En äänestä

Kehotan kuitenkin kaikkia äänestämään. Tarkkailen politiikkaa sivusta. Semmoista mieltä on moni, ettei äänestämättä jättänyt ole oikeutettu arvostelemaan politiikkaa. Oikeus on. Äänestäminen ei ole velvollisuus, vaan oikeus. Pakkoa ei ole. Enkä tunne moraalista häpeää. Olen tehnyt työtä, kasvattanut lapsia. Maksanut muutaman roposen verojakin. Ja taatusti arvostelen.

Media on tullut hulluksi. Nostavat hirmuisen mekkalan joutavan pienistäkin asioista.  Kuten ruuan alehinnasta!?  Yksi johtaja keksi tulla julkisuuteen uutisella, että alentavat ruuan hintaa.  Sen nyt tietää, että alennus on näennäinen. Ei ainakaan minun ostoksiani helpota. Maitotilallisille vain tuli kupru kylkeen. Siihenkin on ketjun johtajan toimilla vain osasyy.  Siinä on tietämistä, jos pystyy 35 sentin hinnalla myymään tuotteensa?  Tukiaisten määristä en ole selvillä, enkä aio ottaa selvää.

Uutisten jälkeen tuli toimittajia pureksimaan kannatuslukuja.  Tuommoinen gallupien keräämine on tarpeetonta. Sillä ei edesauteta mitään valtakunnan asioista.  Luvut vaihtelevat laidasta laitaan.  Perinteisesti puolueiden vaalitulokset ovat vaihdelleet varsin vähän. 
Vennamon juoksupoika Eino Poutiainen saalisti päristelemällä pappatunturilla (vai oliko se Solifer?) puolueelle niin suuren kannatuksen, että voitti roknoosillaan Ylen tietokoneen.
Tulihan Soinin JYTKY!
Nyt kannatukset vaihtelevat kuin tuulen suunta. Sipilää en kadehdi. Sipilä nostetaan tikun nokkaan. Katsotaan arvostellaan ja kysellään. Tuskin saa siunaaman rauhaa. Televisioon ei joutaisi. Valtakunnan asiat vaativat hallituksilta koko työpanoksen. Europan virkoihin pyrkiminen on maanpetturuutta.
Fantastinen Katainen vaihtui loistavaan neroon. Helppo olla kyynikko ja olla näkevinään Aleksanterin silmissä kiiluvan halun EU:n virkoihin (Naton??).

Sodan jälkeen tuli uutena puolueena SKDL. Hertta Kuusisen johdolla aikoi tehdä vallankumouksen. Räväkkäpuheiselta Hertalta kysyi joku: Haluatteko suomen liitettäväksi Neuvostoliittoon? "Se olisi paras ratkaisu, mutta kun siihen ei vielä päästä, niin vaikutamme politiikalla valtakunnan suuntaan."
Joku ikäluokkaani kuuluva saattaa muistaa kuulleensa radiosta ja muistaa paremmin. En dokumentoinut kuulemiani. En ymmärtänyt, että joskus kypsyn ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä. Siksi pystyn tuomaan ajatteluani puutteellisesti.

Toimittajat ovat epäjohdonmukaisia.  Tenttaavat sitä, vuoroin tätä, että mitenkä ja milloin?  Kun esillä oli Matti Vanhasen ja missikansanedustajan suhteet.  Niin kärkitoimittajat teeveessä jankuttivat: "tulisi nyt esiin ja sanoisi onko perää tahi ei, niin asia olisi selvä ja puheet loppuisi,"  Puheet eivät lopu. Kun toimittajalle vastaa yhdellä lauseella, kysyvät heti lisää. Sanoipa mitä tahansa, tenttaaminen jatkuu loputtomiin.
Johannes Virolaisella oli kanttia: "Mie en sano mittään".
Aleksanteri paistatteli pitkään haastattelujen loisteessa.  Hänkin joutuu jo väistelemään gallupin tuloksista. Lauseet lyhenevät.

Televisiossa keekoilu ei hyödytä valtakuntaa, eikä kansalaisia. Se on pelkkää vaalityötä!  Vähemmän aikaa ruudussa ja enemmän aikaa asioita selvittämässä.

Vuoroin vieraissa. Oppositiossa puolue haukkuu halitusta suurella halulla. Näkee pelkkiä virheitä. Tuulensuunnan muuttuessa joutuvat tekemään niitä samoja ratkaisuja, mistä toisille virnuilevat.   

   

Konehommat

Koneeni jupistelee. Käytin huollossa, mutta ei hyvä. Näyttää hyvältä ensi vilkaisulla, mutta videon editointi ei suju.
Mustalla lapulla lukee: "järjestelmän muisti on vähissä, sovellus pitää käynnistää uudelleen.
Tämä toistuu joka kerran kun yritän tehdä jotain videossani.

Sähköposti ja numerohaku toimi moitteettomasti. Onkohan vika koneessa vai ohjelmassa? 
Ohjelman asennuslevy ja koodi ovat tallessa. En arvaa ruveta reistaamaan ohjelman poistolla ja uudelleen asennuksella.

Sähkökatkot

Viimeaikaisia katkoksia aiheutui luonnonvoimista.
Kyläkunnassa katkesi sähköt usein, mutta ei säännöllisesti. Sähköiset miehet tarkistivat syytä muuntajan sulakkeiden palamiseen. Vikoja ei löytynyt, vaikka etsivät etsimästä päästyäänkin.
Usein kuitenkin sattui sulakevaurio muuntajassa.

Remonttimiehet panivat jälleen kerran muuntajaan ehjät sulakkeet. Istuivat ojan pientareelle tupakehtimaan:
 --- Mikä perkele niitä sulakkeita polttaa?  Onkohan se ite Perkele asialla? Vittuiloo meille!

Paikalle lampsi harvakseen lähitalon isäntä. Aukaisi sanaisen arkkunsa:
 Sähköt katkii aena sillon kun Tossavaesen hevonen on laetumella.
  ---- Sinähän vitsin murjasit!  Ei tarvihteis viisastella, ottaa jo piähän muutennii!
  ----Totta minä teille puhun.
 ---- Ei kaet se hevonen sulakkeita polta?  Se nyt oes jo mualiman ihme!
 ---- Jaksattako kuunnella?
 ---  Kuunellaan, mutta elä kerro satuja!
 ---  Minäpä alotannii samalla tavalla kun alottaavat satujen kertomisen.

Olipa kerran Tossavaesella hevonen.  Tossavaenen laski sen lautumelle. Seoroovana päevänä katkes kylältä sähköt. Sähköt katkes aena sillon, kun Tossavaesen hevonen ol laetumella. Minä mänin kiertelemmään sillä laetumella olevia pylyväetä.
Yhessä kohi ol kavion jäläkiä. ne olivat poes päen pylyväästä.
Vahtaelin sitä paekkoo pitkän aekoo. kahtelin kaavempoo.
Yhen kerran hevonen köntystel sen pylyvään luokse. Se on semmonen a-pylväs.  Hevonen kiänti persiisä pylyvääseen ja alako hankoomaan, kaet sitä kukutti.  Hankas niin kaavan, että säekähti. Langat alakovat heilumaan. Enemmän ja enemmän. Viimen tavottivat toesiisa. Langat kipinöe, hevonen säekähti ja kylältä sammu sähköt.    

Kreikkalainen taru

Muistuu mieleen keskustelu teeveestä. Siinä yhteydessä mainittiin länsimaisen sivistyksen alkuperän tulevan Egyptistä. Toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi olleensa siinä käsityksessä, että Sivistyksen kehto on Kreikka. Erilaiset katsantokannat johtunevat koulun opetuksesta. Minä taas muistelen lukeneeni jostakin, että se olisi Kaksoisvirran maa.

Kreikkalainen mytologia lienee heidän omaa tuotantoaan. Nuoruudessani luin Odysseuksesta ja jumalista. Jumalat tulivat valtakunnastaan kuolevaisten pariin askaroimaan. Yhtyivät kuolevaisten kanssa ja syntyi puolijumalia. En omista kirjaa, josta katsoisin. En muista kumpi puolisko oli Akilleuksen kuolematon puoli?  Siinä muistini pelannee oikein, että Akilleuksen äiti halusi "taikoa" pojastaan kuolemattoman. Sitä ei aivoni kerro, millainen ja mistä kotoisin oli se puhdistava "taikatuli", jossa äiti huljutteli poikaansa. Ihoa peittyi vähiten, kun piteli kantapäästä. Akilleuksesta tuli kantapäätä vaille kuolematon.

Nyt Kreikan loiston ajat ovat kaukana historian hämärässä. Kreikka on pelkkä Akilleen kantapää.
Euroopan Unionille Akilleen kantapää? Eikä Euroopan Unioni ole kuolematon!

Haastattelevat tutkijoita. Pitävät heitä asiantuntijoina. Luotin aikani lähes täysin asiantuntijoiksi luulemiani. Pankeissa luulin olevan taloudellista tietämystä. Vielä mitä?!
Tehtiin hyvä kauppa, joka ei ollutkaan hyvä kauppa. Pankkikriisi ja korot pilviin.  Pankinjohtaja ennakoi lähes varmana, että syksyyn mennessä korot laskevat. Oli 13%. Pankinjohtajalle arvelin, että 13% on niin korkea, että Suomi halvaantuu, ei ollut inflaatiota apuna. Tuli syksy ja seuraava kevät ja korkein maksamamme korko oli 17,8% !!!???
Pankinjohtaja mainitsi vielä valuuttapohjaisista lainoista. Sanoin: Entäs kun tulee devalvaatio?  Pankinjohtaja hiukan närkästyi: "Onhan siinä kurssiriski".

Nuoret sliipatut miekkoset todistivat ruudussa. Tuli mieleeni lahkosaarnaajien puhuminen uskonnosta. Puheet vilisivät termejä: laskukausi, nousukausi, maailman talous, vientinäkymät, korkojen kehitys, osakkeiden arvonmuutokset...ja sillä lailla.!  Muka analyytikkoja?
Siinä vaiheessa heräsi oivallus: asiantuntijoita ei ole. Ei pankissa, eikä poliitikoissa.

Mainoksista havaitsin, mutta en katsonut näytelmää: "ei makseta, ei makseta".  Mistä mahtoikaan olla kysymys?  Hiljattain toistelivat rikkaan miehen, Lallukan, sanomaa: "Mie maksan!".

Heti koko Kreikan jupakan alussa jopa korpifilosofikin pystyi sanomaan, ettei Kreikan sotku selviä. Kreikka ei pysty maksamaan. Millä se maksaa?  Apupaketti on "housuihin kusemista" Kreikalle. Apupaketti ei nosta kreikan tuotantoa, eikä ulkomaankauppaa. Apupaketti auttoi vain saamaan lisää velkaa.  Velkaa, velalta, velaksi, velalle, paremmaksi ei tule.

Suomen edustajat pöyhistelevät. Koskahan höyhenet tippuvat. Koska tippuu suomut silmiltä? Yrjö Kallinen sanoo: "Me elämme unessa"!  Koska heräämme?

Vaalien lähestyessä löytyy ruutuun "asiantuntijoita". Puheistaan saa vaikutelman, että mitään ei saa tehdä. Aivan kuin velkaa ei olisikaan? Ei makseta! Ei makseta!  Otetaan lainaa elvyttämiseen. Tuetaan kulutusta.  Sanovat tuhlaamista hyveeksi.
"Kyllä siinä myllyssä jauhoja piisaa kiekkumarallallei, yhdestä pussista toiseen pussiin, kiekkumarallallei".

Kreikan kansa vastustaa talouden tasapainottamisen keinoja. "Kurittaa ja kuristaa kansaa".
Eniten "kuria" vastustavat todennäköisesti tulevat voittamaan vaalit.

Suomen vaalitulosta seuraan "toisella silmällä". En äänestä.


"Fantastisia unelmia".  Hallittua rakennemuutosta, jota ei hallittu.        

Pyrokraatit

Virallisesti tunnustettu tosiasia, jonka jokainen on tajunnut aikoja sitten. Säädöksiä on liikaa!
Monet säädökset haittaavat järkevää toimintaa. Pähkäilin jo vuosia sitten, että pitäisi  perustaa sellainen lakisääteinen toimielin, joka poistaisi tarpeettomia lakeja. Hallinto laatii lakeja suotamalla kuin turkin hihasta. Eikä yhtään lakia poisteta.

Mistä löytyykään "vahtijoiksi"  hanakoita henkilöitä, jotka etsivät tikun kanssa, jotta mistäköhän pääsisi huomauttamaan ja käskemään? Siihen näyttää tulleen himo.

Viimeksi naureskelin moitteita jäänsärkijöiden käyttämisestä joutoaikana muihin tarkoituksiin. Älyvapaat löytäneet pykäliä, jotka väittävät jäänsärkijöiden vuokrauksella vaarannetun meriturvallisuutta.
Vaikka en ole asiantuntija, silti oletan suomalaisen jäänsärkijän olevan maailman turvallisimman aluksen. Niitä vuokrataan kesäoloihin.
Väkeä ei luulisi olevan katastrofaalisesti, kun pystyvät aluksilla toimimaan?

Jäänsärkijöiden vuokraus jatkukoon. 

Eduskunnan istumiset

Mediaa sanovat vallan vahtikoiraksi. Mitä vielä. Räksyttävä rakkikoira, joka kyttää väsymättä, kenen kintuille pääsisi ruikkimaan.
Mittailevat kellon kanssa, kuinka uskollisesti edustajat istuvat eduskunnan salissa? Kuka mahtaa olleen eniten poissa? Siitä seuraa vain silmänpalvontaa. Eduskunnassa pidettävät puheet ovat turhaa ajan tuhlausta. Edustajiin niillä ei ole vaikutusta. Tietävät toisten puolueiden julkituotavat jo aikoja ennen.
Televisiossa pitää näkyä nuokkuvat, korvallisiaan raapivat, juoruilevat ja naureskelevat edustajat. Puheiden sisällön tietävät asioita seuraavat katsojat jo etukäteen. Miten on mahdollista, että kansamme valioksi valitut ovat kertakaikkisen sivistymättömiä?  Järkevää puhetta kuulee niukasti. Asiallisuus on rajallinen luonnonvara eduskunnassa.  Räksyttäminen, ilkkuminen ja parjaaminen rehottaa.
Ainoa kohteliaisuus kuuluu ennen aloittamista: "Herra puhemies!" Muodollinen seikka ja tyhjänpäiväisyys. Miksi asiallisuus loppuu siihen? 
Kyselytunti?
Mikä kyselytunti? Edustaja yrittää antaa fiksun kuvan esitelmöimällä. Kysymys viipyy ja vesittyy. Pelkkää vaalityötä!

Kyllästynyt olen keskusteluihin teeveessä aina kun osanottajissa on poliitikkoja. Mauri Pekkarinen on sivistymättömyyden perikuva. Haluaa olla aina äänessä, keskeyttää alinomaa.

Eduskunnan kyselytunti sattuu juuri ennen viiden uutisia ja haluamaani vähän lapsellista sarjaa.
Avaan television ajoissa, jolloin eduskunnan ohjelma vielä on menossa. Heikentynyttä kuuloani tehostan kuulokkeilla. Panen teeveen hiljaiselle ja säädän äänen kuulokkeilla. Ärsyttävien puheiden ajaksi nostan kuulokkeet korviltani.

Mitäköhän varten eduskunnan salissa maleksitaan ja kuunnellaan muka puheita. Puheita, jotka jokainen tietää merkityksettömiksi. Ainoa tärkeä kokoontumien tapahtuu äänestystä varten. Muina aikoina edustajien tehtävä on ottaa selvää tarpeellisista. Aivotyötä tarttis tehdä. 
Varsinaiset päätökset tekevät kuitenkin eduskuntaryhmissä ja ryhmien kesken.

Salissa puhua pälpättävät päiväkausia, vaikka äänestyksen tulos tiedetään. Huonoa näytelmää. Huonosti kirjoitettua ja huonosti ohjattua. Viimeksi ärsyynnyin Kimmo Tiilikaisen tivaamiseen.

Mediako rakkikoira?  Mitä muuta voi päätellä seuraavista:  Esko Aho oli remmissä siksi nuorena, että lapset olivat nuoria. Aho erehtyi sanomaan asiallisesti pitävänsä yhteyttä kännykällä. Mitenkä reagoi media?  Katsoi asiakseen kusaista Eskon kintuille: ---Kännykkäisä-kännykkäisä-kännykkäisä....?!

Kyttäävät sanomisia, että löytäisivät huolimattomasti sanotusta mielestään sopivan osan lausetta. Sorvaavat negatiiviseen muotoon. Pääsevät kusaisemaan kintuille.  Mikä pahinta, kansalaiset toistavat typeryyksiä ivallisina.
"Syökää silakkaa".  Mielestäni silakka on hyvää ruokaa. Eikö sitä sovi kaikkien puolueiden kannattajien syödä.
"Minä juon nyt kahvia".  Senkin sitaatin toistamine on vähemmän älykästä. Verstailla, rakennuksilla, yleensä kaikilla työpaikoilla vietetään lakisääteiset kahvitauot.
Kintuille pääsivät kusaisemaan.  Ja kuseskelu tulee jatkumaan. Tämä "koirarotu" ei jalostu.           

"Väärää politiikkaa"

Mauno Koivisto jahkaili:  "Kaikki politiikka on väärää joltakin kantilta katsoen".
Niinpä.  Presidentti Niinistö arvosteli aiheellisesti Suomen talouden hoitoa. Entä sitten?  Jotenkin muistelen Sauli Niinistön vaikuttaneen huomattavissa asemissa Suomen hallinnossa. Mahtaako olla osasyyllinen?  Vaiko ehkä jälkiviisas?  Suomessa ja Amerikassa saa arvostella presidenttiä.

Talouden alamäki on seurausta pitkäaikaisesta sokeudesta. Yrjö Kallinen sanoo: "Me elämme unessa".  Unelmia tarjosi Jutta Urpilainen. 

Yhtämittainen puolueiden suosion mittailu pitää kieltää lailla. Toimittajat keljuilevat vuoroin eri puolueiden johtajille:  "Mitenkä voi noin huonosti mennä, mitenkä olet töpeksinyt?"
Sitten yrittävät saada kannatuksen nousemaan puheenjohtajaa vaihtamalla. Toimittajat tivaavat uudelta:  "Miksi ei puolueesi kannatus nouse, vaikka olet ollut jo kaksi viikkoa puheenjohtajana?"
Puheenjohtajasta huolimatta, onpa hän hyvä tai huono, puolue lihoo oppositiossa.

Kannattaako pyrkiä liian suureen kannatukseen?  Edustaja Vistbacka katsoi huolestuneena persujen lukujen kiivasta nousua, tuumaili: "Tämä on pelottavaa, pelottavaa." Soini huusi hurraata. Soinin "jytky" meni hukkaan.  Soini oli yksinäinen "kenraali" jolla ei ollut esikuntaa. Kansa valitsi edustajiksi velttoja, halmeita ja hakkaraisia, eivätkä oinosetkaan herätä suurta luottamusta. Onhan joukossa fiksujakin, mutta vähemmistö. Ministeriainestakin muutama.

Nyt vaativat puolueita kertomaan etukäteen, mistä leikataan ja mitä verotetaan lisää. Hullua puhetta! Wanha erkki elänyt siksi monen hallituksen aikana ja muistaa lupauksia ja ennusteita, joista useimmat iskeneet harhaan.  Etukäteen kun pistää päänsä hirttosilmukkaan, lupaustensa vangiksi, ei siitä kunnian kukko laula. Joutuu "karkaamaan".

Ainut keino on ryhtyä kuokkimaan saran päästä ja kuokittava tasaista kuohkeaa peltoa, johon voi kylvää uutta viljaa. Kenttä on kivinen ja hermoja kysytään. Rohkeutta? Löytyykö sitä?  Puolueen kannatusko on Suomen etua tärkeämpi?  Tähänastisen kokemuksen perusteella seuraavan hallituksen puolueiden suosio laskee.  Herääkö Suomen poliittinen porukka unesta?

Saavutetut edut ovat pyhiä. Niistä eivät tingi. Valtiotakin pitää pystyä johtamaan ja hoitamaan, vaikka se vähän köyhtyykin. Kuulemma vanha venäläinen viisaus, joka sanoo: "Pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin, että voi ottaa kaksi askelta eteenpäin."
Saattaapi olla. että Suomen pitää ottaa kaksi askelta taaksepäin, että voi ottaa yhden eteenpäin?

Juha Sipilää ei käy kateeksi.  Pystyykö nukkumaan? Hermoja kysytään.  Tarvitsee lujan luonteen ja rennot lihakset. Ruudussa näytetty kehityksen viiva. Sipilän hahmottelema tuntuu mahdottomalta toteutua. Viivoja ja käyriä syntyy kynällä. Talous ainoastaan tekemällä. Sipilä on hoitanut oman taloutensa menestyksellisesti. Suomen talous on isompi urakka. Kovempi pähkinä. Soisi onnistuvan edes osittain.        

Itsensä pahoittaja

Ajatukseni harhautuivat ja toivat päähäni tuommoisen elokuvaotsikon.  Jokainenhan tietää ettei se noin ole.
Lähes puoli miljoonaa katsojaa sen tähän mennessä nähnyt.  Edellinen elokuvien näyttäjä poistui joukostamme. Elokuvia ei vähään aikaan nähty Suonenjoella..
Tuli uudet nuoremmat miehet remmiin ja nyt kävin ensimmäisen kerran tämän sesongin aikana. Tupa oli lähes täynnä. Kassamenestys.

Siinä mielessä pystyy tekemään vaikuttavia elokuvia, kun Suomessa on hyviä näyttelijöitä. Ensimmäinen havaintoni koski maisemakuvaa, vaikka ei se häikäissyt kauneudella. Väkisinkin jouduin ajattelemaan: -- Saisinpa otettua tuollaista kuvaa! Kameroiden laadulla huikea ero. Minun pienillä kameroillani...???

Siitä "pakollisesta" kanikuvasta en pitänyt. Viittasi Jäniksen Vuoteen. Keinotekoista. Huolella tehty! Sellaista tänä päivänä on ja tapahtuu. En voinut olla rinnastamatta itseeni.  Tässä vielä kirjoitan. Kuinka kauan?  Mitä kaikkea sattuukaan ennen kuin potkaisen tyhjää.  Hartain toiveeni on, etten olisi pitkää aikaa kenenkään vaivana. Eihän tiedä, koska kaatuilen ja rikon jäseniäni. Entä järki?

Tunnustan olevani liian vanha. En ole ahdasmielinen, kuitenkin pitkästyin muutaman otteeseen tylsään monologiin.  Enkä pidä "kreisikomediasta".  Yliampuvalle en osaa nauraa. Enkä paljon muullekaan. 

"Napapiirin sankarit" menestyi hyvin. En innostunut.  Loppu päättyi erinomaisesti.  Kun "sankari" saapui kotiin ja oli totuuden hetki; taivaalta kuului melua. Venäläinen ystävä tuli helikopterilla tuomaan digiboksia. Digiboksista kaikki alkoi.

Jos sattuu niin hassusti, että saan nähdä mielestäni hyvän suomalaisen elokuvan, kirjoitan siitä ylistyslaulun.