Luonnossa liikkuvan eteen tulee joskus jotain. Rautalammilla näin ensimmäisen kerran rannalla kelluvaa vihertävää massaa. Sinileväksi sanovat. Miksi? Eihän vihreä ole sinistä?
Arvoitus selvisi, vaikken sillä kertaa erikoisemmin luontoa tutkinut. Kalastelin haukia pienessä matalassa lahdekkeessa. Olin tavannut maininnan: Molkanjärvi. Meillä päin sanoivat: Molokanpohja.
Kävi pieni aallokko, juuri ja juuri havaittava. Hauet eivät häirinneet. Aurinko paistoi yläviistosta. Vaimeasti liikkuvien aaltojen läpi näkyi kelluvan kirkkaansinisiä rihmanpätkiä. Muutaman sentin pituisia. Hiljainen tuuli kuljetti sinirihmoja. Katsoin niiden menosuuntaan. Rannan tyvenessä veden pinnassa välkehti kirkkaita värejä. Ne toivat mieleeni karamellipaperit.
Siinä syntyi sinilevää.
