lauantai 3. tammikuuta 2015

Eduskunnan istumiset

Mediaa sanovat vallan vahtikoiraksi. Mitä vielä. Räksyttävä rakkikoira, joka kyttää väsymättä, kenen kintuille pääsisi ruikkimaan.
Mittailevat kellon kanssa, kuinka uskollisesti edustajat istuvat eduskunnan salissa? Kuka mahtaa olleen eniten poissa? Siitä seuraa vain silmänpalvontaa. Eduskunnassa pidettävät puheet ovat turhaa ajan tuhlausta. Edustajiin niillä ei ole vaikutusta. Tietävät toisten puolueiden julkituotavat jo aikoja ennen.
Televisiossa pitää näkyä nuokkuvat, korvallisiaan raapivat, juoruilevat ja naureskelevat edustajat. Puheiden sisällön tietävät asioita seuraavat katsojat jo etukäteen. Miten on mahdollista, että kansamme valioksi valitut ovat kertakaikkisen sivistymättömiä?  Järkevää puhetta kuulee niukasti. Asiallisuus on rajallinen luonnonvara eduskunnassa.  Räksyttäminen, ilkkuminen ja parjaaminen rehottaa.
Ainoa kohteliaisuus kuuluu ennen aloittamista: "Herra puhemies!" Muodollinen seikka ja tyhjänpäiväisyys. Miksi asiallisuus loppuu siihen? 
Kyselytunti?
Mikä kyselytunti? Edustaja yrittää antaa fiksun kuvan esitelmöimällä. Kysymys viipyy ja vesittyy. Pelkkää vaalityötä!

Kyllästynyt olen keskusteluihin teeveessä aina kun osanottajissa on poliitikkoja. Mauri Pekkarinen on sivistymättömyyden perikuva. Haluaa olla aina äänessä, keskeyttää alinomaa.

Eduskunnan kyselytunti sattuu juuri ennen viiden uutisia ja haluamaani vähän lapsellista sarjaa.
Avaan television ajoissa, jolloin eduskunnan ohjelma vielä on menossa. Heikentynyttä kuuloani tehostan kuulokkeilla. Panen teeveen hiljaiselle ja säädän äänen kuulokkeilla. Ärsyttävien puheiden ajaksi nostan kuulokkeet korviltani.

Mitäköhän varten eduskunnan salissa maleksitaan ja kuunnellaan muka puheita. Puheita, jotka jokainen tietää merkityksettömiksi. Ainoa tärkeä kokoontumien tapahtuu äänestystä varten. Muina aikoina edustajien tehtävä on ottaa selvää tarpeellisista. Aivotyötä tarttis tehdä. 
Varsinaiset päätökset tekevät kuitenkin eduskuntaryhmissä ja ryhmien kesken.

Salissa puhua pälpättävät päiväkausia, vaikka äänestyksen tulos tiedetään. Huonoa näytelmää. Huonosti kirjoitettua ja huonosti ohjattua. Viimeksi ärsyynnyin Kimmo Tiilikaisen tivaamiseen.

Mediako rakkikoira?  Mitä muuta voi päätellä seuraavista:  Esko Aho oli remmissä siksi nuorena, että lapset olivat nuoria. Aho erehtyi sanomaan asiallisesti pitävänsä yhteyttä kännykällä. Mitenkä reagoi media?  Katsoi asiakseen kusaista Eskon kintuille: ---Kännykkäisä-kännykkäisä-kännykkäisä....?!

Kyttäävät sanomisia, että löytäisivät huolimattomasti sanotusta mielestään sopivan osan lausetta. Sorvaavat negatiiviseen muotoon. Pääsevät kusaisemaan kintuille.  Mikä pahinta, kansalaiset toistavat typeryyksiä ivallisina.
"Syökää silakkaa".  Mielestäni silakka on hyvää ruokaa. Eikö sitä sovi kaikkien puolueiden kannattajien syödä.
"Minä juon nyt kahvia".  Senkin sitaatin toistamine on vähemmän älykästä. Verstailla, rakennuksilla, yleensä kaikilla työpaikoilla vietetään lakisääteiset kahvitauot.
Kintuille pääsivät kusaisemaan.  Ja kuseskelu tulee jatkumaan. Tämä "koirarotu" ei jalostu.