Ei paljon. Poikkeuksellinen ilmiö. Sydämen puoli ei kärsi, mutta luultavasti turhan korkea lämpötila vaikuttaa enemmän aivoihin.
Illan tultua avaan ikkunoita olohuoneesta ja keittiöstä Tuuletusikkunan kummastakin. Aamulla suljen, kun ulkoilman lämpö lähenee sisälämpöä.
Tällä hetkellä klo 13:28, huonelämpö 27,6. Ulkona on lämpimämpää. Suljin ikkunat, vedin verhot. Tästä lähtien iltapäivällä auringon suunta muuttuu ikkunaseinän puolelle ja lämmittää hurjasti.
Eikä ole säleverhoja. Suunnittelin hankkimista, mutta olin saamaton. Paikkakunnalla ei kukaan ilmoita myyvänsä niitä.
Saan nukuttua hyvin ja riittävästi. Siihen avittaa riittävän pitkä kävely ja vesillä soliminen. Parina yönä on peti kostunut hartioiden kohdalla. Nukun iho paljaana, mutta tarvitsen peiton. Tottumus.
Eilen illalla sain tarmon puuskan ja läksin kävelylle. Se kesti kaksi tuntia. Puoli seitsemästä puoli yhdeksään. matkaa kertyi ehkä 7 kilometriä. Matelua! Pakollinen matka taajamassa yhteensä edestakaisin tekee kolmisen kilometriä. Lenkkireitillä kuljin vain pakolliset sadat metrit päästäkseni pienille sivupoluille. Tutkailin herkkutattipaikkoja. Tähän aikaan ei vielä näy ainuttakaan.
Päätin oikaista poikkipolkua reitin paluupuolelle, mutta läksinkin heti ensimmäistä polkua, vaikka havaitsin sen aivan eri poluksi.
Ihminen vai karhu? Päädyin karhuun. Maassa ehkä kuusikymmentä senttiä läpimitaltaan laikku. Hävinnyt pintamaa kokonaan, kuin laikutuskoneen jälki, pienempi vain. Näkyvissä pelkkää soraa. Reunoille ei yhtään roiskunut.
Alasviettävällä rinteellä näkyi kokkareita. Lähinnä pienempi mutta siitä eteenpäin isompi kokkare. Potkaisin sitä. Kokkare ei hajonnut. Siinä oli koivun juuret kiinni, se oli "juuripaakku", koivu sojotti siitä eteenpäin. Tyvipäässä paakun välittömässä läheisyydessä näkyi kuoretonta, käsitellyn näköistä osaa.
Siitä päädyin ajatukseen: karhu temmannut nuoren hoikan, noin 5 cm, koivun paiskannut sitä taaksepäin. Koivu lentänyt viitisen metriä.
Tai sitten voimamies. Kuka haluaa leikkiä paikassa missä kukaan ei näe? Enhän minä voi tietää. Sen kuitenkin tiedän aikaisempien havaintojeni perusteella, että siellä karhu liikkuu.
Lenkkipolku on leveää kangastietä. Talvella latukoneen tekemä hiihtoreitti. Meno- ja tulopäät melko lähekkäin. En arvannut, eikä ehkä moni muukaan, mitä välissä on? Entisiä hiekkahautoja, sekä metsää.
Kääntyilin eri poluille. Hylätyn hiekkahaudan jyrkän reunan yläreunalla korpikuusikkoa. Väistin tiheintä ryteikköä ja jouduin rotkon reunalle. Jyrkät seinämät jättävät väliin pienen laakson. Pohjalla sen kosteikon näköistä pieni alue. Voin kuvitella paikalla olleen tuhat vuotta sitten viehättävän, syvän metsälammen. Nyt siinä kasvaa saraheinä tummanvihreänä erottuvana.
Mihinkä vesi menee? joka puolella rinteillä on talvella paljon lunta. Sulamisvesiä ja valumavesiä tulee melkoisesti. Kuitenkaan vettä ei näy, vain kasvuston ilmaisema kosteus.
Hiekkahaudan ja laakson välinen kannas saattaa olla pelkkää soraa, tai sitten kallion halkeama läpäisee veden?
Onko ennen hiekan kaivamista siinä ollut lammikko?
Kävin aivan pohjalla. Maistoin suuria mustikoita. Ihailin luonnon muodostelmaa. Kiipesin 60 asteen rinnettä ylös. Sinne voisi eksyä "perseen alallekin". Suunasta ei ollut hajuakaan, jos ei auringonsäteet olisi osuneet ylempänä oleviin puihin. Laaksossa vallitsi hämäryys.
Suunnistin auringon mukaan ja tulin tutuille poluille.
Kanttarelleja ei näkynyt.
