Viime aikoina en lukenut paljoa. Romaanien lukemisen jätin, katsoin sen joutavaksi. Eilen ryhdyin toimeen ja otin hyllystä kirjan. Dean R. Kootz Pimeyden palvelijat. Mistä lie moinen teos tullut? Kirjaston jämiä se ei ole.
Halusin kokeilla lukea se kokonaan. Ja luin. Kaikki 443 sivua. Kansi kehuu: "USA:n listaykkönen".
Kannatti lukea. Sain vaihtelua. Irrottauduin rutiineista. Ensiksi mekaaniseen puoleen.
Paksun kirjan lehtien kääntäminen onnistui huonosti. Saa vaikutelman, että tätä käsissäni ollutta ei ole kukaan lukenut. Käsittelyn jälkiä ei näy.
Kömpelöillä sormillani ei meinaa millään saada lehteä erilleen. Paksu kirja on jäykkä. Hyllyssä lojuessa paperi tekeytynyt ja lehdet takertuvat toisiinsa.
Noin huonoa paperia ja kelvotonta painojälkeä tapaa venäläisissä.
Huonosti valkaistulla paperilla harmaa teksti ja minulla huonot lasit ja vielä huonommat silmät.
Aurinko näyttäytyi pilvien välistä. Luonnonvalossa näin lukea. Heti kun auringon valo alkoi himmetä, lukeminen hankaloitui.
Napsautin kattovalon palamaan kahdella lampulla. Näkyi heikosti. Pidin päällä kaikkia neljää lamppua, mutta Näin aina vain huonommin. Huvittuneena jatkoin "lukemista". Tiedän olleeni nopea lukija, mutta nyt silmäni harhautuivat vikariville, piti ottaa uusiksi. Halusin viedä "testini" loppuun asti.
Ei nukuttanut yhtään. Vilkaisin kelloa välillä. Tunnit kuluivat. En väsynyt. Viimeisen rivin nujerrettuani kello ennätti puoli neljään. Joskus alaikäisenä luin kirjan loppuun. Nuorilla naisilla oli rakkauskirjoja. Niissä jahkailivat kommellusten kanssa, kunnes viimeisillä riveillä sanottiin: "Minä rakastan sinua". Sitten suudeltiin. Niinpä naiset katsoivat ensiksi lopusta ja vasta sitten alkoivat lukemaan alusta. Semmoisen kirjan lukemisessa en viipynyt monia tunteja. Alaikäisenä luin mitä käsiini sain.
Tämä "pimeyden" kirja on rakennettu sillä tavoin, ettei viimeisistä sivuista kostu ennakkoon lukemalla. Pitkitettyä tarinaa.
Aluksi tuli mieleen Päätalo. Ei yhtä verkkaista, mutta pikkutarkkaa kuvailua kaikista esineistä: "Istui kuningatar anne tyylisellä tuolilla". Useimmiten riittää sanonta "viskiryyppy". Tähän piti präntätä" Chivas Regal. Halpojen kirjojen statusta nostavat tunnetuilla arvostetuilla "brändeillä". Ollaan "paremmissa piireissä". Hymyilytti pikku seikka. Chivas Regal tuli tietämykseeni Matti Ikäheimon myötä. Hänen fanituksensa kohdistui Chivas Regaliin.
Tarina ei ole millään tavalla uskottava. Väkivallalla mässäily menee liiallisuuksiin. Kerrontaan sisältyy rajuja kohtauksia. Minä niuhotan! Vainottujen kohtaloa pitkitettiin vihoviimeiseen asti. Selviytyminen oli aina heikon langan varassa. Lopussa meni tilanne toivottomaksi. Puolustautuneet mies ja nainen, sekä pikkupoika olivat täydellisessä avuttomuuden tilassa, ampumalla haavoitettuja. Loppu mielettömän mielikuvituksellinen. Yksi "konna" teki "kääntymyksen", eikä totellut "Jumalan Lähettilästä". Vanhaa mielipuolista naista, jonka lepakot "nokkivat" kuoliaaksi. Miksi lepakot eivät "nokkineet" muita?
Ihmisten ampumisessa en ole asiantuntija, mutta en voi käsittää tavallisen kiväärin luodin katkaisevan ihmisen päätä irtopoikki?
Syrjäisen vuoristomajan tuulimyllyn akkujen kirjoittaja sanoo olevan "kymmenen vuoden latauksessa". Myllyhän lataa niitä silloin kun tuulee. Akuista otetaan virta käyttöön. Tuulettomana aikanakin on sähköä, kun mylly lataa akut.
Mahtaako tuota kirjailijaa olla olemassa. Epäilen kirjoittajiksi useita henkilöitä.
Olkoon miten tahansa. Tuon kaltaisia en lue. Vain ajanvietettä. Jossakin yksin eikä muuta tekemistä, lukemalla kuluu aika.
Lukemista olen aikonut, mutta toisen tyyppisiä. Löytyyköhän kirjastosta Koraani. "Alaikäisenä" luin Raamatun lähes kokonaan. "Yli-ikämiehenä voisin lukea Koraanin".
