Mauno Koivisto jahkaili: "Kaikki politiikka on väärää joltakin kantilta katsoen".
Niinpä. Presidentti Niinistö arvosteli aiheellisesti Suomen talouden hoitoa. Entä sitten? Jotenkin muistelen Sauli Niinistön vaikuttaneen huomattavissa asemissa Suomen hallinnossa. Mahtaako olla osasyyllinen? Vaiko ehkä jälkiviisas? Suomessa ja Amerikassa saa arvostella presidenttiä.
Talouden alamäki on seurausta pitkäaikaisesta sokeudesta. Yrjö Kallinen sanoo: "Me elämme unessa". Unelmia tarjosi Jutta Urpilainen.
Yhtämittainen puolueiden suosion mittailu pitää kieltää lailla. Toimittajat keljuilevat vuoroin eri puolueiden johtajille: "Mitenkä voi noin huonosti mennä, mitenkä olet töpeksinyt?"
Sitten yrittävät saada kannatuksen nousemaan puheenjohtajaa vaihtamalla. Toimittajat tivaavat uudelta: "Miksi ei puolueesi kannatus nouse, vaikka olet ollut jo kaksi viikkoa puheenjohtajana?"
Puheenjohtajasta huolimatta, onpa hän hyvä tai huono, puolue lihoo oppositiossa.
Kannattaako pyrkiä liian suureen kannatukseen? Edustaja Vistbacka katsoi huolestuneena persujen lukujen kiivasta nousua, tuumaili: "Tämä on pelottavaa, pelottavaa." Soini huusi hurraata. Soinin "jytky" meni hukkaan. Soini oli yksinäinen "kenraali" jolla ei ollut esikuntaa. Kansa valitsi edustajiksi velttoja, halmeita ja hakkaraisia, eivätkä oinosetkaan herätä suurta luottamusta. Onhan joukossa fiksujakin, mutta vähemmistö. Ministeriainestakin muutama.
Nyt vaativat puolueita kertomaan etukäteen, mistä leikataan ja mitä verotetaan lisää. Hullua puhetta! Wanha erkki elänyt siksi monen hallituksen aikana ja muistaa lupauksia ja ennusteita, joista useimmat iskeneet harhaan. Etukäteen kun pistää päänsä hirttosilmukkaan, lupaustensa vangiksi, ei siitä kunnian kukko laula. Joutuu "karkaamaan".
Ainut keino on ryhtyä kuokkimaan saran päästä ja kuokittava tasaista kuohkeaa peltoa, johon voi kylvää uutta viljaa. Kenttä on kivinen ja hermoja kysytään. Rohkeutta? Löytyykö sitä? Puolueen kannatusko on Suomen etua tärkeämpi? Tähänastisen kokemuksen perusteella seuraavan hallituksen puolueiden suosio laskee. Herääkö Suomen poliittinen porukka unesta?
Saavutetut edut ovat pyhiä. Niistä eivät tingi. Valtiotakin pitää pystyä johtamaan ja hoitamaan, vaikka se vähän köyhtyykin. Kuulemma vanha venäläinen viisaus, joka sanoo: "Pitää uskaltaa ottaa askel taaksepäin, että voi ottaa kaksi askelta eteenpäin."
Saattaapi olla. että Suomen pitää ottaa kaksi askelta taaksepäin, että voi ottaa yhden eteenpäin?
Juha Sipilää ei käy kateeksi. Pystyykö nukkumaan? Hermoja kysytään. Tarvitsee lujan luonteen ja rennot lihakset. Ruudussa näytetty kehityksen viiva. Sipilän hahmottelema tuntuu mahdottomalta toteutua. Viivoja ja käyriä syntyy kynällä. Talous ainoastaan tekemällä. Sipilä on hoitanut oman taloutensa menestyksellisesti. Suomen talous on isompi urakka. Kovempi pähkinä. Soisi onnistuvan edes osittain.
