Viimeaikaisia katkoksia aiheutui luonnonvoimista.
Kyläkunnassa katkesi sähköt usein, mutta ei säännöllisesti. Sähköiset miehet tarkistivat syytä muuntajan sulakkeiden palamiseen. Vikoja ei löytynyt, vaikka etsivät etsimästä päästyäänkin.
Usein kuitenkin sattui sulakevaurio muuntajassa.
Remonttimiehet panivat jälleen kerran muuntajaan ehjät sulakkeet. Istuivat ojan pientareelle tupakehtimaan:
--- Mikä perkele niitä sulakkeita polttaa? Onkohan se ite Perkele asialla? Vittuiloo meille!
Paikalle lampsi harvakseen lähitalon isäntä. Aukaisi sanaisen arkkunsa:
Sähköt katkii aena sillon kun Tossavaesen hevonen on laetumella.
---- Sinähän vitsin murjasit! Ei tarvihteis viisastella, ottaa jo piähän muutennii!
----Totta minä teille puhun.
---- Ei kaet se hevonen sulakkeita polta? Se nyt oes jo mualiman ihme!
---- Jaksattako kuunnella?
--- Kuunellaan, mutta elä kerro satuja!
--- Minäpä alotannii samalla tavalla kun alottaavat satujen kertomisen.
Olipa kerran Tossavaesella hevonen. Tossavaenen laski sen lautumelle. Seoroovana päevänä katkes kylältä sähköt. Sähköt katkes aena sillon, kun Tossavaesen hevonen ol laetumella. Minä mänin kiertelemmään sillä laetumella olevia pylyväetä.
Yhessä kohi ol kavion jäläkiä. ne olivat poes päen pylyväästä.
Vahtaelin sitä paekkoo pitkän aekoo. kahtelin kaavempoo.
Yhen kerran hevonen köntystel sen pylyvään luokse. Se on semmonen a-pylväs. Hevonen kiänti persiisä pylyvääseen ja alako hankoomaan, kaet sitä kukutti. Hankas niin kaavan, että säekähti. Langat alakovat heilumaan. Enemmän ja enemmän. Viimen tavottivat toesiisa. Langat kipinöe, hevonen säekähti ja kylältä sammu sähköt.
