoa vastaan, mutta joutuu syömään sanansa, kuten melkein kaikki merkittävät poliitikot.
Rinteen aikana velka kasvaa näillä näkymin rutkasti. Ensimmäinen pesti on niin lyhyt, että lyhyyteen voi vedota. Mutta seuraava hallitusjakso näyttää toden. Jos  seuraava hallitus sitten istuu neljä vuotta, eikä paiskaa hanskoja tiskiin ennen aikojaan?

Kirjoitin arvioni nyt, sillä neljän vuoden kuluttua elämäni on "epävarmoja saatavia".

Kataisen tenttaajissa oli uneksijoita, taikatemppuihin uskovia. 
"Sähkömies sanoi: tulkoon valkeus".
"Ja valkeus tuli!"
Siihen vain tarvitaan piuhojen asentamista, laitteiden rakentamista ja voiman tuottajaa. Ei auta loitsu eikä rukous.
Suomen hallitus ei pysty määräämään kasvua, josta lässyttävät kyllästykseen asti.  Euroopan Unioni ei pysty taikomaan kasvua.  Muu maailma on tehokkaampi ja voimakkaampi.
Kai sitä kasvua olisi ymmärretty taikoa ennenkin!?

Lama, lama, lama-----  Ei nyt ole lama. Lama oli 40-luvulla, todellinen lama, joka jatkui aikansa.
Yrityksen pitää varautua ja sopeutua laskevaan trendiin. Miksi ei valtion?  Otetaan velkaa ja porskutetaan. "Ensimmäisessä luokassa helvettiin!"

Erkin piti "sopeuttaa".  "Köyhyysrajan" alapuolelle. Pankkivelat piti maksaa. Korot, viivästyskorot ja toimitusmaksut.  Hallitus kiusaa vieläkin.  Katsovat oikeudenmukaiseksi nostaa kansaneläkkeen osuutta 0,4%.  Että semmoinen indeksi?!  Reaalieläke alenee "köyhyysrajan" alapuolisillekin??!!
Palkkio voimien äärirajoille ponnistelulle.    

Maailmanrauha - pelkkää utopiaa

Vuosilukua en osaa sanoa. Jokijärvellä Toimela oli silloin vielä pieni mökki. Jonkun entinen asuinpaikka. Pienviljelijäyhdistyksen talo. Myöhemmin toivat paikalle ison rakennuksen, ilmeisesti joku seurantalo.
Eino Pulkkinen moitti minua, kun käytin pakinassani väärää nimitystä. En vieläkään tiedä sen täsmällistä nimeä.  Silloin en ymmärtänyt politiikkaa. Politiikkaa ihmettelen vieläkin. Muuan eläkeläisjärjestön puheenjohtaja närkästyi, kun joku lausui mikrofoniin sanan eläkeläiset: " Korvaani särähti kun sanottiin, eläkeläiset, meidän yhdistyksemme on eläkkeensaajat".
Näin vähäisestä löytyy aihetta erimielisyyteen. Eläkkeensaajat?! Pikkupitäjien eläkeläisillä pitää olla järjestöt puolueittain??!!
Siinä alkuperäisessä pienessä Toimelassa, jota sanoivat "pönttöläksi", oli Savon osuuskauppajuhlat. Sotien jälkeen ensimmäiset.
Tupa oli täynnä ja kamarin puolikin. Osa yleisöstä seisoi puhujan takana. Minä seisoin oven pielessä aivan puhujan edessä. Muistan kuin katselisin videota. Puhe meni yli ja ohi. Puhuja vauhkosi kuin lahkolais-saarnaaja.  Maailman rauhasta. Viimeisen lauseen loppuosa jäi mieleeni: "- ikuiselle - maailman - rauhalle". Asiaa painottaakseen tehosti lopetustaan heilauttamalla kättään laajassa kaaressa ylhäältä alaspäin ja pyyhki suupieliään.
Maailmaan tulee rauha, kun ihmiset loppuvat. En ole maailmanlopun ennustaja. Kukaan ei tiedä, ennustelevat kyllä. Huvittavaa oli vuoden vaihtuminen - 2000.  Eihän ajanlaskumme ole "tähtiin kirjoitettu", vaan asetettu mittari.

Joitain kymmeniä vuosia sitten Israelin ja Palestiinalaisten rauhanvälityksessä USA:n presidentti oli puuhamiehenä. Antoivat suunnitelmalle nimenkin: "Tiekartta".  Kammiossani tuumiskelin jotta sen kartan avulla eksyvät. Tänä päivän kaikkein selvimmin on nähtävissä rauhan mahdottomuus sillä maailman kolkalla.  Kummallakin puolella on vaikutusvaltaisia tahoja, jotka eivät hyväksy  edes toisen olemassaoloa.

YK on kaksi isoa kuollutta kirjainta. YK:lla ei ole hampaita.  Nuoremmista useimmat eivät ole selvillä Israelin valtion synnystä. Kristityt vetoavat Raamattuun. Raamattu on Juutalaisten Eepos. Kristityt puolustavat Israelin toimia. Sotimistakin. Eivät näe ristiriitaa siinä, etteivät israelilaiset ole kristittyjä.

Kauan sitten television dokumentissa näytettiin henkilöä, joka halusi mennä katsomaan entistä asuntoaan, josta hänet häädettiin Israelin valtion perustamisen tieltä. Eivät päästäneet katsomaan entistä kotiaan.  Palestiinalaiset viruivat vuosikausia leireissä.

 Kansainvälinen huono omatunto kolkutti. Natsien hirmujen korvaukseksi perustivat nykyisen Israelin, jota nämä sitten laajentavat omavaltaisesti.  Historiaan en ole perehtynyt lukemalla seikkaperäisiä faktoja.  Muistini mukaan pääpiirteet ovat suunnilleen noin. Vetosivat Raamatussa "luvattuun maahan".

Rauhantekijät tapettiin omiensa toimesta Egyptissä ja Israelissa.
Asioita katsellaan eri näkökohdista.  Kun Egyptin johtaja meni rauhan asialle, tuumailin: --Onpa rohkea mies! 
Restentin alakerrassa tuntemani mies sanoi: "Ei pitäs männä hieromaan verta nenästään." 

Nyt lepään, mutta politiikkaan ja olemattomaan maailmanrauhaan takerrun vielä.

   

Sote-soppa

Poliitikko Stub närkästyi Carl Haglundin kritiikistä.   Selitteli ylimieliseen tapaansa. "Se on kompromissi - eikä jokaiselle voi antaa, mitä haluaa."
Siinäpä se!  Sote-uudistus onkin puoluepolitiikkaa?!
"Miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"  Poliitikkojen järjellä!
Haglund valitettavasti puhuu asiaa. "Päivitetty hallitus" istui rivissä pöydän takana "keskinäisen kehun kerhona". 
Haglund vihjasi sarkastisesti:  "Minä ajattelen talouttakin". Haglundko yksi ainokainen?

Terveydenhoito ei ole puoluepolitiikkaa. Että meitä hoidetaan, se päätös on tehty poliittisesti.  Mutta poliitikot eivät osaa rakentaa sairaaloita. Poliitikot eivät hoida sairaita. Poliitikoissa on hoitoalan ammattilaisia. Ovat kytköksissä puolueisiin.
Kun "Pihtiputaan mummo" saa hoitoa kipeään jalkaansa. Kun korpifilosofille tehdään ohitusleikkaus erittäin hyvällä tuloksella, niin sitä ei tehdä poliittisesti. Kuitenkin poliitikkojen touhuista voisi päätellä, että tyräleikkauksia tehdään kokoomuksen, demareiden, kommareitten, kepun tai persujen tavalla.  Tyhmä pääni luulee, että ainoastaan tapaus vaikuttaa toimenpiteeseen.

Silloin kun kritiikki torjutaan ylimielisesti, herää tietämättömän päässä epäilys. Seija jo alle kouluikäisenä sanoi isompien juttuihin:
--- Minä vähä eppäelen?

Suuruudenhulluus vahingoittaa. Talvivaaran kaivoskin on liian iso. Ei siinä periaatteessa muuta vikaa ole kuin suuruudenhullussa päässä kehittynyt mielikuvituksellinen suunnitelma, joka ei ollut toteutettavissa.

Sotesoppa on niin suuri ja monikerroksinen projekti, että Talvivaarasta pitäisi ottaa opiksi.

Kukahan tutkisi, moniko "uudistus" tuottaa niin paljon säästöjä, mitä laskelmilla todistavat?  Sattuneesta syystä korpifilosofilla ei ole "sisäpiirin tietoa. Tukeudun julkiseen sanaan. 
Poliisiorganisaation piti kehittyä niin että kustannukset pienenevät. Summiakin maininneet. Lehtiartikkelista näkyi, että korjatun organisaation vuotuiset menot lisääntyivät erinäisillä miljoonilla.
Henna Virkkunen ja Susanna Huovinen lienevät siviiliammattinsa  parhaimmistoa, mutta ei heillä voi olla käsitystä koko ruljanssista.

Telakalla rakentavat valtavia loistoristeilijöitä. Semmoinen laitos on siksi valtava ja miljoonia yksityiskohtia sisältävä, ettei yksittäinen ihminen hallitse kuin promillen osia kokonaisuudesta.
Suunnittelevat laivan ja määrittävät hinnankin. Lopputulos ihastuttaa ja alus valmistuu suunnilleen sovitussa aikataulussa.
Politiikka on mukana tukiaisten ja takuiden osalla.  Mutta varsinainen suoritus tehdään ammattihenkilökunnan osaamisella.  Poliitikot eivät siihen pysty, vaikka kuinka paljon haravoivat äänestäjien kannatusta.

Ensimmäinen havaintoni tuli julkisesta sanasta: "Sairaanhoitopiirit lakkautetaan".
--- Miksi? Mitä varten? Miten sitten hommat hoidetaan?!

Sairaanhoitopiiristä tuli välittömästi mieleen KYS. 
Entä tähänastinen systeemi?  Terveyteni alkoi horjua seitsemännen vuosikymmeneni puolivälissä. Olen saanut lähetteen KYS:iin Pielavedeltä, Rautalammilta ja Suonenjoelta. Homma toiminut hyvin.
Kukaan ei takaa, että kustannukset vähenevät myllertämällä.
Jo pelkkä "suunnittelu" vie rutkasti aikaa ja tupakkaa. Tuhansien tuumaustuntien sijasta saisi tehdä jotain hyödyllistä.  Säästyisi rahaa.

Arvoitusleikissä tehtiin kysymys: "Helsingissä hakataan, tänne lastut lentelevät". Setelipainoa tarkoittivat. Entä nyt?    Laativat lakeja. Suoltavat solkenaan.

Entäpä jos?  Jos terveysalan porukka ottaisi lujan otteen? Ei lakkoilemalla eikä mielenosoituksilla, vaan epäkohtia korjaamalla. 
Laivan rakennuskin on pitkän kokemuksen tulos.  Alkaa yhdestä puusta.  Uskomaton kehitys!  Terveydenhoito on kehittynyt. Kehittyy ehkä liikaakin.  Turha hoito maksaa liikaa.  Keksitään yhä kalliimpia hoitoja. Näkyykö mitään rajaa? 

Vastaanotto, ambulanssi, sairaansija, tutkimukset, leikkaukset jne- ovat käytännön toimia, eivät puoluepolitiikkaa. Tuntuu kummalta Stubin selitys kompromissista.  

Turhaa vatulointia

Mestarit näyttivät omituista toimintaa kaloilla.  Nostivat savustimen tulen päältä. Muhinut siinä tunnin. Lahnoja sekä pienehkö kuha.  Kauniisti savustuneet. Asialla nainen ja mies. varttunutta väkeä.
Mitäköhän varten se nainen siihen piti tuoda säheltämään. Asiantuntemus vaikutti vähäiseltä.
Toimittajan kysymykseen. "kummat kalat ovat parempia savustettuna?" Epäröiden vastasi: "ehkä kuha". Jokainen kaloja käsitellyt mies tietää lahnat herkullisimmiksi.  Savustamassa ollut mies ei epäröinyt lahnan kohdalla.

Ja sitten.
Mitä ihmettä se meinaa? Katselin suu ymmyrkäisenä. Ripotteli alustalle suolaa "petiksi".  MIKSI ? Sitten ripotteli suolaa ja maustetta kalojen päälle. Miksi suomujen päälle? Ei ikinä!  Miksi savustettua nahkaa maustetaan?
Kääri sitten koko nivaskan alumiinipaperiin. Sitten grilliin??!!

Ei hitossa! Nahkat pois ja ei kun syömään!   Jos haluaa höystettä tai mitä tahansa lisäkettä, niin ensiksi NAHKA POIS ! Savukalan nahkaa en syö.  Kuka muu syö savulahnan nahkaa? Luulen jokaisen kuorivan sen pois.

En tekisi kuten televisiossa!!!!!