Kehusmaan verstassa Nurmijärvellä Klaukkalassa Kauppakuja 9. Rakentelin laitetta, sillä hetkellä yksin. Kellon aikaa en sen tarkemmin pysty sanomaan. 8-9 paikkeilla. Toiset menneet keikoille.
Radiossa ylimääräinen uutislähetys. Hätkähdyttävä uutinen: laiva uponnut, satoja hukkuneita. Hämmästyin, kauhistuin, tuntui epätodelliselta: Miten sellainen voi tapahtua? Meriliikennehän oli turvallista? Hiljennyin pitkäksi aikaa vakavan tapahtuman takia.
Yhtymäkohtia! Diana aluksia oli kaksi. Toinen liikennöi aikaisemmin Suomen ja Ruotsin välillä. Matkustin sillä.
Jotenkin hiljaista sesonkia. Autokannella oli tilaa käyskennellä. Tarkkailin seikkoja, jotka oli mieltäni askarruttanut.
Aluksen laitoihin kohdistuu valtava paine. Arvelin rakenteen tukevaksi, kestää varmasti, onhan se laskettu.
Katselin keulassa ajosillan sulkemista. Lukitsivat huolella. Sulkemisen jälkeen lukitsivat ainakin kahdella tavalla. Varmistettu. Pidin sitä "idioottivarmana".
Isot pelastusveneet roikkuivat korkealla puomeissa. Ajattelin mielessäni: noita ei millään opilla saa nopeasti käyttöön ja hädän hetkellä ei saa viivytellä. Arvioni osui siinä paikalleen. Pienet pelastuslautat olivat kannella helposti saatavissa. Ne olivat ainoat toimivat Estonian hädässä.
Hyttiin meno hämmästytti. Pieni kuja eteen päin, kääntyminen, taas käytävää ja kääntyminen.
Sokkelot saivat ajattelemisen aihetta: helppo eksyä. Jos paha paikka tulee, niin täältä on mahdoton osata pois?! Entä pimeässä?
Silloin en suinkaan aavistanut, että toteamani seikat tekivät suuren tragedian Estoniassa!
