Vuosilukua en osaa sanoa. Jokijärvellä Toimela oli silloin vielä pieni mökki. Jonkun entinen asuinpaikka. Pienviljelijäyhdistyksen talo. Myöhemmin toivat paikalle ison rakennuksen, ilmeisesti joku seurantalo.
Eino Pulkkinen moitti minua, kun käytin pakinassani väärää nimitystä. En vieläkään tiedä sen täsmällistä nimeä. Silloin en ymmärtänyt politiikkaa. Politiikkaa ihmettelen vieläkin. Muuan eläkeläisjärjestön puheenjohtaja närkästyi, kun joku lausui mikrofoniin sanan eläkeläiset: " Korvaani särähti kun sanottiin, eläkeläiset, meidän yhdistyksemme on eläkkeensaajat".
Näin vähäisestä löytyy aihetta erimielisyyteen. Eläkkeensaajat?! Pikkupitäjien eläkeläisillä pitää olla järjestöt puolueittain??!!
Siinä alkuperäisessä pienessä Toimelassa, jota sanoivat "pönttöläksi", oli Savon osuuskauppajuhlat. Sotien jälkeen ensimmäiset.
Tupa oli täynnä ja kamarin puolikin. Osa yleisöstä seisoi puhujan takana. Minä seisoin oven pielessä aivan puhujan edessä. Muistan kuin katselisin videota. Puhe meni yli ja ohi. Puhuja vauhkosi kuin lahkolais-saarnaaja. Maailman rauhasta. Viimeisen lauseen loppuosa jäi mieleeni: "- ikuiselle - maailman - rauhalle". Asiaa painottaakseen tehosti lopetustaan heilauttamalla kättään laajassa kaaressa ylhäältä alaspäin ja pyyhki suupieliään.
Maailmaan tulee rauha, kun ihmiset loppuvat. En ole maailmanlopun ennustaja. Kukaan ei tiedä, ennustelevat kyllä. Huvittavaa oli vuoden vaihtuminen - 2000. Eihän ajanlaskumme ole "tähtiin kirjoitettu", vaan asetettu mittari.
Joitain kymmeniä vuosia sitten Israelin ja Palestiinalaisten rauhanvälityksessä USA:n presidentti oli puuhamiehenä. Antoivat suunnitelmalle nimenkin: "Tiekartta". Kammiossani tuumiskelin jotta sen kartan avulla eksyvät. Tänä päivän kaikkein selvimmin on nähtävissä rauhan mahdottomuus sillä maailman kolkalla. Kummallakin puolella on vaikutusvaltaisia tahoja, jotka eivät hyväksy edes toisen olemassaoloa.
YK on kaksi isoa kuollutta kirjainta. YK:lla ei ole hampaita. Nuoremmista useimmat eivät ole selvillä Israelin valtion synnystä. Kristityt vetoavat Raamattuun. Raamattu on Juutalaisten Eepos. Kristityt puolustavat Israelin toimia. Sotimistakin. Eivät näe ristiriitaa siinä, etteivät israelilaiset ole kristittyjä.
Kauan sitten television dokumentissa näytettiin henkilöä, joka halusi mennä katsomaan entistä asuntoaan, josta hänet häädettiin Israelin valtion perustamisen tieltä. Eivät päästäneet katsomaan entistä kotiaan. Palestiinalaiset viruivat vuosikausia leireissä.
Kansainvälinen huono omatunto kolkutti. Natsien hirmujen korvaukseksi perustivat nykyisen Israelin, jota nämä sitten laajentavat omavaltaisesti. Historiaan en ole perehtynyt lukemalla seikkaperäisiä faktoja. Muistini mukaan pääpiirteet ovat suunnilleen noin. Vetosivat Raamatussa "luvattuun maahan".
Rauhantekijät tapettiin omiensa toimesta Egyptissä ja Israelissa.
Asioita katsellaan eri näkökohdista. Kun Egyptin johtaja meni rauhan asialle, tuumailin: --Onpa rohkea mies!
Restentin alakerrassa tuntemani mies sanoi: "Ei pitäs männä hieromaan verta nenästään."
Nyt lepään, mutta politiikkaan ja olemattomaan maailmanrauhaan takerrun vielä.
