Ajatukseni harhautuivat ja toivat päähäni tuommoisen elokuvaotsikon. Jokainenhan tietää ettei se noin ole.
Lähes puoli miljoonaa katsojaa sen tähän mennessä nähnyt. Edellinen elokuvien näyttäjä poistui joukostamme. Elokuvia ei vähään aikaan nähty Suonenjoella..
Tuli uudet nuoremmat miehet remmiin ja nyt kävin ensimmäisen kerran tämän sesongin aikana. Tupa oli lähes täynnä. Kassamenestys.
Siinä mielessä pystyy tekemään vaikuttavia elokuvia, kun Suomessa on hyviä näyttelijöitä. Ensimmäinen havaintoni koski maisemakuvaa, vaikka ei se häikäissyt kauneudella. Väkisinkin jouduin ajattelemaan: -- Saisinpa otettua tuollaista kuvaa! Kameroiden laadulla huikea ero. Minun pienillä kameroillani...???
Siitä "pakollisesta" kanikuvasta en pitänyt. Viittasi Jäniksen Vuoteen. Keinotekoista. Huolella tehty! Sellaista tänä päivänä on ja tapahtuu. En voinut olla rinnastamatta itseeni. Tässä vielä kirjoitan. Kuinka kauan? Mitä kaikkea sattuukaan ennen kuin potkaisen tyhjää. Hartain toiveeni on, etten olisi pitkää aikaa kenenkään vaivana. Eihän tiedä, koska kaatuilen ja rikon jäseniäni. Entä järki?
Tunnustan olevani liian vanha. En ole ahdasmielinen, kuitenkin pitkästyin muutaman otteeseen tylsään monologiin. Enkä pidä "kreisikomediasta". Yliampuvalle en osaa nauraa. Enkä paljon muullekaan.
"Napapiirin sankarit" menestyi hyvin. En innostunut. Loppu päättyi erinomaisesti. Kun "sankari" saapui kotiin ja oli totuuden hetki; taivaalta kuului melua. Venäläinen ystävä tuli helikopterilla tuomaan digiboksia. Digiboksista kaikki alkoi.
Jos sattuu niin hassusti, että saan nähdä mielestäni hyvän suomalaisen elokuvan, kirjoitan siitä ylistyslaulun.
