Politiikkkaa tarvitaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Entä politikointi? Ja poliitikot? Ovatko he päteviä? Minä vähä eppäelen.
Entä talouspolitiikka? Mitä se mahtaa olla? Sitten väärä politiikka? Koivisto sanoi: --- kaikki politiikka on joltain kannalta katsottuna väärää politiikkaa.
Nyt vaalien alla puolueet peräävät muutosta. Tuon olen kuullut ennenkin monta kertaa. Julisteessa luki; "Jo riittää!"
Monet vaalit meni. Mikä muuttui? VALTION VELKA!
Joko riittää velka? Ei tunnu riittävän. Joskus oli sanonta: "lisää leipää". Ja "lisää palkkaa". Nyt vaativat lisää velkaa. Velan vaatijat onnistuvat. Tulevan hallituksen on pakko ottaa velkaa. Siten lisävelan vaatijat pääsevät syyttämään hallitusta velkaannuttamisesta! Niinhän se aina on politiikassa. Pyörtävät pyhiä sanojaan.
Varoissaan oleva lasiliike voisi viedä eduskuntaan jättipeilin. Sijoittaa se niin, että kansanedustajat joka kerta tullessaan joutuvat katsomaan peiliin.
"Ahon hallitus velkaannutti Suomen." Kuulin tällä viikolla tuon lauseen.
Nuorehko toimittaja esitti kysymyksen: "onko lamalla kasvot?"
Vastasi siihen itse: "kyllä, Ahon-Viinasen hallitus." Toimittaja ei lukenut läksyjään.
Muistan televisiossa Iiro Viinasen kuvattuna lähdössä maailmalle. Kyselemään: saako Suomi velkaa?
Ottaa päähän hokemat ja termit: Kestävyysvaje, hyvinvoitivaltio. Silloin puhuivat jälkiteollisesta yhteiskunnasta. Mitä sillä tarkoittivatkaan?
Holkeri toisti mieliaihettaan: "Hallittu rakennemuutos." Sitä ei kukaan hallinnut!
Holkeri ja Sorsa nauttivat valtiomiehen statusta. Esko aho on politiikan kehäraakki.
Ahon-Viinasen hallitus toimi palokunnan tavoin pelastajana. Edeltäjät saattoivat Suomen konkurssitilaan. Velan syy ei ollut Ahon-Viinasen hallitus. Holkeri ja Sorsa sattuivat paikalle, kun Suomen talous karkasi nelipyöräluisuun.
Lama, lama, lama... Parkuu media. Mikä lama? Oliko 90-luvulla lama? Ja kenellä oli lama? Yrityksiä lamaantui konkursseihin. Työttömät saivat kuitenkin päivärahaa.
40-luvulla oli lama, eikä päivärahoja. Niukkuus jatkui vielä 50-luvulle. 60-luvulla alettiin jo elää. Minäkin ostin liikuntakyvyttömän romuauton. Koppuloin kuntoon ja sillä huristeltiin. Rakensivat taloja Arava-lainan avulla.
En lukenut kirjaa, kuitenkin muistan nimen: Onko maallamme malttia vaurastua?
Siinäpä kysymys. Ahneus voittaa.
Mitkäs puolueet hallituksissa istuivatkaan? Kovin väärin en muistane? Päällepäsmäreinä olivat: Keskusta, Kokoomus, Demarit, Ruåtsalaiset...
Ruotsalaiset ja Kristityt vain apupuolueita. Suurilta voi kysyä: "mitäs teitte, vai ettekö mitään?" Kenen syy?
En äänestänyt aikoihin ja ihmettelen kun niinkin moni vaivautuu koppiin.
Tulevaisuus tukeutuu menneisyyteen. Aikaisemmat päätökset vaikuttavat. Valtion taloutta ei käännetä kuin kirjan lehteä. Puolueet kuitenkin vakuuttavat kääntävänsä kelkan suunnan.
Tuskin näen sitä päivää jolloin valtioiden velka on kuitattu.
Joku viisas ehdotti velkojen nollaamista. Kaikilta nollataan. Tasapeli! Hip hurraa!
Kaikki touhut vaikuttavat nurinkurisilta. Kehottavat ottamaan velkaa, kun korot ovat alhaalla! Kaistapäiden puhetta ja vastoin kaikkia käytäntöjä. Erkin järki sanoo: korkomenot ovat pieniä, silloin jää varaa lyhennyksiin.
Otetaan alhaisten korkojen aikaan suruttomasti lainaa. Kuitenkaan ei tarvitse olla pahanilmanlintu, ennustaessaan korkojen mahdollisesti nousevan.
Eduskunta valikoituu hatarilla perusteilla. Henkilökohtainen pätevyys ja talouden ymmärtäminen jää huomiotta. Edullinen ulkomuoto ja retoriikka ratkaisee. Ulkomuoto peritään ja sitä ehostetaan. Retoriikka opetetaan ja opitaaan. Rahakkaat kampanjat??
